Lauantaina 7.6. kisailtiin Vesijaon Syrjäntakana Lasten Kesäkisa. Tapahtuma oli järjestyksessään jo viides.
Tällä kerralla osanottajia paikalle ilmaantui 13, ikähaitarin ollessa 2–12 vuotta. Moni oli ollut kisailemassa jo useassakin aikaisemmista tapahtumasta, joten paikalla oli varsin kokeneita tämän lajin taitajia, veteraaneja suorastaan.
Päällikkönä tapahtumapaikalla hääri Nina Jussila, mutta hyvin sujuva tapahtumahan edellyttää lukuisan joukon apureita moninaisiin tehtäviin ratamestareista, tuomareista ja ajanottajista aina kahvinkeittäjiin ja makkaranpaistajiin asti. Kisailijoita ja heidän kannustusjoukkojaan oli tullut läheltä ja hieman kauempaakin, pääkaupunkiseutua ja pohjanmaata myöten, jopa Lontoosta asti.
Tuttuun tapaan kisalajeina oli saappaanheitto, jalkapallon tarkkuuspotku, sählypallon heitto, pikajuoksu sekä viimeisenä lajina suunnistus. Uutena lajina oli nyt mukana lisäksi frisbeen tarkkuusheitto. Lajit kysyivät taitoa ja tekniikkaa, tietenkin myös nopeutta ja raakaa voimaa.
Säiden haltija suosi, koko tapahtuman ajan oli poutaa ja aurinkoista, varsin lämmintäkin. Ulkona kun oltiin, niin ajoittaiset tuulenpuuskat pyrkivät hetkittäin vaikeuttamaan teknillisiä lajeja. Tuomaroinnin antaumuksella hoitaneella Anssilla oli omalta mäkihyppyuraltaan hyvä tuntemus tuulen huomioimisesta, joten kompensaatiot olivat kunnossa ja jokainen kisailija sai tehtyä suorituksensa hyväksyttävissä olosuhteissa.
Hyviä suorituksia nähtiinkin lukuisasti, monen kisailijan osalla entiset ennätykset olivat suorastaan paperia. Kilpailijoiden haastattelut ja kuulutus kuuluivat myös tuomarin toimenkuvaan, ja ajoittain kuuluttaja saikin hehkuttaa suorituksia kuin Mertaranta konsanaan.
Jalo kilpa ja osanotto ovat kisassa tärkeintä, mutta myös palkinnoilla on oma arvonsa. Palkinnot jaettiin sarjoittain yhteistuloksen perusteella, ja palkintopalleilla nähtiinkin iloisia ilmeitä.
Tämän jälkeen saattoi numerolapun ottaa pois rinnasta ja keskittyä nauttimaan tukijoukkojen ja huoltajien kanssa ruokapöydän antimia tai palkintoina saatuja virvokkeita. Mehua, grillimakkaraa, nokipannukahvia, täytekakkua ja muuta maukasta suuhunpantavaa riitti, nälkäisenä tai janoisena ei kenenkään tarvinnut kisan jälkeen kotimatkalleen lähteä.
-eki-