Arrakosken kylän historiaa olivat Olkkarilla tiistaina 3.2. kertomassa, Pekka Satama, Seppo Pryhl ja Kari Oksala.
Ensimmäiset 20 vuottaan kylässä asunut Kari Oksala kertoili Arrakosken suuruuden ajasta, jolloin se oli Padasjoen teollistunein kylä. Teollisuus muodostui Arrakosken ja Vierunkosken eli Myllykosken ympärille.
– Vuonna 1848 Konstantin von Fieandt perusti Vierunkoskeen öljytehtaan. Vierun rautaruukki perustettiin vuonna 1852. Ruukilla sulatettiin järvimalmia, jota saatiin ympäröivistä pitäjistä.
Arrakosken partaalla tamppitarhassa alkoi toimia myös manufaktuuripaja, jota kansansuussa kutsuttiin näppipajaksi. Siellä valmistettiin käyttötavaraa kuten reenjalaksia, kärryn akseleita, rautakankia, vanteita, kirveitä, lapioita, kuokkia ja hevosenkenkiä.
Tuotteita vietiin paljon Venäjälle. Venäjän asettaman tuontitullin ja hiilen kallistumisen vuoksi ruukkien kannattavuus heikkeni ja toiminta loppui. 1903 rakennukset purettiin ja myytiin.
Mylly, saha ja meijeri
Arrakosken mylly ja saha perustettiin vuonna 1798. Moninaisten vaiheiden jälkeen sahan omistus siirtyy 1877 Fieandteille. Heidän omistuksessaan oli myös Arrakosken meijeri. Vuonna 1904 Padasjoen maaviljelijöiden perustama Osuuskunta osti meijerin, sahan ja sikalan.
Kun sahateollisuus voimistui, talonpojat saivat entistä paremman hinnan puistaan; samaan aikaan Arrakoskella oli muutenkin rahapalkkaisia työläisiä.
– Tuli ennenkokematon tilaisuus tuhlata rahaa väkijuomiin. Arrakoskella kannatti pitää kahta olutpuotia ja lisäksi niin kutsuttua Hartsoona-Heikin kapakkaa, jonne tuli asiakkaita matkojen takaa. Kulkumiehet saivat sieltä ruokaa ja yösijan, mutta varsinainen liiketoimi oli sahdin ja väkevämpienkin juomien valmistus ja myynti.
Saha lopetti toimintaansa 1957, meijeri 1980-luvun alussa. Mylly puolestaan toimi viimeisen kerran 1960-luvulla.
Muutama vuosi ruukin lopettamisen jälkeen Anders Holm perusti Arrakoskelle harjapuutehtaan.
– Kun markkinoille alkoi tulla halpoja kiinalaisia pensselinvarsia, uudeksi toimialaksi tehtaalle valittiin elementeistä sisätiloihin rakennettavat saunat 1983. Teollinen toiminta harjapuutehtaalla loppui 1996. Lepistön Muotti osti tehdastilat ja myllyn.
Kehräämö työllisti 140
Kehräämötoiminta alkoi vuonna 1949. Anders Holmin poika Esko Holm osti tontin tamppitarhan vierestä ja rakensi tontille kehräämörakennuksen.
– Hämeen kehräämö tuotti sukka- ja mattolankoja. Uudet suuremmat tilat rakennettiin Kaukilaan, josta Esko Holm oli ostanut Leponin ja Harjun tilakokonaisuuden. Kehräämötoimintakin siirtyi Kaukilaan vuonna 1961. Seuraavana vuonna perhe suomalaisti nimensä Hämeeksi.
Vuonna 1975 työntekijöitä oli 140 ja Hämeen kehräämö oli Suomen suurin mattolankojen valmistaja. Esko Holmin kuoltua vuonna 1975 perikunta jatkoi kehräämötoimintaa.
– 2006 Hämeen Lanka myytiin tanskalaisyritykselle, joka lopetti Kaukelan tehtaan seuraavana vuonna ja irtisanoi kaikki 30 työntekijää.
Kunnallinen sähkölaitos
1918 valtuuston päätöksellä kunnalle perustettiin oma sähkölaitos. Kunta osti elokuussa 1919 Fieandtilta generaattorin ja marraskuussa kunnallinen sähköjakelu Arrakoskelta alkoi. Toinen voima-asema tuli Kaukelaan.
– Vuonna 1933 tehtiin sähkön toimitussopimus Imatran Voiman kanssa, jolloin paikalliset asemat jäivät vara-asemiksi.
