Viime viikko oli Vanhusten viikko. Meidän joukossamme on vielä runsaasti vanhuksia, joita meidän pitäisi muistaa ilman erikoista viikkoa. Nykynuorten on varmasti vaikeaa hahmottaa kuka on vanhus, koska vanhuskäsitys on muuttunut paljon meidänkin ajoista. Ei olla enää pyyleviä liina päässä ja esiliina edessä kulkevia ”mummoja”.
Rukouksissamme voisimme muistella näin toisiamme: ”Jumalamme, siunaa heitä, joille vuodet ovat tuoneet elämänkokemusta. Auta, että kukaan ei olisi yksin elämänsä syksyssä. Johdata, että huomaisimme yksinäiset vierelläkulkijat ja ne, joilla ei ole lähimmäisiä tai omaisia. Muistakaamme, että meistä jokaisesta tulee aikanaan vanha. Auta myöskin ikäihmisten parissa hoitotyötä tekeviä, läheisiä unohtamatta.”
Jumalan hyvyys seuraa meitä.
“Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, vielä harmaantumiseenne saakka minä teitä kannan. Niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja minä pelastan.” (Jes. 46:4)
Silja Savola
Padasjoen kappelineuvoston jäsen