Suuri joukko padasjokelaisia kunnioitti viimeisen sotaveteraanin 100-vuotispäivää saapumalla juhlajumalanpalvelukseen sunnuntaina 7.12.
– Sataan vuoteen ihmiselämässä mahtuu valtavasti. Nerosjärven Koppisaaressa Viljo Nestor syntyi joulukuisena pakkaspäivänä, niin kuin Elsa-täti on sukukronikkaan kirjannut. Sen jälkeen Taululla Annilassa, puusepäntaitojen opiskelua Jyväskylässä, maanviljelystä Artjärven Villikkalan Jaakkolan tilalla, lyhyen aikaa Nastolassa ja 1990-luvun alussa takaisin Padasjoelle, tiivisti rovasti Tapio Pastila isänsä elämäntarinan kirkossa.
Kirkkokahvit juotiin Kullasvuoren koululla, jossa äänensä Tasavallan presidentin vastaanotolla menettänyt Viljo Pastila otti onnitteluja vastaan.
Viimeinen veteraanimme syntyi saunassa; vaikka kirkonkylälle oli pitkä matka, isä ehti hakea kätilö Niirasen hätiin. Hänet kastettiin keväällä Pellin talossa yhdessä kahden muun kulmakuntalaisen kanssa.
Sodan jälkeen Pastila ehti opiskella puusepäntaitoja Jyväskylässä. Taidot eivät menneet hukkaan, hän on rakentanut mm. eläkepäivinään kesämökin Vähä-Särsjärven rantaan. Veteraanikuorossa hän lauloi 88–vuotiaaksi asti.
Kunnan onnittelut päivänsankarille toi kunnanjohtaja Juha Rehula, joka oli ottanut selville että 7.12.1925 oli maanantaipäivä. Suomi oli tuolloin kahdeksanvuotias.
– Tämän päivän päivänsankari on nähnyt, miten Suomi on muuttunut, omakohtaisesti kokenut, mitä tarkoittaa ”kaveria ei jätetä” ja mitä tarkoittaa velvollisuus. Vetää sanattomaksi, totesi Rehula.
– Antakoon se samalla perspektiiviä meille nuoremmille siitä, että ne meidän arkiset murheet voi olla aika pieniä.
Elävä side menneeseen
Kappalainen Kristian Saarnio korosti, että viimeisen sotaveteraanin 100 vuoden täyttyminen on merkittävä päivä myös kotiseurakunnalle ja koko kunnalle. Padasjoella on Pastilan kautta elävä side menneeseen.
– Elämäsi on ollut osa Padasjoen historiaa. Olet kantanut veteraaniperintöä arvokkaasti, ollut läsnä monissa isänmaallisissa tilaisuuksissa.
Puolustusvoimain tervehdyksen juhlaan toi majuri Ohto Oksanen Hämeen aluetoimistosta. Hän paljasti ilahtuneensa suuresti kuultuaan, että esimiehensä on estynyt saapumasta tilaisuuteen:
– Asun Nastolassa ja vietän paljon aikaa Artjärvellä, jossa katselen lintuja. Olen myös saanut hieman sotilaskoulutusta Lappeenrannassa, kuten Tekin. Ja äitini on täältä Padasjoelta kotoisin ja olen täällä lapsuuttani paljon viettänyt. Tilaisuus on erityisen koskettava siksikin, että oma isoisäni oli padasjokelainen sotaveteraani ja hänen veljensä lepää sankarihautausmaalla.
Asevelvollisten tarkastamisesta vastaava Oksanen on päässyt tapaamaan lähes jokaisen hämäläisen 18 vuotta täyttäneen nuoren miehen, noin 5000, ja lisäksi muutaman sata vapaaehtoiseen palvelukseen hakevaa naista.
– Välitämme kutsunnoissa aina veteraanien tervehdykset ja tässä tilaisuudessa ajattelin tehdä toisinpäin, kertoa mitä nuorille kuuluu. Suurimmalla osalla nuoria menee oikein hyvin. Yli 80 % hämäläisistä määrättiin palvelukseen, mikä kertoo että iso osa on terveitä ja yhteiskuntavastuunsa ymmärtäviä.
Oksanen kertoi pitäneensä juhlapuheen Lahden lyseon itsenäisyyspäiväjuhlassa, jossa kertoi olevansa lähdössä veteraanin 100–vuotisjuhliin.
– Jos teiltä yhteiskunta jotain vaatii yhteisen hyvän eteen, niin se on todennäköisesti ja toivottavasti vähemmän kuin veteraanisukupolvelta vaadittiin. Kaikki, mitä voitte suomalaisten onnen ja turvallisuuden eteen tehdä, tehkää se siis kiitollisina siitä, että teiltä ei enempää vaadita.
Padasjoen Sotaveteraaniyhdistyksen tervehdyksenä ojensi Hannu Tukia Pastilalle kehystetyn kuvan rautasormuksesta. Sen sai vastineeksi lahjoittaessaan kultasormuksensa talvisotaa käyvän Suomen sotavarusteiden hankkimista varten. 315 000 luopui kultasormuksestaan isänmaan hyväksi ja puolustusministeriö sai kerättyä 1750 kiloa kultaa.
– Presidentin sanoin; me kunnioitamme, me arvostamme, me kiitämme!