Kaikkien tuntema ruutukasvo, Ylen ulkomaankirjeenvaihtaja Paula Vilén vieraili maanantaina 13.10. vanhassa opinahjossaan Pappilanmäellä ja kertoi huimia tarinoita uransa varrelta – niin vallan kammareista Valkoisesta talosta kuin maailman katastrofialueiltakin.
– Mukava olla täällä. Aikamoinen nostalgiatrippi on meneillään, aloitti Vilén ensimmäisen esitelmänsä nuorisolle, samassa koulussa jossa hän itse on lakitettu vuonna 1995.
Nykyisin Vilén asuu ja työskentelee Helsingissä. Koko kansan tietoisuuteen Padasjoen kasvatti tuli toimiessaan taannoin seitsemän vuotta Ylen Yhdysvaltain kirjeenvaihtajana.
– Ajattelin tänään puhua työstäni ja siitä, miten minusta tuli toimittaja. Täällä on paikalla yksi ihminen, jolla on siinä erittäin iso rooli, Tannerin Jaana. Ensimmäiset toimittajantyöni tein nimittäin Padasjoen Sanomissa. Pääsin tekemään asioita, joita ei isommissa kunnissa kenties olisi päässyt. Te olette onnekkaita, kun asutte tällaisessa paikassa, koska se saattaa avata teille paljon enemmän mahdollisuuksia kuin iso paikkakunta.
– Paikallislehden voima yhteisöllisyyden luojana on korvaamaton! Uskon, että meitä on monia, jotka edelleen innoissaan lehteä lukevat, vaikka Padasjoelta poismuutosta olisikin jo vuosia.
Paikallislehdestä saatu innostuksen kipinä kantoi padasjokelaistytön Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan, jossa hän opiskeli tiedotusoppia ja kansainvälistä politiikkaa. Vaihto-opintovuosi Saksassa kartutti kielitaitoa. Vilén on opiskellut myös Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa kansainvälistä oikeutta ja Maanpuolutuskorkeakoulussa sotilasstrategiaa ja turvallisuuspolitiikkaa.
– Jokainen voi tehdä oman polkunsa. Oma polkuni ei ole suinkaan ainoa toimittajan tielle, kollegoinani on varatuomareita, musiikin maistereita ja oman elämänsä taiteilijoita. Tärkeintä on se, että uskaltaa esittää niitä tyhmiäkin kysymyksiä silloin, kun muut ovat hiljaa.
Kun Putin näytti Trumpille kaapinpaikan
Vilén oli koonnut mielenkiintoisen esityksen uransa varrelta. Työ on heittänyt hänet vallan ytimeen, todistamaan maailman mahtavimpien neuvonpitoja, mutta myös kaikkein kurjimpiin kolkiin katastrofien ja kriisien keskelle.
– Kun Trump ja Putin tapasivat Helsingissä 2018, olin sitä seuraamassa. Trumphan on todella pitkä mies ja Putin lyhyenläntä, mutta kun he astelivat median eteen, niin siinä kohtaa Putin oli päätä pitempi kuin Trump. Kehonkieli kertoi, mitä tapaamisessa oli tapahtunut.
Vilén on haastatellut Trumpia myös Valkoisessa talossa ja ollut raportoimassa suomalaisille huippukokouksista, olympialaisista ja avaruussukkulan laukaisemisesta avaruuteen, mutta tehnyt juttuja myös mm. kotinsa menettäneestä perheestä, joka asui autossa.
– Toimittajan työssä kohtaa ihmisiä, jotka ovat tilanteissa, jossa itse ei ole ollut. Jostain se yhteinen tarttumapinta on kuitenkin hyvä löytää.
Pahimpia paikkoja, joihin Vilén on matkustanut, on Afganistan. Karmeat olosuhteet eivät olleet pahinta:
– Naisen asema ei ollut hääppöinen ennen Talibaniakaan. Kun minua lähestyi burkapäinen nainen, hiukan kaasupulloa korkeampi poika alkoi hakkaamaan naista. Poika katsoi silmät lautasina, kun käskin häntä lopettamaan. Hän selvästi koki, ettei tehnyt mitään väärää. Hän vain teki sitä, mitä naisille Afganistanissa saa tehdä.
Erätaidot, maalaisjärki ja koulutukset voivat ääritilanteissa pyyhkiytyä mielestä: Kabulissa vatsapöpön saanut Vilén pyysi pysäyttämään auton oksentaakseen, lähti hortoilemaan tiensivuun pimeässä ja olisi voinut astua miinaan.
Padasjokelaisnuoret saivat kurkistaa kulissien taakse, kun Vilén näytti kuvia YK:n päämajasta New Yorkista. Televisiokuvissa eivät näy turva-aidat, painava kamerakärry ja telttakarsina, jossa toimittajat ympäri maailman juttujaan kokosivat. Glamour on kaukana monessa muussakin kuvissa upealta näyttävässä paikassa, jossa median työtilat ovat usein hyvinkin karuja.
Nuoret saivat lopuksi tehdä kysymyksiä kuuluisalle vieraalle ja yksi koski sitä, miten toimittaja jaksaa vaativassa tehtävässään. Vilénin neuvo oli, että maailman murheita ei pidä jättää korvien väliin, muuten taakan alle murtuu. Esimerkiksi tsunami jätti myös kauniin muiston, kun kaiken menettänyt perhe halusi tarjota kookospähkinän ulkomaalaisille vieraille. Palmun pari pähkinää oli kaikki, mitä perheellä oli jäljellä.
Isänsä peruja Vilénissä asuu pieni opettaja, eikä hän malttanut lopuksi olla puhumatta medianlukutaidoista.
– Näinä aikoina kuka tahansa voi tuottaa millaista tahansa materiaalia, joka näyttää erittäin aidolta. Suhtautukaa somejulkaisuihin aina varauksella.
Vilénillä oli syvällinen neuvo: kun joutuu työnsä puolesta näkemään paljon pahoja asioita, on hyvä hankkia siviilielämäänsä mahdollisimman paljon kaikkea kaunista.