Pitkäperjantaina 3.4. Padasjoen kirkossa kuultiin Stabat mater.
Yleisö oli runsaslukuinen, ja hyvä niin, koska läsnäolijat saivat kuulla yhtä hengellisen barokkimusiikin helmistä, kun Johanna Suomala, sopraano; Emmi Saulamaa, altto; Sonja Tissari, urut ja Niklas Hagmark, sello esittivät Giovanni Battista Pergolesin (1710–1736) teoksen Stabat mater.
Latinankielinen Stabat mater dolorosa, seisoi äiti murheissansa, on keskiaikainen, Neitsyt Mariasta ja hänen tuntemuksistaan ristin juurella kertova liturginen laulu. Pergolesin ohella tekstiin ovat vuosisatojen kuluessa luoneet musiikkia useat säveltäjät.
Italialainen Pergolesi saavutti mainetta varsinkin koomisten oopperoiden säveltäjänä, mutta varhaisen kuoleman vuoksi hänen tuotantonsa jäi suppeaksi. Stabat materin Pergolesi sävelsi sopraano- ja alttosolistille, viuluille, alttoviululle ja basso continuo -ryhmälle, ja siitä tuli yksi hänen suosituimpia teoksiaan. Pergolesi sai sävellyksen valmiiksi juuri ennen kuin tuberkuloosi vei hänet vain 26-vuotiaana. Tänä vuonna Pergolesin kuolemasta tulee kuluneeksi 290 vuotta.
Stabat materia voi esittää erilaisilla kokoonpanoilla. Padasjoella kuultiin lähes minimalistinen versio sopraanolle, altolle, sellolle ja uruille. Lopputulos oli kuulassointinen, raikas ja herkkä, tulkinta sydämeenkäyvä.
Ensi kertaa Padasjoella
Pitkäperjantain konsertin muusikot ovat esittäneet Stabat materia yhdessä aiemminkin, mutta eivät ennen tätä Padasjoella. Suomala työskentelee Lahden Launeen seurakunnan kanttorina. Saulamaa on kuoronjohtaja, laulaja ja säveltäjä. Tissari työskentelee Launeen seurakunnan kanttorina, minkä lisäksi hän on säveltäjä ja kansanmuusikko. Lahtelainen freelancesellisti Hagmark soittaa muun muassa Lumos-kvartetissa, keikkailee Sinfonia Lahdessa ja Lahden kaupunginteatterissa sekä sovittaa musiikkia eri kokoonpanoille.
Stabat mater koostuu 12 osasta, joissa vuorottelevat sopraano- ja alttoaariat sekä duetot. Lyriikat ovat traagisia ja toisteisia, kärsimystä ylistäviä, mutta Pergolesin musiikki on tyyliltään monipuolista ja ilmaisuvoimaista, toisinaan riipivää ja raskasta, toisinaan oopperamaista ja eloisaa, jopa kepeää. Jollain tapaa Stabat materin sävelkuva onkin sanoja kiehtovampi. Nuoteissa on mukana toivoa ja iloa.
Taidokasta äänenkäyttöä
Johanna Suomalan ja Emmi Saulaman äänet sointuivat yhteen. Taidokkaat dynamiikan vaihtelut, crescendot ja diminuendot, hivelivät kuuloaistia kaikuisassa akustiikassa, joka sopi kokoonpanolle mainiosti. Kuulokuva saavutti tekstin syvimmän merkityksen, esimerkkinä kuudennen osan lopun sanoissa dum emisit spiritum (kun hän antoi henkensä), jossa sopraanon tulkinta kuvasti viimeistä, huokauksenomaista hengähdystä ennen kuolemaa.
Neljän muusikon suoritus oli enemmän kuin osiensa summa. Osansa oli toki uruilla, jotka yhdessä sellon kanssa loivat lauluäänien pohjaksi sävykkään, moniäänisen kudoksen. Toivottavasti nelikkoa päästään kuulemaan Padasjoen kirkossa toisenkin kerran.
Elina Syrjänen