Maaseutumatka suuntautui Kärkölään. Suuntasimme reitin Hämeenkosken Huljalan kylän kautta. Siellä totesimme Paasikiven syntymän muistokiven.
Kylä oli sisällissodan aikana 1.–2.5.1918 punaisten ja saksalaisten taistelutanner, jossa punaiset joutuivat perääntymään ja kylä poltettiin. Kylästä kulki aikoinaan Ylisen Viipurintien pohja, joka oli Kustaa III:n perustama Hämeenlinnan ja Viipurin linnan välinen valtaväylä. Siellä myös alue nimeltään Huljalan Helvetti, jossa on jääkauden sulamisvesien uurtama rotkolaakso Salpausselän harjun kupeessa. Siellä on nyt komeita suppia.
Seuraavaksi piipahdimme Kärkölän kirkossa. Nykyinen tiilikirkko valmistui 1889. Rakennuspaikalle oli toimitettu 400 000 tiiltä. Kirkko erottuu rakennustyyliltään selkeästi Päijät-Hämeen keskiaikaisten harmaakivikirkkojen joukosta. Ennen 100-vuotisjuhlia oli suurempi remontti ja alttarin yläpuolella olevat ikkunat avattiin näkyviin ja penkkien välejä levennettiin.
Vanha hautausmaa ohitettiin matkalla lounaalle. Matkalla huomattiin viitta, jossa luki Maukola. Tila oli Helvi Sipilän lapsuudenkoti. Pitää muistaa, että Kärkölästä on lähtöisin myös Alli Paasikivi. Keskustasta Mäntsälään päin Koskisen sahan lounastiloissa oli varattu ruokailumahdollisuus. Järvelässä on Koskisen saha ja vaneritehdas. Ne eivät ole samalla tontilla, vaan muutaman kilometrin erolla. Puita sahaukseen vielä kostutellaan vaneritehtaan läheisyydessä olevalla Hähkäjärvellä, mutta sahaus on siirtynyt runsas puoli vuotta sitten sahan lautatarha-alueelle. Koskisen saha on perustettu 1931 Lappilaan ja 1936 sahaus keskitettiin Järvelään.
Kylän läpi ajettaessa näimme vielä toimivan elokuvateatterin. Isompana nähtävyytenä oli Carl Constantin Collin’n perustama Huovilan maisemapuisto. Siellä aikaa sitten venähtikin runsas parituntinen. Puisto on laaja ja eri aitoissa omat nähtävänsä. Alue on entisöity 1900-luvun alun asuunsa. Huovila on kunnan ja Kärkölä-seura ylläpitää Kärkölän kotiseutumuseota. Collin oli matkustelevainen henkilö ja jäänyt osin vieraaksi, mutta insinöörimiehenä rakentamisesta kiinnostuneena rakensi Nizzaan itselleen linnan ja antoi nimeksi Villa Huovila. Tuolla nimellä löytyy vielä rakennus Nizzasta.
Huovilan jälkeen päätimmekin palata kotiin Mommilan kartanon kautta. Järvelästä ajelimme KT 54 pitkin nk. Mommilan aseman seudulle ja sieltä kohti kartanon maisemia. Ennen kartanoa pysähdyimme Kordelinin patsaalle, joka muistuttaa paikasta, jossa hänet murhattiin. Aseman seutu kuului aikoinaan Hausjärveen ja kartanon alueet Lammille. Lammin liityttyä Hämeenlinnaan alueella haluttiin siirtyä Hausjärvelle ja niin sitten tapahtui. Lammin raja siirtyi muutamia kilometrejä. Hausjärvelle siirtyi siten myös kaunis pieni Mommilan kirkko.
Sitten olimmekin jo perillä viimeisessä ex tempore -kohteessa Mommilan Kyläkauppa. Paikka sijaitsee pääkartanon talousalueella olevassa vanhassa kaupparakennuksessa. Paikassa historian lehdet havisevat kaikkine nähtävyyksineen. Vapusta syyskuuhun siellä on tapahtumaa ja paikkaan on ihmiset vähitellen tiensä löytäneet. Muutama tunti retkeillessä vierähti ja illansuu koitti, mutta pirteämmät ehtivät vielä kesäteatteriin.
Kiitos Padasjoen kunta ja Padasjoki-seura, jotka retken järjestitte sekä kuljettajalle, joka luotti, että tietä opastava ei johdata harhaan.
Aila