Paavo Taipale on viettänyt lapsuutensa Padasjoella Virmailan saaressa. Vesi lienee ollut keskeinen elementti tavalla tai toisella hänen elämässään jo lapsuudesta saakka.
Taipale muistelee käyneensä uimassa kodin läheisellä rannalla kesäisin joskus jopa neljä kertaa päivässä. Tukkien nippu-uitto oli vielä 70-luvulla voimissaan ja hinaajien koneesta syntyvä jyskyttävä ääni on painunut mieleen pysyvänä muistona lapsuusajoista. Ääneen saattoi herätä keskellä yötä.
Toinen, mikä vesikulkuneuvoista on jäänyt mieleen, on kantosiipialus Tehi. Siitäkin syntyi omanlaisensa ääniefekti. Tehin hurjaa vauhtia oli mukava seurata. Siihen aikaan se liikennöi reittiliikennettä Jyväskylän ja Lahden välillä.
Äidin kanssa he kävivät paljon marjassa. Äiti keräsi metsämarjoja myös myyntiin. Mustikka-aikana oli lähdettävä mustikkametsään. Päivät olivat usein pitkiäkin, eikä saalis välttämättä aina kovin suuri. Marjastuksesta on jäänyt Taipaleelle tapa, edelleenkin hän tykkää käydä mustikassa, vaikka määrissä hän kuulemma häviääkin isoveljelleen. Myös heinähommissa ja muissa naapurin maatalojen töissä Taipale oli silloin tällöin mukana.
– Apuna oli mukava olla, vaikka hyödyksi ei välttämättä ollutkaan, Taipale naurahtaa.
Muutto kirkonkylälle
Koulu alkoi Kellosalmella. Virmailan koulu suljettiin juuri Taipaleen syntymävuonna. Taipale ehti olla kaksi vuotta kansakoulussa ennen peruskoulu-uudistusta, jonka jälkeen koulu jatkui peruskouluna.
Yläkoulun alkaessa tuli muutto kirkonkylälle Koivutielle. Sattumalta juuri siihen taloon, joka nyt on purettu. Vuonna 1978 se oli juuri valmistunut, kun Taipaleen perhe muutti siihen.
– Tämä kuvaa hyvin sitä muutosta, mitä yhteiskunnassa on tapahtumassa väestön asuinpaikkojen valintojen osalta ja asuinpaikkojen keskittymisen osalta, että keskusta-alueeltakin joudutaan asuntoja purkamaan.
Koulutaival jatkui Pappilanmäellä. Yläkoulussa monella on varmasti omat haasteensa, mutta lukiossa oli mukavaa.
Monenmoista liikuntaa on Taipale harrastanut. Uimahallissa hän kävi usein. Talvella pelattiin lätkää iltaisin, yleensä siihen asti, kunnes valot sammuivat ja joskus sen jälkeenkin. Kesäaikaan yleisurheiltiin ja pelattiin jalkapalloa. Kesätöitä hän mainitsee tehneensä hautausmaalla neljänä kesänä.
Lukion ja armeijan jälkeen syksyllä 1985 alkoivat opinnot Tampereen teknillisessä korkeakoulussa, pääaineena vesi- ja ympäristötekniikka. Bussilla pääsi äidin luo Padasjoelle käymään. Vielä siihen aikaan kulki julkinen liikenne Tampere–Padasjoki -välillä kahden bussiyhtiön voimin.
Rakennusalalta valmistuminen ajoittui lama-aikaan 1991 ja töitä oli vaikea löytää. Vaimon opintojen myötä tuli muutto Helsinkiin. Perhekin oli jo perustettu ja ajalle poikkeuksellisesti Taipale hoiti jonkin aikaa esikoistaan kotona. Yllättäen hän saikin järjestöpuolen töitä, Tekniikan akateemisten liitosta. Siihen aikaan ajettiin sisään ympäristöasioita ja kestävän kehityksen ymmärrystä insinööriammattikunnassa.
Vuosituhannen vaihteessa Taipale siirtyi töihin kehittämisinsinööriksi Kuntaliittoon, jossa hän työskentelee edelleen yhdyskuntatekniikan päällikkönä. Kuntaliitto työpaikkana on poikkeuksellinen siinä mielessä, että se on vaihteleva näköalapaikka ihmisten arjen palveluihin kehdosta hautaan.
Kesäasukkaana Padasjoella
Nykyisin Taipale viettää lapsuuden kotikunnassaan viikonloppuja kesäaikaan. Kesäpaikkana hänellä on saarimökki ilman mukavuuksia.
Kesänviettoon kuuluu lähinnä mökkiympäristössä oleilua, silloin kun mökille asti ehtii.
– Ennen tuli käytyä lentopalloturnauksissa, mutta viime aikoina sekin on jäänyt.
Tapahtumien runsaus ilahduttaa Taipaletta. Myös Padasjoen kesäravintolatarjonta on testattu ja hyväksi todettu.
Mitä suosittelisit tekemään Padasjoella, jos aikaa olisi yksi päivä?
– Kävisin Tuomasvuoren näkötornissa ja frisbeegolfia voisi pelata samalla. Hautausmaa kertoo paikan historiasta, jos on yhtään enemmän aikaa haeskella taustatietoa, se voisi olla mielenkiintoista. Myös Auttoisten kylä tulee mieleen paikkana, jota voisin suositella. Ja sitten on vielä Kelvenne, jonne voisi tehdä retken yhteysaluksella.