Maakeski elinläänin keskipiste ★

Marjatta Ojala esitteli tiistaina 2.12. Olkkarilla Maakesken elämää ennen vanhaan.

Ojala kertoi, että projekti oli hänellekin mielenkiintoinen, sillä hän ei ole syventynyt Maakesken kylän histo­riaan aiem­min. 

– Meillähän oli Leo Suomaa, joka oli aivan korvaamaton aarre, hän tunsi kylän historian mennen tullen ja kaikki sen asukkaat.

Maakesken nimi on ollut käytössä jo keskiajalla. 1400- ja 1500-luvulla nimi on vakiintunut maakirjassa, tosin kirjoitusasu on vaihdellut: Maakeskus, Maakeske, Maakeskus ja niin edelleen. 

– Toivo Jalli kirjoitti kirjassaan, että nimi Maakeski tulee siitä, että kylä on keskikorkeudella Päijänteen ja takamaan tasoja. Takamailla tarkoitetaan Taruksen lähellä ja Kelkutteen välimaissa olevia maita. Keskeinen paikka Maakeskessä on ollut niin sanottu Manninmäki ja sen korkeusero Päijänteestä on ollut 70–80 metriä.

Toinen selitys Maakeski-nimitykselle on se, että ennen Ruotsin vallan aikaa Maakeski sijaitsi muinaisen elinläänin keskellä. Etelässä lääni ulottui Asikkalan Kalkkistenkoskeen ja pohjoisessa nykyisen Padasjoen Savinojalle. Kylän nykyiset rajat ovat peräisin vuodelta 1438, jolloin Erik Akselinpojan johdolla pidetyillä käräjillä rajat määriteltiin.

Ojala näytti kylän muinaista karttaa, josta löytyy edelleen käytössä olevia paikannimiä.

– Nykyisen valtatie 24:n varrelta Heinjoen kohdalta löytyy vielä rajapyykkejä näistä 1400-luvulta tehdystä rajoista.

Vanha asutusmuoto kylissä oli niin sanottu ryhmäasutus eli kaikki talot sijaitsivat vieri vieressä keskellä kylää ja Maakesken ryhmäkylä sijaitsi nykyisen Maakesken raitin ja Vakkilantien kulmassa sekä Maakesken raitin ja Mukulintien risteyksessä.

Kylässä aluksi 10 taloa

Maakirjan mukaan vuonna 1539 Maakeskessä oli 10 taloa: Finnilä, Varis, Kipaila, Rauskala, Rekola, Teppinen, Lohtari, Häkkä, Rasvala ja Salvila. 

– On kerrottu, että talot sijaitsivat niin vieri vieressä, että pystyi katolta katolle hyppimään. 

Keskellä kylää olevat talot olivat talopoikastaloja. Talonpojat viljelivät heille osoitettuja sarkoja ja verotus määräytyy sen mukaan, miten paljon tuotti viljaa.

1750-luvun jälkeen toteutettiin ensimmäinen isojako eli vanha sarkajako lopetettiin ja yhteisomistuksessa olleet maat jaettiin yhtenäisiksi lohkoiksi yksityistiloille. Ja tätä kesti aina vuoteen 1918 asti, jolloin tuli laki vuokra-alueiden lunastamisesta eli niin sanottu torpparilaki, joka antoi torppareille ja mäkitupalaisille oikeuden lunastaa viljelemäänsä maa-alueet.

Torppia noin 30

Torppia oli enimmiltään noin kolmisenkymmentä. Pitkäaikaisimpia Maakesken torppia on Anttilan 3 torppaa, Finnilä, Tulppala, Pakkanen, Suojala, Leppävaara eli Alpakka, Käryhonka ja Saarikko.

– Isojaon jälkeen talot rupesivat pikkuhiljaa siirtymään niille paikoille, joissa ne nykyisinkin ovat. Mäkitupalaisilla ei ollut omaa maata, jota viljellä, vaan he saivat pystyttää mökin sen talon maille, jonka kanssa sai sovittua asiasta. Mäkitupia oli 49 kappaletta. 

– Jännä juttu, että näitä mökkejä ja mäkitupia kutsuttiin yleensä naisten etunimellä. Puhuttiin esimerkiksi Alman, Eetlan, Heinosen mummon, Iitan, Jannen Iitan, Marin, Mantan, Mäkelän Miinan, riuku-Iitan ja äiti-vainaan mökistä. Jos sattui olemaan miehen nimellä, niin ei puhuttukaan mökistä, vaan Lindemanin paikasta.

Kansantiedon mukaan Padasjoen ensimmäinen kirkko oli Maakeskessä.

– Kristinuskohan tuli 1200–1300-luvulla Hollolan kautta. Maakeski Padasjoen eteläisempänä kylänä on ollut ensimmäinen, joten on aivan luonnollista, että ensimmäinen kirkkokin olisi ollut täällä. Ihan tarkkaa paikkaa ei tiedetä, mutta sen on ajateltu olleen Sallanmäellä.

