Moottorisahaveiston valokuvaukseen vaihtanut Alpo Pajulahti on julkaissut kirjan Lähteen salat.
Esikoiskirjailijan teos sai alkunsa lapsenlapsen pyytämästä vedenneitoveistoksesta: esipuheen sanoin se on ”Pieni tositarina elämästä, josta tuli satu”.
Romolla Kiiskijärven rannalla on näkemisen arvoinen mökkipiha, jolla on yhteensä 78 puista veistettyä satu- tai eläinhahmoa: ei ihme, että ohikulkijat välillä poikkeavat kutsumatta näkyä ihmettelemään.
Mökin isäntä Alpo Pajulahti suhtautuu rauhallisesti odottamattomiin vieraisiin ja esittelee mieluusti kättensä jälkiä. Moottorisahaa hän tosin käyttää enää vain metsätöissä; pitkä rupeama veistotöissä päättyi keväällä jääkarhuun, joka päätyi Rovaniemelle. Veistolaani on siivottu ja tilalle kylvetty niittykukkia pihan perhosia ja muita pölyttäjiä ilahduttamaan.
– Tyttärenpoika Veeti sanoi minulle viime syksynä, että tee merenneito. Ajatus jäi muhimaan, kunnes tuli tammikuu ja sopiva pölkky, kertoo Pajulahti.
– Siinä kun kylmissään sahaili jäistä puuta, tuli tunne, että patsaalla on jotain asiaa. Samalla selkisi, että se ei olekaan merenneito, vaan sen sisko, lähteenneito.
Pajulahti käy usein lähteellä, joita on mökin lähellä kaksin kappalein. Tarinassa on opetuksellinenkin puolensa:
– Metsähallitus on hyvin varovainen, mitä niille saa tehdä, eikä käytännön ohjeita lähteen kunnostukseen ei oikein ole missään.
Tuohon tuli nyt painettua ne ohjeet, mitä Sirke Lähteenneito käski laittaa. Lapsuudesta muistan, että lähteet oli isommassa arvossa ja niillä oli käyttöä maaseudulla. Nykyihmisen lähteitä on ABC-huoltoasemat.
Omia lastenlapsiaan Pajulahti on vienyt lähteelle ja kertonut, miten siellä käyttäydytään. Kaupunkilaisille on elämys juoda kuksalla raikasta vettä suoraan lähteestä.
Satukirja kaikenikäisille
Värikkäässä kirjasessa seikkailee Millin Kyynärä, jonka isoisä aikanaan riimitteli arvoituksellisen lauseen huoneentauluun juotuaan Lähteestä. Kolmannen polven puuseppä kuulee Lähteeltä hakemansa kuusen tyvitukin sisältä heikkoa koputusta. Veistourakan jälkeen paljastui vedenneito, joka sadevettä saatuaan muuttui eläväksi olennoksi, Sirke Lähteenneidoksi.
Kirjassa on kerrottu Sirken kahdesta sisaresta, joiden sydän pakahtui vesistöjen tilaa murehdittuaan ja he jähmettyivät patsaiksi. Sirke pääsee takaisin Lähteeseen, kun Millin Kyynärä on sen kunnostanut.
Lähteenneidon tarina on paitsi onnellisesti päättyvä satu, myös kannanotto vesien puolesta. Tarkasti luontoa seuraava päähenkilö päätteli hämähäkinverkosta, että sitä pitävät koossa solmut, ja ihmisten maailmaakin pitävät kasassa juuri asioiden solmut, eivätkä ajatusten langat.
Kirjan kuvat on tehnyt heinolalainen taiteilija Jaana Inkeri Vesikko. Mukana on myös kirjailijan omia valokuvia ja runoja. Kun virallinen termistön mukaan lähde on paikka, jossa pohjavesi virtaa maan päälle, Pajulahti on kynäillyt: ”Lähde on ilonkyynelien täyttämä hymykuoppa erämaan rosoisissa kasvoissa”.
Seuraavaksi onkin tulossa yhdistetty runo- ja kuvakirja. Kuvausreissulle Pajulahti lähtee seuraavaksi syyskuussa Oulangan kotakojuille ja talvella Jäämerelle kuvaamaan miekkavalaita. Kolmisen vuotta kuvanneen Pajulahden luontokuvia on esillä Arrakosken Raittiustalolla hirvipeijaisiin asti.