Vuonna 1964 vanhan kehräämön taakse alettiin rakentaa nykyaikaista voimalaitosta. Arrakoski Oy aloitti toimintansa kesällä 1965, myöhemmin se sulautui Hämeen Sähköön.
Pekka Satama järjesti virtuaalisen kyläkävelyn 50-60 -luvun Arrakoskelle.
– Meille 40-luvulla syntyneille pojanviikareille niin sanottu miilun kenttä, joka sijaitsi kuivaamon toisella puolella Ahvenaistentien reunassa, oli ensimmäinen paikka missä hypättiin pituutta, työnnettiin kuulaa ja heitettiin keihästä omatekoisella kepeillä.
Kuivaamoa sanottiin Kekkosen kappeliksi.
– Saksalan pellolla oli lehmiä laitumella ja niitä vartioimassa oli sen ajan haitekkia eli Olli-sähköpaimen. Isommat pojankolttiaiset yllyttivät pissaamaan lankaan, mutta olimme kuulleet jo sen vaikutuksen, joten emme menneet lankaan.
Ensimmäisen jäätelönsä Satama söi 50-luvulla Saksalan kioskilla. Kioskia vastapäätä on Paanasen talo, jossa tuolloin toimi posti ja keskus. Vastapäätä Engbergin taloa, joka myöhemmin tunnettiin Tuikan talona, sijaitsi Länsi-Päijänteen Osuusliikkeen kauppa.
– Kaupan edessä oli bensamittarit ja toisella sivulla hevosten kiinnityspuomi. Tästä noin 50 metriä eteenpäin oli palokunnan ruuttakoppi ja kylän lähde, josta haettiin moneen talouteen vettä.
Myöhemmin lähdettä vastapäätä rakennettiin sotainvalidien ylläpitämä kioski, josta tuli suosittu nuorten kokoontumispaikka.
– Ruuttakopin seinästä kehkeytyi kylän ilmoitustaulu. Siihen minäkin vein kymmeniä tulevien elokuvien mainoksia, jotka esitettiin Raittiusseuran talolla. Lähteen vierestä nousi jyrkkä tie, joka johti kylän ainoaan ns. kerrostaloon. Siinä asui pääasiassa Holmin tehtaassa työskenteleviä ihmisiä perheineen.
Harjapuutehtaan sisäpihalla pidettiin kylän nuorille palokuntaharjoituksia. Raittiuseuran nuorisokerho hankki varoja tansseja järjestämällä.
– Vielä muisto kotirappusilta useana aamuna keväisin: ulkona kuului voimakas kurnutus Sammakkosuolta, maitotonkien kolinaa meijeriltä ja sepän alasimen kilinää pajalta.
Siperiaan lähtö lähellä
Niin ikään Arrakoskelta syntyisin oleva Seppo Pryhl kertoi, että koululaiset keräsivät paperia saadakseen koululle televisioon. Erkki Pastila voitti, sillä hänen isällään oli kuorma-auto ja muut keräsivät potkukelkan ja polkupyörän avulla.
Sarjakisoja oli Pryhlin mukaan joka keskiviikko: siellä juostiin, työnnettiin kuulaa ja hypättiin korkeutta.
– Sitten olisi pitänyt ostaa Yrityksen verryttelypuku ja piikkarit. Isä sanoi, että siihen se kentällä hyppääminen sitten loppu, tuolla on lapupino, jonne voi mennä harrastaan. Siihen jäi minun urheilu-urani.
Pryhl hyppäsi mäkeä ja kävi jopa Kullasvuoressa yksissä kisoissa.
– Helsingin Sanomat järjesti kisat, jossa tulin kolmanneksi, vaikka kaaduin hyppyni.
Eräänä päivänä kylän pojat ihmettelivät koulun kentällä olevia sotilaita. Suomalaisilla ja venäläisillä oli ystävyyssuunnistuskisa. Pitkä rivi komeita koppalakkeja oli koulun hattuhyllyllä.
– Muut pojat yllyttivät minua, että et uskalla pistää komeinta lakkia päähäs. No minä ilman muuta uskalsin. Ja juuri kun sain sen päähäni, ovi lensi auki ja sotilaita tuli paikalle. Korkea-arvoisimman venäläissotilaan lakki oli minun päässäni ja tulkin välityksellä minulta kysyttiin nimi sekä isän ja äidin nimet. Ajattelin, että nyt tuli Sepolle Siperiaan lähtö. Mutta ei, hän otti lakkinsa ja toivotti hyvää kesänjatkoa.
Kun Holmin harjapuutehdas paloi, Pryhl sattui juuri mädän letkun kohdalle, kun se halkesi.
– Siinä kohtaa sammui minun palomiesura.