Padasjoen edellisen kirkon tulipalosta tulee lauantaina kuluneeksi tasan 100 vuotta. Tapausta muistellaan sunnuntain kirkkokahveilla, lisäksi kirkon seinälle on teetetty palaneen kirkon kuva.
Pian tulee tasan sata vuotta siitä, kun Padasjoen puinen ristikirkko tuhoutui tulipalossa. Sunnuntaina 6.4.1924 tapahtunut tuhoisa palo oli suuri tragedia paikallisesti ja se huomioitiin valtakunnallisestikin.
Seuraavana päivänä kokoontunut kirkkoneuvosto kirjasi ylös seikkaperäisen selostuksen tapauksesta. Sen mukaan palo havaittiin kohta kirkonmenojen jälkeen:
– Puoli yhdeltä iltapäivällä huomattiin kirkon ulkokatolla tuli olevan valloillaan ja leviävän nopeasti. Asiasta saivat seurakunnan molemmat papit suntion kautta tiedon seurakuntahuoneeseen, jossa olivat pyhäkoulunopettajain kanssa pitämässä harjoituskokousta.
Muistiossa kerrotaan, että ”kohta tuli paikalle kaikkialta sammuttajia paloruiskujen y.m. aseitten kanssa.” Kiihtyvä tuuli joudutti paloa ja haittasi sammutustyötä.
– Puolessatoista tunnissa paloivat kirkko, kellotapuli ja halkovaja. Paloruiskuista ei saatu apua, koska niitä ei saatu kuntoon ajoissa.
Ahnas tuli ei kuitenkaan ahmaissut kitaansa kaikkea. Padasjokelaiset saivat pelastettua paljon irtaimistoa. Syttymissyynä pidettiin lämmityslaitteistoa. Kirkon kaminoita oli lämmitetty aamusta alkaen, sillä ennen kirkonmenoja oli kylmä päivä.
Palon aikana lensi kekäleitä Päijänteen jäälle ainakin kilometrin päähän (Lahti-lehti 10.4.1924). ”Tällä suunnalla olevan sotilasvirkatalon yksi rakennus syttyi viidestä kohti palamaan, mutta saatiin kohta sammutetuksi.”
Raunioille järjestettiin jatkuva vartiosto. Ruumiit ja ruumiinosat tuli haudata yhteiseen hautaan vanhalla hautausmaalla kirkon pihaan ”niin kohta kuin muinaismuistoyhdistys siihen luvan antaa”.
Kirkon ikä liki 300 vuotta
Vuonna 1648 rakennettu kirkko ehti palvella padasjokelaisten pyhättönä 276 vuoden ajan. Sitä oli korjattu vuonna 1867 ja kellotapuli rakennettu 1892.
Heti paloa seuraavana sunnuntaina jumalanpalvelus pidettiin Nuorisoseuralta vuokratussa Ahjolassa. Wesjakaan Jussilasta lainattiin ruokakello ja soittopeliksi hankittiin harmoni.
Padasjoen kirkollinen elämä alkoi jo keskiajalla. Padasjoki kuului aluksi Hollolaan ja sitten Sysmään, josta se erotettiin omaksi pitäjäksi 1492. Ensimmäinen kirkko oli pyhitetty Pyhälle Birgitalle. Nykyinen kirkko on ilmeisesti neljäs samalla mäellä.
Koira varoitti?
Silminnäkijäkertomuksen mukaan 6.4.1924 oli myrskypäivä ja nyystöläläisiä tavanomaista enemmän liikkeellä, koska oli Sahurin vanhan emännän hautajaistilaisuus. Se toimitettiin ajan tavan mukaan kirkossa ennen jumalanpalvelusta. Saattoväki palasi seuratuvalta kiireesti sammutustyöhön.
Myöhemmin kerrottiin, että koira haukkui häiritsevästi koko jumalanpalveluksen ajan. Palon alettua kappalainen Uuno Raekallio huusi ”pasuunamaisen” voimakkalla äänellä:
”Herran huone palaa!”
Huuto kantautui kauas Kirkkolammin jäälle, jossa talvitietä pitkin oli saapumassa arrakoskelaisia.
Uuden kirkon peruskivi laskettiin kesäkuussa 1927 ja kirkko vihittiin käyttöön 12.8.1928. Vihkiäisiin tuli niin paljon kansaa, että ”milloinkaan muulloin ei oltu nähty sellaista väenpaljoutta”.