Sata vuotta sitten pieni padasjokelaiskylä Vesijako-järven rantamilla oli niin edistyksellinen ja yhteistyökykyinen, että isännät saivat aikaan oman VPK:n ilman yhteiskunnan apua. Elettiin vielä kaskitalouden aikaa ja sammutusvälineet olivat kovin alkeellisia.

Vesijaon VPK:n perustamiskokous pidettiin Hokan talossa 18.4.1926. ”Kyläkuntalaisten kokouksessa”, kuten pöytäkirjaan on kirjattu, oli vesijakolaisia saapuvilla ”n. 13”. Pöytäkirjassa on myös, että ”keskustelun alaisena oli perustaa vapaaehtoinen palokunta, jonka kyläkokous yksimielisesti hyväksyi.” Johtokuntaan tulivat valituiksi J.Salonen, H.Jussila ja H.Lamberg sekä varamiehiksi P.Hokka, E.Salonen ja L.Skyttä.

Toiminnan rahoittamiseksi päätettiin kantaa veroa tulisijalta 10 mk, minkä saa maksaa kahtena vuoten a 5 mk vuodessa. Toimikunnan huoleksi jätettiin myös nykyisen ruiskun korjauttaminen käyttökelpoiseksi ja hankkia tarpeelliset kirjanpitovälineet.

Tulipaloja oli Vesijaolla ollut, esimerkiksi Rantalan Taavan torppa paloi. Meijeriin menevä maatalonisäntä huomasi palon, mutta mitään ei ollut tehtävissä, koska ei ollut sammutusvälineitä, vain puukiuluja ja saaveja. Vain kivipohjat jäivät tuhkan alle. Torpan kivimuuria on vielä jäljellä tontilla, jossa on nykyisin loma-asunto. Myös savusaunan kiviröykkiö on puskien keskellä ja toisella puolen Vesijaonraittia on kellarikuopan kaivauksen jäljet rinteessä.

Kyläläisten toinen kokous pidetiin Jussilan talossa 24.4.1927. Paikalla oli 15 isäntää, jotka päättivät ostaa ”palokunnan ruiskun” tykötarpeineen.

– Koska ennestään ei ollut tarpeeksi varoja, päätettiin koota kyläläisiltä 20 markkaa uunilta, ja loput otetaan velaksi V.Tervakoskelta 8 % korolla. Ruiskua ostamaan valtuutettiin H.Jussila, lukee Paavo Hokan allekirjoittamassa pöytäkirjassa.

– Uusi ruisku päätettiin sijoittaa entisen meijerin tontin kohtalle, ojan varrelle, missä Lambergin, Longan ja Jussilan maat yhtyvät. Vanha ruisku päätettiin sijoittaa Sammilan rannalle Mörän maalle.