Tämä syntymäpäiväsankarimme syntyi sunnuntailapsena 4.12.1955, Padasjoella.
Paasikivi oli presidenttinä, Pauli Ritamies pitäjämme kirkkoherrana. Valtiovalta julisti pula-ajan päättyneeksi ja juhannus siirrettiin pysyvästi nykyiselle paikalleen viikonloppuun.
Äitiyspakkauksessa oli viimeistä kertaa valkaisemattomat puuvillavaatteet, emalinen pesuvati ja kuusi hakaneulaa.
Hän syntyi samana vuonna kuin Albert Einstein kuoli. Täytyihän ihmiskunnan saada teknisesti lahjakas yksilö tilalle.
Hän kokeili fysiikan lakeja jo muutaman viikon vanhana ja riisui äitiyspakkauksessa olleen röyhelöpaidan osittain päältään. Hän oli silloin hetken Patovuon Hilja-Mammalla hoidossa.
Hän kiinnostui hellan luukusta heti omille jaloille päästyään. Tiesi sen olevan kiellettyä mutta palava tuli ja siitä muodostuva tuhka inspiroivat pienen tutkijan mielen.
Sivistyksen alkutaival tapahtui pyhäkoulussa. Hän ihmetteli, miksi opettaja langetti kullekin vuorollaan kysymyksiä. Hän totesikin omalla vastausvuorollaan: ”Minä en sitä tiiä. Sinä sen kyllä tiiät. Itte vaan kysyt”. Pyhäkoulusta tuli kumminkin palkinnoksi 1967 ahkerimman kävijän palkinto. Kirjan nimi oli enteellisesti Matin matka maailmalle.
Padasjoen kirkonkylän kansakouluun hän lähti 1962, Saarisen Matti kaverinaan. Kirsti Seppälä opetti lukemaan ja laskemaan. Aapisessa seikkailivat Koivulan perheen Olli, Laila ja Leena.
Vanhalla kansakoululla, nykyisellä Kotiseututalolla, Nestori Ilonen piti kirjastoa. Hän merkitsi pahvikortteihin tarkasti, mitä kukin lainasi.
Sukset olivat puuta ja niiden pohjat tervattiin. Suksivoiteiden valikoima koostui sinisestä ja vihreästä Rexistä. Suojasäällä levitettiin pohjiin Hopealiisteriä.
Minä synnyin 1960. Olin samanlainen kuin muutkin pikkusiskot; usein riesana ja tiellä, tällä elämän mittaisella yhteisellä polullamme.
Eräänä jouluna pukki toi minulle nuken, joka avasi ja sulki silmänsä. Hän ehdotti, että irrottaisimme nukelta pään ja selvittäisimme, mistä johtuu että silmät toimivat kyseisellä tavalla. Vein nuken turvaan.
Hän pyrki kaksipäiväisillä pääsykokeilla oppikouluun. Lukuvuosi aloitettin jumalanpalveluksella, koko koulu osallistui kansanhiihtoon, teinikunta järjesti konvia ja muutamalla oppilaalla todettiin tuhkarokko. Oppilaat saivat tarvittaessa ehtoja. Keskikoulusta sai päättötodistuksen 11 poikaa ja 23 tyttöä. (Padasjoen Yhteiskoulun vuosikertomus 1967–1968).
Hän sai palkinnot taloustieto- ja matematiikkakilpailuista.
Syntymäpäiväsankarin elämään kuului myös urheilu. Hän juoksi kelpo ajat 1500 m:llä 4.19 ja 3000 m:llä 9.47. (Padasjoen Yrityksen Joululehti 1977).
Ylioppilaslakin hän sai Padasjoen lukiosta 1974 Olavi Koskisen ollessa rehtorina. Tämä oli sama vuosi, kun Padasjoen Yhteiskoulu muuttui ensimmäisten Suomen koulujen joukossa peruskouluksi.
Hän pääsi heti opiskelemaan Tampereen Teknillisen Korkeakoulun rakennuspuolelle. Olihan tämä odotettua, koska hän teki minullekin jo kansakouluikäisenä vanerista nukensängyn. Pilkkoi puut ja lämmitti saunan. Niin hän osoitti ahkeruutensa.
Ensimmäiset taskurahat hän ansaitsi kasvattamalla sipulia Lehtomaan Ilmarin kauppaan. Seuraava pesti järjestyi 12-vuotiaana isän apumiehenä halkokuorman teossa.
Mikko-isä olisi täyttänyt 100 vuotta 18.11.1925. Isä lähti 17-vuotiaana tekemään oman osansa Suomen itsenäisyyden eteen. Teki sitten fyysisesti käsittämättömän rankan työn Vapon halonajurina. Isä kannusti aina meitä käymään koulua. Hän maksoi kirjat ja ruokaliput. Isä toivoi, että pääsisimme työelämässä vähän helpommalla kuin hän.
Elämä toi hänelle uraputken. Hän työskenteli kotimaan lisäksi myös ulkomailla. Saksan Eilenburgissa 1993 ja Englannissa 1994, molemmissa hän teki paperitehtaita. Vuonna 2005 oli vuorossa biopolttoainelaitoksen pystyttäminen Walesin Shottonissa.
Saimme aikanaan molemmat omat lapset, lastenlapset. Pääsimme eläkkeelle.
Äiti ja isä on sittemmin saateltu Padasjoen hautausmaan multiin. Sisarussuhde on säilynyt. Siitä on tullut jopa erityisen arvokas.
Kenenkään toisen kanssa en ole riidellyt yhtä tulisesti. Kehenkään toiseen ole koskaan luottanut yhtä lujasti.
Hänen huumorintajunsa on ollut ensiluokkaista – joskus jopa kyseenalaista. Tässä yksi muisto monista: Hän matkusti 1977 Los Pacosiin Espanjaan. Posti toi minulle kortin, jossa luki ”Dont speak anything for our parents. Greetings from your brother”. Ja tätähän kotona selvitettiin…
Englannissa työskennellessään hän joutui opettelemaan vasemmanpuoleisen liikenteen. Olikohan se yhtä hauskaa kuin Rowan Atkinsonilla esiintyessään Mr Beanin roolissa. Atkinson on syntynyt myös 1955.
Luoja taisi ajatella, että sodanjälkeinen sukupolvi tarvitsi vähän piristystä. Muodossa tai toisessa.
Syntymäpäiväsankarimme on Matti Salmela. Mukavaa syntymäpäivää!
Mirjami