– Haluan pelastaa Eetun maineen. Hänestä sanotaan, että hän olisi estänyt Enniä maalaamasta, mutta asia on aivan päinvastoin. Hän tuki ja auttoi Enniä, tietää läheinen naapuri Käpy Tarus.
– Aluksihan Enni maalasi tupasommitelmia. Kysyin kerran, että miten hän vaatimattomista oloista lähtenyt pienen torpan tyttö sai esikuvansa, ja Enni paljasti että juuri Eetu, joka muurarismiehenä oli käynyt melkein joka talossa, kuvaili vaimolleen millaista muualla oli. Eetu vielä tarkisti tauluista, että siellä oli kaikki sinne kuuluvat esineet kuvattuna.
Tarus epäilee, että suurin osa vanhoista rakennuskuvista on tehty Eetun näkemän perusteella, sillä Enni ei ollut mikään kyläluuta, päinvastoin.
– Kun sanotaan, että Eetu vihasi sitä maalaamista, niin se on suuri vääryys, koska he tekivät yhteistyötä. Eetu myös sahasi Ennille kovalevystä taulunpohjia. Voihan olla, että kun ihmisiä alkoi heillä rampata, Eetua harmitti ja hän on jonkun kuullen saattanut maalaamista manata.
Käpy osti ensimmäisen taulun
Kaikki elämänsä kesät, joita on kertynyt jo 86, Tarus on viettänyt Padasjoella. Ennin hän tunsi vuodesta 1958, samana vuonna jolloin Enni myi ensimmäisen taulunsa – Tarukselle.
– Kun kysyin, että etkö sinä myisi näitä, hän olisi antanut ilmaiseksi. Pitkän taivuttelun jälkeen sain hänet ottamaan 10 markkaa tupakuvasta. Sen jälkeen hän kertoi, että on ruvennut ottamaan sen kympin muiltakin.
Sisäkuvien jälkeen tuli ulkokuvakausi. Enni oli kiinnostunut historiasta ja nuijasotataulut ovat siltä kaudelta.
– Eetun kuoleman jälkeen tulivat kissat. Itsellänikin on mökillä viisi kissataulua.
Tarus kertoo, että Ennillä oli aina kissoja, ja ne olivat hännättömiä. Häntäheikkejä on kyllä tauluihin ikuistettuna, mutta ne ovat nyljettyjä kaksineuvoisia piruja, ja niistä Enni kuulemma sanoi, että hän on lukenut kuvauksen Raamatusta.
Taulujen aiheet vaihtuivat, mutta niin myös luettavat. Kommunistina tunnetun Eetun kuoltua loppui vasemmistolehden tilaaminen ja pöydälle ilmestyivät Uusi Suomi ja Suomen Kuvalehti.
– Enni vain tokaisi, että mikäs kana se on, joka ei laula niin kuin kukko käskee.
Kihlasormukset sulatettu korvakoruiksi
Taiteilijalla oli aina korvissaan pisaranmalliset kultaiset korvakorut. Niistä hän kertoi, että kaikki hänen kihlasormuksensa on sulatettu ja korvakoristeet tehty niistä.
Enni nautti jäynistä. Ainakaan Taruksen perheen kuullen hän ei kuitenkaan puhunut rivoja eikä kiroillut; Käpyä hän kutsui Mamselliksi tai Röykynäksi ja tämän äiti oli Matame.
– Ennin pihakivissä oli koloja ja niissä vettä. Kun kysyin miksi, Enni selitti menninkäisten tulevan yöllä juomaan niistä. Vasta myöhemmin selvisi, että vesi oli kanoja varten. Niitä Ennillä oli aina ja ne luontaisesti lannoittivat pihaa, joka olikin aivan uskomattoman rehevä, siellä kasvoi vaikka mitä kukkia. Pienet kulkukäytävät vain halkoivat sitä korkeaa kasviviidakkoa.
Hevostaulu, Käpy Taruksen omistuksessa.
Taruksen mukaan Enni piti lattiat peitossa, mattoja oli kolme kerrosta. Samaten ikkunoissa oli kolmet verhot. Hänellä oli perusvarustuksena kumisaappaat ja villasukat kesät talvet.
Kerran Ennille tuli jääkaapin kaupustelija. Hän näytti miehelle omansa: kaivossa hänellä oli koukkuja reunoilla, ja niistä roikkuvissa naruissa koreja.
Kerrotaan, että Enni terästi sahtiaan. Taruksen isän 50–vuotisjuhliin Mustalahteen tuli bussilastillinen työkavereita Helsingistä ja kaupunkilaisille tuli ikimuistoinen reissu, kun sahti menikin ensin jalkoihin.
Vieraille Enni keitti ensin pannukahvia, mutta väkimäärän lisääntyessä vaihtoi pikakahviin. Nekin purkit hän maalasi ja niitä kuten myös muita purnukoita hän antoi ystävilleen.
– Hän maalasi etupäässä talvisin. Kesäaikaan Ennillä ravasi koko ajan porukkaa ja hän oli kovin vieraanvarainen. Itse hän ei käynyt juuri missään.
Taiteilija eristäytyi lopulta täysin kaaduttuaan pyörällä ja katkaistuaan kätensä. Tarina kertoo, että hänet sittemmin väkisin haettiin mökistään kunnalliskotiin, jossa hän viihtyi vastoin odotuksiaan vallan mainiosti.
– Joitakin esineitä Ennin mökistä hävisi hänen kuoltuaan, esimerkiksi porstuassa oli useita kirkkovakkoja.
Padasjoki saa vuolaita kehuja aktiivisuudestaan Tarukselta, joka teki työuransa kuvaamataidonopettajana. Kesäpaikkakunnan tapahtumia hän seuraa tiiviisti paikallislehdestä.
– Padasjoki on uskomattoman kulttuuriystävällinen paikka.