Arrakosken Elopäivä, lauantai 8.8. täytti odotukset hyväntuulisena entisten ja nykyisten kyläläisten tapaamistilaisuutena.
Myyjiä Raittiuseurantalon ympärille oli kertynyt kymmenkunta ja kotiin viemiseksi löytyikin muun muassa puuvillamattoja, leivonnaisia ja hunajaa.
Kyläyhdistyksen väki myi hernesoppaa ja lettuja omalla myyntipisteellään. Markkinatunnelmaa oli osaltaan tuomassa myös Kuihtue-duo livemusiikillaan. Myös urheilukentällä koettiin suuren urheilujuhlan tuntua varsinkin finaalipelin aikana.
Entisen kyläkoulun takana sijaitsevalla kentällä ratkottiin jo kolmannen kerran 7–15 -vuotiaiden lasten ja nuorten jalkapallomestaruus. Tänä vuonna turnaukseen osallistui neljä joukkuetta: Arrakoski, Kasiniemi, Kuhmoinen ja Vesijako. Tiukkojen pelien päätteeksi voiton vei Kuhmoinen, toiseksi tuli Arrakoski ja pronssille ylsi Vesijaon joukkue. Järjestävän kylän joukkue oli harjoitellut kesän ajan viikoittain voitto mielessään ja tappio naapurikunnan joukkueelle kirvelsi hetken mieltä, mutta muuttui revanssinjanoiseksi päivän mittaan.
Romolla syntynyt ja Arrakoskella koulunsa käynyt Marketta oli myymässä kirpputoritavaraa Raittiustalon mäellä.
– Olen aloittelija kirpputoritavaran myynnissä, mutta lähdin mukaan tukemaan kyläyhdistyksen toimintaan.
Kierrätystavara teki Marketan mukaan jonkin verran kauppaansa. Lähistöllä olleet muut kesätapahtumat sekä ailahteleva kesäsää saattoivat hänen mielestään hiukan verottaa elopäiväkävijöiden määrää.
Kahden miehen Kuihtue-duon muodostivat Kimmo Sillankorva ja Olli Lintumäki. Sillankorva kertoo, että Kuihtue esiintyy oikeastaan kahdella eri kokoonpanolla.
– Soitamme suuremmalla kokoonpanolla isolla kamoilla täysillä rokkia, kun taas kahdestaan esitämme kansanlauluja, sanoo Sillankorva, jonka mielestä soittaminen on hauskaa.
Sillankorva kehuu Arrakoskea huikeaksi paikaksi.
– Elopäivillä on hyvä fiilis ja totta kai lättykin maistuu paremmalle elävää musiikkia kuunnellessa.
Mies on tehnyt jo kohta 40 vuotta työkseen sanaristikoita. Musiikki ja soittaminen antaa hyvän vastapainon ristikkotyölle.
Sepolle sattuu ja tapahtuu
Arrakoskelainen Seppo Pryhl tarinoi iltapäivällä talolla jalkapallo-ottelun palkintojenjaon jälkeen. Kylällä syntynyt ja koulunsa käynyt mies on elänyt värikkään ja tapahtumarikkaan elämän. Sepon tarinoita on julkisestikin kuultu jo aiemmin, mutta aina löytyy uusia hauskoja ja hämmästyttäviä juttuja kerrottavaksi.
Kylätalolla kuultiin muisteluja muun muassa siitä, kun Heinosen Riston kieli jäi pakkasella rautatolppaan kiinni ja kuinka Seitsemän veljestä –koulunäytelmässä Juhania esittäneen Sepon luukkuhousuista repesi luukku irti. Ikävämpiä tapahtumia olivat Sepon kämmenen palaminen kiivetessään Eevan Martin Kontio Sisun kyytiin, kun nousukahvan sijaan hän otti kiinni tulikuumasta pakoputkesta sekä Iitan jääminen auton alle.
– Pojanmosseina olimme saaneet jostain lampun, josta sai valkoisia, vihreitä ja punaisia valoja. Saimme päähämme pysäytellä valoilla autoja Kuivurinmäellä. Kun minun vuoro tuli, pysähtyi kohdalle iso lännenpelti, josta yllättäen syttyikin poliisin merkkivalo katolle. Läksin juoksemaan Välijoentietä pitkin ojarumpuun piiloon, jossa viivyin varmuuden vuoksi kolmatta tuntia. Kotona alkoi sitten toisenlainen jupina, että missä sitä ollaan niin kauan viivytty. Lopetettiin sitten siihen se touhu.
