Unelmani maalle muutosta on käynyt toteen Padasjoella. Elän täällä arvojeni mukaista elämää ja tulen kohdatuksi omana itsenäni.
Nykyisen kotikyläni Kasiniemen tunnelma on juuri sellainen, jota maalla asuvana kaipaan. Tätä kuvaa Simo Salmelan kirjoittama valssi, jota olen saanut laulaa yhdessä kyläläisten kanssa Kokkopirtillä, Jarin rantakaraokessa ja Simon luona kyläillessä:
Kasiniemi sä helmi oot Päijät-Hämeen,
kosket kohisten lauluas soi
ja kirkkaina järvet sinne kutsunsa toi,
luonnonrauhassa riemuita voi…
Olen suunnattoman onnekas saadessani asua näin puhtaassa ja kauniissa ympäristössä. Suurimpana tehtävänäni koenkin olevan kaiken tämän kauneuden säilyttämisen heille, jotka täällä elävät minun jälkeeni. Tehtävä on erilainen joka sukupolvella. Onkin hyvä tietää, mistä olemme tulleet tietääksemme mihin olemme menossa.
Kasiniemen Kokkopirtti valmistui vuonna 1939. Sama vuosi toi mukanaan toisen maailmansodan kauhut, joiden jälkeen maassamme alkoi jälleenrakennuksen aika. Vuoden 1918 kipeät muistot olivat sota-aikoina jääneet taka-alalle ja jälleenrakennuksen myötä kaikki tarttuivat erimielisyyksistään huolimatta toimeen tehdäkseen Suomesta hienon paikan elää. Tästä menneiden sukupolvien työstä tulen aina olemaan ylpeä ja kiitollinen.
Suomen vaurastuessa kaasu jäi kuitenkin pohjaan ja menimme liian pitkälle – luonnonvarojen kulutus eteni holtittomaksi. Uskoessamme jatkuvan kulutuksen luovan ainoastaan vakautta unohdimme maalaisjärjen ja kohtuusajattelun. Nykyisen elämäntapamme ylittäessä jo reippaasti kotiplaneettamme kantokyvyn voimme myös huomata, että tietyn pisteen jälkeen kertyvä materiaalinen vauraus ei enää lisää edes onnellisuutta. Luonnon tila alkaa olla tutkitusti todella hälyttävä ja kaipaamme itsekin lisää merkityksellisyyttä. Elämme nyt vertauskuvallisesti fossiilikapitalismin raunioissa – näin emme voi enää jatkaa. Tässä perityssä tilanteessa onkin nyt kotimaisen BIOS-tutkimusyksikön mukaan koittanut ekologisen jälleenrakennuksen aika.
Ekologinen jälleenrakennus tarkoittaa pyrkimystä elää ihmisen kokoista elämää. Se on ennallistamistyötä, resussitietoisia valintoja, kotitarveviljelyä, teollisuuden uudelleen suunnittelua, hidastamista, jatkuvan kasvun pakosta irtautumista ja kaikkiin elämänmuotoihin kohdistuvaa hoivaa. Meneillään olevien massiivisten sukupuuttoaaltojen, ilmastonmuutoksen ja luonnonympäristöjen köyhtymisen hillitsemiseksi on erityisen tärkeää suojella jäljellä olevaa luontoa, josta itsekin synnymme, johon kuulumme ja johon lopulta kuollessamme kaikki palaamme.
Yksi valtakunnallisesti merkittävä ehdotus nykyisten elämänmuotojen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämiselle on mahdollista lukea Suomen Luonto -lehden verkkoartikkelista Luontokäytävät torjuvat luontokatoa ja ilmastonmuutosta kustannustehokkaasti. Kattavaan verkostomaiseen ehdotukseen kuuluu myös Padasjoen alue, jolle voisimme rakentaa ekologisen käytävän Evolta Isojärvelle, Vesijako- ja Vehkajärvien rantoja pitkin. Tätä mietin aina kun laulan Kasiniemi-valssin kertosäettä:
Vesijako, Vehkajärvi, niiden rannoilla saa
luonnon kauneuden kokea matkallaan…
Nyt kun unelmani maalle muutosta on totta, unelmoin seuraavaksi elämästä, jossa kohtelemme itseämme, toisiamme ja ympäristöämme lempeästi ollen tärkeä osa puhdasta, ihmeellistä, monimuotoista ja ainutlaatuisen kaunista luontoa. Olkaamme siis yhdessä niitä viisaita esivanhempia, josta tulevat sukupolvet voivat olla ylpeitä.
Niilo Syväoja Uuran yhteisöstä