Maankuulu padasjokelaisparantaja oli illan aiheena viileänä elokuisena keskiviikkona 12.8. Mainiemen sahalla. Beckerskaa muistelemaan oli saapunut viitisenkymmentä henkilöä.
Beckerskan työkaluista eli yrteistä oli sahalle tullut kertomaan kasvilääkintään perehtynyt fytoterapeutti Riikka Tuominen Jämsästä. Luonto on täynnä kasveja, joita on käytetty kansanparannuksessa jo satoja vuosia.
– Meillähän on lääkeaarteisto ympärillä koko ajan, totesi Tuominen ja viittasi lähiluonnon omaan apteekkiin.
Luennossaan hän esitteli eri rohdoskasveja ja sitä, minkälaisia tuotteita niistä voi valmistaa. Esimerkiksi yleisesti tienvierillä rehottavasta siankärsämöstä saa apua monenlaiseen vaivaan: sitä käytetään sekä sisäisesti että ulkoisesti mm. ruoansulatusvaivoihin, kipuihin ja flunssaan. Alkoholiuutokseen eli tinktuuraan voi käyttää kuivattua tai tuoretta kasvia, ja siankärsämöhauteet lievittävät kutinaa ja hoitavat haavoja. Ajankohtaisesta luonnontuotteesta, kantarellista, voi uuttaa ihoöljyä. Öljyjä voi jatkojalostaa voiteiksi. Yrttejä voi hyödyntää höyryhengityksessä ja kylvyissä.
Tuomisen mukaan rohdokset valmistuvat helposti kotikeittiössä ja tietoa aiheesta on nykypäivänä saatavilla runsaasti. Yleisöllä oli useita kysymyksiä asiantuntijalle ja lopuksi saatiin maistella haudutettua yrttijuomaa.
– Rauhoittava iltatee kannattaa tehdä vahvaksi ja juoda vain vähän, ettei joudu juoksemaan yöllä vessassa.
Beckerskan tiedetään paljastaneen, että tätinsä opetti hänet yrttien käyttöön. Padasjoen kunnalla museotutkijana työskentelevä Päivi Repo harmitteli sitä, miten vähän tutkittavaa on toistaiseksi löytynyt.
– Toivottavasti saamme vielä paljon tietoa. Jos teillä on suvussa kulkenutta tietoa tai mistä tahansa kuultua Beckerskasta, niin minuun saa ottaa yhteyttä, korosti Repo. Yleisölle oli tarjolla yhteydenottolomakkeita yhteystietojen jättämiseksi.
Heleena Maria Becker syntyi 24. heinäkuuta 1845 Turengissa. Hänen perheensä kuului köyhään kansanosaan ja perhe kiersi talosta toiseen työn perässä.
– Hän oli seitsemänvuotias, kun äiti kuoli. Sisaruksia oli useita, eikä isä oikein pärjännyt lasten kanssa. Heleena Maria muutti noin 15-vuotiaana Hämeenlinnaan, luultavasti palvelukseen jonnekin, ja meni 16-vuotiaana naimisiin. Miehensä mukaan hänet tunnettiin nimellä Bäärmanska tai Beermanska.
Repo olikin yllättynyt aloitettuaan tutkimuksen Beckerskasta, että hänet tunnettiin myös useilla muilla nimillä. Padasjoella häntä kutsuttiin ainakin Hietarannan parantajaksi, parantajamatamiksi ja Liena-Maijaksi.
Pian avioitumisen jälkeen pariskunta muutti Padasjoelle ja sai nopeassa tahdissa 3 lasta, jotka kaikki kuolivat pieninä. 22-vuotiaana Heleena Maria oli leski.
– Naisen asema määräytyi tuolloin pitkälti sen mukaan, kuka oli hänen isänsä, kuka oli hänen miehensä. Oli vaikea saada itsenäistä asemaa.
Nuori leski kierteli ympäri Hämettä harjoittaen parantajan ja selvännäkijän ammattia ennen kuin asettui uudelleen Padasjoelle. Ensin hän oli kirjoilla Brusilassa, Saksalassa ja viimeksi Hietarannassa. Vähän päälle 30-vuotiaana hän meni naimisiin Jonas Beckerin kanssa.
Beckerskasta ei viralliseen historiankirjoitukseen ole jäänyt juurikaan jälkiä, mutta hänet tiedetään yhä ja tarinat hänestä pitävät legendaa elossa. Verisukulaistensa kautta Beckerska oli itsekin edustettuna tilaisuudessa: paikalle oli saapunut ainoan eloonjääneen tyttären lapsenlapsia.
Lahjoituksia mökin pelastamiseksi
Myös juuriperustettu Beckerska-yhdistys esittäytyi. Terja Heikkilä, joka itse on Heleena Marian pikkusisaren jälkeläinen, kertoi kulttuuriperintöyhdistyksen olevan kiinnostunut kaikesta Beckerskaan liittyvästä.
– Tärkeintä on saada tietoa kerättyä ja säilytettyä tuleville sukupolville.
Yhdistyksen alkuaskelet otettiin vuosi sitten ensimmäisessä Beckerska-illassa, jonka jälkeen neljä tiedonhaluista naista yhdisti voimansa. Facebook-sivujen kautta ryhdyttiin tiedonkeruuseen.
Yhdistys toivoo saavansa Beckerskan mökin pelastettua lahjoitusten avulla. Tällä hetkellä tontti on useamman tahon yhteisomistuksessa, eikä kukaan pidä siitä huolta. Suurena unelmana on saada mökistä nähtävyys ja käyntikohde, samaan tapaan kuin Enni Idin mökki.
– Emme haluaa pelastaa pelkästään rakennusta, vaan kiinnostavan henkilön tarinan. Tähän liittyy yhdistyksen motto: ”Yhden naisen elämä, koko kylän historia.” Beckerskan tarina avaa oven kokonaisen yhteisön menneisyyteen.
Taloudellisen tuen lisäksi yhdistys tarvitsee toimintaansa ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita Padasjoen historiasta. Heikkilä mainostikin kannatusjäsenyyttä yhtenä tukikeinona; tosin yhdistys on vasta ilmoitettu Patentti- ja rekisterihallitukseen, eikä esimerkiksi pankkitiliä vielä ole. Verkkosivut ovat tekeillä ja parantajan kuoleman 100-vuotisjuhlavuodeksi kootaan julkaisua.
Viime vuoden tapaan tilaisuuteen osallistuneilla oli mahdollisuus käydä ohjelman sahalla loputtua Kotiseututalon näyttelyssä, jossa on Beckerska-huone, sekä Beckerskan haudalla ja kotimökillä.