Vuonna 1969, kun keskikalja vapautui, sattui Arrakoskella useampi rekan tieltä ulosajo.
– Juhannuksena nukumme velpojan kanssa teltassa kotipihalla, kun herättiin kauheeseen ryminään. Rekka oli tullut kaljapullolastissa kaiteesta läpi ja kuski teppasi lasikasassa ja kyydissä ollut liftari hyppäsi vattupusikosta vähäpukeisena, annoin sille sitten villapaitani.
Myöhemmin vielä keksilastissa ollut rekka ajoi ulos samassa kohtaa ja niinpä sinä kesänä Susilan norkosta löytyi B-kaljaa, pullaa ja keksiä.
Sepolle järjestyi soppakoulun jälkeen jatko-opintopaikka Hämeenlinnasta autorengashuoltajaluokalta.
– Päivääkään en ole sitä työtä tehnyt, kuluttanut vaan renkaita, rekkakuskina toiminut Pryhl totesi.
Ammattikouluaikaan Pryhl suoritti myös rippikoulun.
– Rippipukua ei tarvittu, mutta äite osti tanssikengät, joilla sitten kaatusin kirkosta päästyä keskelle märkää mukulakivikatua. Auto oli ajaa päälle, mutta kuski sai ajoneuvon pysähtymään juuri ennen. Auton pysähdyttyä sieltä nousivat Irwin Goodman ja Veksi Salmi.
Seppo kertoi kaksikolle, että pääsi juuri ripille. Irwin ehdotti, että he lähtisivät porukalla viettämään iltaa Kultainen orava -baariin. Seppo kertoo, että ikä ei riitä ja koulullakin pitäisi kohta ilmoittautua. Mutta kun Irwin maksoi potsarille satasen, ei yksi alaikäinen porukassa haitannut.
– Ei tie meinannut riittää, kun vihdoin koululle päin taivalsin. Valvojana toiminut tippatäti kauhisteli, että voi hyvä poika, oliko se ehtoollisviini noin kovaa ja kehotti menemään hiljaa maata ja nukkumaan seuraavaan iltaan asti, että pää selviää. Ihmeen kaupalla en saanut potkuja koulusta.
Goodman ja Salmi eivät olleet ainoita julkkiksia, joita Pryhl on tavannut. Tapio Rautavaaran hän kohtasi kaksi kertaa.
– Oulunkylässä asunut Rautavaara kehotti poikkeamaan. Saunan olisi lämmittänyt ja yöpaikkakin olisi järjestynyt, mutta ei tullut koskaan poikettua.
Elävää musiikkia myös ArraGrillillä
Truba M. Garnish soitteli iskelmää, Suomi-poppia ja -rokkia entisen kyläkaupan ulkorakennuksen edessä. Padasjoki oli miehelle ennestäänkin tuttu paikka, sillä prätkäkerho Wastavirran kokoontumistilat sijaitsivat paikkakunnalla jonkin aikaa, ennen kuin kerho muutti Lahteen.
– Olen myös ollut Modetissa kerran esiintymässä, kertoo teinipojasta asti bänditouhuja harrastanut trubaduuri.
Lauri Tähkälle teknikon hommia tehnyt ja siinä ohella monenlaisissa bändikokoonpanoissa soittanut mies päätti vuonna 2019 tehdä soittohommia jatkossa yksin.
– Päätös oli hyvä, ei ole tullut kiinaa kenenkään kanssa. Keikkoja saisi olla enemmänkin, mutta pärjään tälläkin määrällä, sanoo monenlaisissa yksityistilaisuuksissakin, kuten häissä, polttareissa, hautajaisissa ja harjannostajaisissa soittanut trubaduuri.
Truba M. Garnish tunnustautuu pohjimmiltaan iskelmähepuksi.
– Sain aikoinaan isältä muovikassillisen C-kasetteja iskelmämusiikkia ja sillä tiellä ollaan.