Kappalaisen virkatalo

Merkittävä asujaimisto, joka on poikennut talopoikaistaloista, on ollut kappalaisen virkatalo ja sen synnyinsanat on lausuttu 1650-luvulla, kun muodostettiin tila nimeltä Kekkala.

– Kekkala-nimi on meille kaikille maakeskeläisille hyvin tuttu ja Kekkalan vanhan Pappilan virkatalon jäännöksiä on itse asias­sa vielä jäljellä kylän yhteisen kuivaamon lähellä. Viimeinen Maakesken Kekkalan pappi oli kappalainen Uuno Wilhelm Hagelberg, joka kuoli 1927.

Toinen merkittävä asumus oli Anttilan sotilasvirkatalo, jota myös Maakesken kartanoksi kutsuttiin. Se muodostettiin 1683 kolmesta tilasta: Anttila, Finnilä ja Tulppala. Ensimmäinen kartanonherra oli ratsumestari Zwilling, hän kuoli vuonna 1708, ja viimeinen oli vänrikki Uggla. Suomen itsenäistyttyä Anttilan virkatalo siirtyi talonpoikaisomistukseen.

– Voi vain kuvitella, että elämä mäen päällä sijaitsevassa pitkässä komeassa virkatalossa on ollut hyvin kartanomaista ja samanlainen koivukuja, joka nykyisin johtaa Anttilan taloon, on johdattanut jo 1680-luvulla kartanoon.

Sotilasvirkatalon elämä on ollut omanlaistaan, eikä kartanon väki juuri puuttunut kyläläisten touhuihin. Sotilasvirkatalo on tuonut mukanaan myös sotilaita, jotka ovat asettuneet asumaan mökkeihin ja lähteneet sotimaan sen mukaan, kun on ollut tarvetta.

Ojala nosti esityksessään esiin muutaman merkittävän henkilön, jotka ovat vaikuttaneet maaskeläisten sielunelämään. Ensimmäinen heistä oli Hulda Häkkä (o.s. Halen). Hän tuli Maakeskeen Inkoosta ja oli tullessaan täysin ruotsinkielinen.

– Hänen tarkoituksenaan oli tulla noin vuodeksi Maakeskeen ja samalla opiskella suomen kieli. Koulutukseltaan Hulda oli meijerska. Vanhem­pien ankarasta vastustuksesta huolimatta Häkän ainoa poika meni naimisiin talon piian kanssa, joka oli vielä hurri. He saivat 10 lasta ja muun muassa ensimmäinen diplomi-insinööri Maakeskessä oli Ernst Häkkä.

Hulda kehitti ja laajensi meijeriyritystä, joka oli ensimmäinen vientiyritys Maakeskessä, sillä meijerissä valmistettua voita vietiin ulkomaille asti. Toiminta loppui 1900-luvulla, kun yksityiset meijerit fuusioituvat osuuskunniksi.

Toinen merkittävä henkilö oli Maakesken kansakoulun opettajana vuosina 1904–1949 toiminut Emil Brusila.

– Hän oli äärimmäisen jämpti ja tiukka mies sekä henkeen ja vereen raittiusmies. Hän perusti Maakeskeen raittiusseuran sekä nuorisoseuran ja toimi pitkään mm. Padasjoen voimistelu- ja urheiluseura Yrityksen puheenjohtajana. Maakesken nuorisoseuran oma talo Rientola valmistui vuonna 1924.

– Hän oli valtavan hyvä urheilija, joka juoksi 100 metriä aikaan 12,00 ja 400 m 56,00.

Evakkoperheitä kylään

Karjalaiset on vaikuttaneet Maakesken elämään paljon. Ojalalla on tallessa Eira Häkän käsinkirjoittama selvitys siitä, mihin karjalaisia Maakeskessä asutettiin. Maakesken evakoita ovat olleita ainakin Elfvengrenit, Hännikäiset, Höltät, Karvaset, Korkkiset, Kurjoiset, Monoset, Naulapäät, Nuutiset, Pyyköt ja Skytät. Tunnetuimpana Honkasen perhe, jonka elämää seurattiin sota-aikana radiossa.

– Ylen arkistoissa voi yhä olla tallessa Pekka Tiilikaisen tekemiä haastatteluja. Ei tiettävästi ollut sellaista radio-ohjelmaa, ettei sen aikana olisi valmistunut kauha, luuta tai jokin muu puhdetyö.

Maakesken murre on hämäläismurretta, jota nykyisin ei juurikaan kuulu. Se poikkeaa hieman Padasjoen murteesta mutta tyypillistä molemmille on se, että d-äänne muuttuu l-äänteeksi.

– Ollaan kylpemässä ja kylvötiänkin kunnolla vihlan kanssa. Täällä öylän pölättiin ja öksyttiin ja vielä ryvettiinkin kun koirra karkasi kytkymest, nauratti Ojala esimerkkilauseella olkkarilaisia.