Äskettäin ilmestyneessä Kenttäpostia-lehdessä 1/2026 kerrotaan Marskin ritareista, myös kuhmoislaisesta Esa Karjalaisesta (2017–1981), ritari 169. Lehdessä (s. 48–51) hänen tyttärensä Pirkko Karjalainen kertoo isästään ja hänen sankaritiestään. Hän toivoo, että näistä ritareista kerrottaisiin muu-takin: elämä oli muutakin. Niin hän tekeekin.
Esa syntyi Padasjoella Aleksander Karjalaisen ja Saima Pastilan ainoana lapsena. Hän avioitui Anna-Liisa Savolan kanssa Padasjoen kirkossa 1947. Perhe asettui Lummenneen saarelta ostamalleen maatilalle. Tytär syntyi 1949. Isä teki metsätöitä, jotka hän joutui lopettamaan 1953 sepelvaltiosairauden vuoksi.
Hän siirtyi työnjohtajaksi Raivausliike Mertsalmelle ja sitten keskusmetsälautakunta Tapiolle, jolta hän jäi sairauseläkkeelle 1970-luvulla.
Esa Karjalaista ei muidenkaan sodassa taistelleita miehiä tavoin arvostettu – paitsi aseveljet, joihin Esa piti yhteyttä. Karjalaisilla vieraili muita ritareita. Saarelle päästiin kesällä veneellä ja talvella jäisin.
Vanhemmat halusivat tyttärensä oppikouluun, jonka käyminen oli kallista. Pirkko pääsi sitten Jyväs-kylän yliopistoon. Hänestä tuli yhteiskuntatieteiden lisensiaatti ja aloitti työn 1973 STM:ssä, josta hän siirtyi 1989 Vanhustyön keskusliittoon, jonka toiminnanjohtajana hän työskenteli 1993–2014 eläkkeelle asti.
Esa Karjalaisesta on tietoja mm. Seppo Porvalin & Martti Sinerman kirjassa Marskin ritarit – 191 ihmiskohtaloa (Valitut Palat 1. p. 2001). Sen henkilöhakemistossa ja esittelysivuilla Karjalaisen etu-nimi on väärä: Esko. Mutta sen sotatiedot kertovat oikein vääpeli Karjalaisen ritariansioista. Hän sai itsenäisyyspäivänä 1966 ylennyksen ylivääpeliksi.
Kuhmoisissa on toinenkin Mannerheim-ritari: Ylikersantti Asser Puolamäki (1918–1944). Hän kaatui Pitkärannassa ja hänet nimitettiin ritariksi kolme päivää kaatumisensa jälkeen 18.7.1944. Hänestäkin on tietoja Mannerheim-ritarien kirjoissa. Heistä on kirjoittanut myös Antti Tuuri (Helsinki, Paasilinna 2013).
Myös Ari Hirvosen toimittamassa kirjassa Kuhmoislaiset kenttäharmaissa (Kuhmoisten Sotaveteraanit ry 2001) kerrotaan molemmista Kuhmoisen Mannerheim-ritarista (154–157).
Risto Ojala