Taulun teollisuusalueelle on elokuussa saatu uutta yritystoimintaa, kun Heinolan Valmistamo Oy siirsi tuotantotilansa Nastolasta Padasjoelle. Yrittäjä Heikki Saastamoinen on jo ehtinyt tehdä ensimmäiset valaisimet Puulonin hallissa.
– Kun Nastolan hallille ilmestyi ostaja, tuli ajolähtö. Aikamoisen määrän tavaraa joutui hävittämään pienempiin neliöihin siirtyessä. Päätin, etten tarvitse ihan kaikenlaisia koneita, vaan keskityn valaisimiin, kertoo jäähdyttelemään lähtenyt Saastamoinen.
– Tämä on uusi alku Vaarniin tuotteiden alihankkijana. Se on Puuloninkin suurin yhteistyökumppani. Arvostan suuresti Vaarniin rohkeutta ryhtyä jalostamaan suomalaista mäntyä ja vielä tavalla, joka vaatii valtavasti käsityötä. Nämä valaisimet toimii tilanjakajina ja tunnelmanluojina: se on aika maaginen näky kun valo tulee puun läpi.
Saastamoinen sattui puheisiin Puulonin yrittäjien, Risto Luoman ja Jaakko Järven kanssa alkuvuodesta juurikin Vaarniin kutsutilaisuudessa. Miehet tiesivät toisensa jo entuudestaan; onhan paremman laadun puuosaajien piiri Suomessa pieni. Valmistamo oli etsinyt uusia tiloja jo Heinolasta ja Lahdesta, mutta siellä ei olisi ollut samanhenkistä tukea saman katon alla.
– Voi tuntua pieneltä asialta moikata kollegaa aamusella, mutta se on iso juttu työskentelyfiiliksen kannalta. Ja joskus voi pienistäkin vinkeistä olla iso apu. Yhteistyötä on jo tehty pintakäsittelyssä ja konetyöstöä tulee olemaan Puulonin puolella. Muutakin synergiaetua syntyy paljon.
Heinolassa asuva Valmistamon työntekijä ei halunnut ajaa töihin Padasjoelle, joten parhaillaan on paikka avoinna kehityskelpoiselle puurakentajalle. Valaisimen kokoamisessa on työvaiheita yllättävän paljon. Työntekijöitä Valmistamolla on ollut enimmillään 17.
Viiluista koottu Vaarnia-valaisin on saanut julkisuutta presidentti Stubbin edustusasunnossa. Seuraava steppi on maailmanvalloitus: ensimmäiset tuotteet ovat pian lähdössä Amerikkaan.
Heinolasta lähtöisin, koti Lahdessa
Saastamoinen kävi ensin ammatillisen koulutuksen puualalle kotikaupungissaan Heinolassa ja laman kolkutellessa vielä hienopuuseppäkoulun, josta valmistui artenomiksi 1989. Yrittämisen hän aloitti jo opiskeluaikana: 10 vuotta työelämässä jo olleena hän kyllästyi opetuksen tahtiin, kävi ostamassa koneet ja vuokrasi verstaan.
Heinolassa hän syntyi puuteollisuuden keskelle. Tehtaan kerrostalon ympärillä oli kuitulevytehdas, saha ja vaneritehdas, ja niihin sisarukset päätyivät töihin.
– Kasvoin puun hajussa. Nuorempana kyllä ajattelin, että olisin voinut taiteilijaksikin ryhtyä.
Luovuuttaan Saastamoinen on päässyt käyttämään urallaan, sillä monet tuotantovälineetkin ovat itse suunniteltuja ja tehtyjä. 20 vuotta hän teki Secto-valaisimia.
Työmaalle Saastamoinen ajelee Lahdesta, jossa hän on asunut toistakymmentä vuotta. Kotona on sen verran työtilaa, että ajatuksena on tehdä osa viikosta ”etänä”.
Vapaa-ajalla 63-vuotias Saastamoinen juoksee pysyäkseen kunnossa, talvisin hiihtää. Kerta vuoteen hän ottaa jonkun juoksutapahtuman tavoitteeksi, viimeksi tuli kipaistua kymppi Forssassa. Töitä on tarkoitus tehdä ”tappiin asti”.
– Näiltä olosuhteilta Padasjoella odotan paljon.