Kuhmoisten ja Padasjoen yhteinen sairashuone sijaitsi Harmoisissa yli 30 vuotta ★

Kuhmoislainen Seppo Unnaslahti oli kutsuttu tiistaina Olkkarille kertomaan Harmoisten sairashuoneesta ja sen toiminnasta. Kotiseutuneuvos oli alunperin laatinut esitelmän vuonna 2003 Harmoisten historiapiiriä varten. Lähdeaineistona on Unnaslahden Kuhmoisten kunnan arkistosta vahingossa löytämä mappi, jossa oli pöytäkirjoja yhteisistä kuntakokouksista.

Seppo Unnaslahti kertoi, että Padasjoen ja Kuhmoisten kuntien yhteisesti hyväksymä kunnanlääkärin ohjesääntö on päivätty 17.3.1890. Siitä oli päätetty Nikulan talossa pidetyssä yhteisessä kuntakokouk­sessa, jonka oli kutsunut kokoon varatuomari, Saksalan kartanon omistaja Karl Fieandt.

– Molempien kuntien taholta oli pidetty hyvänä ja edullisena yhteistä lääkäriä, joka asuisi Harmoisissa. Valtionapua oli ruvettu maksamaan lääkärin palkkaukseen vuodesta 1886. Neljän vuoden kuluttua tännekin saatiin oma kunnanlääkäri F.A. Wilkki, joka hoiti virkaa 1890-96. Kunnanlääkäri asettui Harmoisiin, josta vuokrattiin tilat sairashuoneelle.

Sairashuonetta varten vuokrattiin kaksi isoa huonetta, joista toinen sijaitsi Visalassa ja toinen Kauppilassa.

– Oman sairashuoneen rakentamishanke oli vireillä jo talvella 1896. Syyt, miksi sairashuone rakennettiin juuri Harmoisiin, ovat ilmiselvät; se sijaitsi valtamaantien varrella ja matkaa tuli jokseenkin saman verran pitäjien äärilaidoiltakin, Maakeskestä ja Puukkoisilta. Selkeä etu oli myös laivaliikenteestä. Harmoisissa oli laivasilta, jota ei Toritulla tai Kauratteella olisi ollut. Lisäksi Harmoisissa Nikulan talossa oli yksi maakunnan suurimpia kauppaliikkeitä, joten tavaranhankinta onnistui luontevasti.

Valtionapua rakentamiseen

Valtionapurahan hakemisesta rakentamista varten oli päätetty kuntakokouksessa 12.8.1895.

– Asiaa ajoi senaatissa kunnallisneuvos Fieandt. Keisarillinen Senaatti suostui anomukseen myöntäen avustusta 75 mk vuodetta kohti 10 vuoden ajaksi. Kaluston hankintaan myönnettiin kertaluonteisesti 750 mk. Kuntakokous päätti rakennuttaa piirustusten mukaisen, 10 paikkaa käsittävän sairashuoneen Harmoisten kylään.

Viljo Kauppila on jälkikäteen muistellut, että tilaa oli kuitenkin kaikkiaan 14 potilalle. Miehille oli 6 paikkaa ja naisille samoin 6. Niiden lisäksi 2 yksityishuonetta, joista toinen otettiin leikkuuhuoneeksi.

– Rakennustoimikuntaan valittiin Padasjoelta kunnallisneuvos Karl Fieandt ja talollinen Heikki Saksala sekä Kuhmoisista talollinen J.K.Kauppila ja kauppias Adolf Nikula. Yhetistyö padasjokelaisten kanssa sujui hyvin, sillä molemmat olivat kotoisin Padasjoelta: Kauppila Toritulta ja Nikula Vesijaolta.

Toimikunnan tehtäviksi määriteltiin: ostaa Maakeskestä Anttilan puustellin päärakennus enintään 1100 markalla tai joku muu rakennus, katsoa paikka piirilääkärin kanssa ja tehdä tontista kontrahti sekä tehdä ehdotus kuntakokoukselle kuinka varsinainen rakennustyö suoritettaisiin.

Seuraavassa kuntako­kouksessa 4.5. todetaan, että Anttilan päärakennus on ostettu 1000 markalla ja rakennusaineet on vedätetty jo Maakeskestä Harmoisiin. Kauppias Nikulan kanssa oli tehty kontrahti sairashuoneen paikasta. Päätettiin järjestää urakkahuutokauppa niin pian kuin mahdollista.

– Kokous nimesi Nikulan ja Kauppilan yhdessä valvomaan rakennustyötä ja hankkimaan rakennusaineet tontille urakkamiehiä varten. Samalla päätettiin, että Nikula ja Kauppila saavat ”lukea kohtuullisen palkan toimestaan”.

Sairashuoneen rakentamiskustannukset päätettiin jakaa kuntien­ asukasluvun mukaan.

– Kokouksen hyväksyttäväksi luettiin 2.5.1896 laadittu kontrahti, jossa kauppias Adolf Nikula vuokrasi rakennuspaikan 50 vuodeksi. Kontrahti olisi päättynyt v. 1946. Paikaksi määritellään vasikkahaka meijeriä vastapäätä. Kun rakennus oli valmiina, Nikula teki kunnille lahjakirjan, ja tontti lohkottiin. Sen nimeksi tuli Toivola.

Kauppila oli valittu sairaalan isännöitsijäksi jo tohtori Bussin aikana. Isännöitsijälle kuului taloudenhoito: kaikkien tavaroiden osto, elintarvikkeiden hankinta, tilinpito ja palkkojen maksu. Palkkaa hän sai toimistaan 100 mk/vuosi.

Rakennusurakka annettiin puuseppä Kaarle Sieväselle, jonka takaaja oli talollinen Willehard Nieminen yhdessä Kaarle Knuutin kanssa. Urakkatarjouksen teki myös meijerin koneenhoitaja Severi Lehtinen, mutta häneltä puuttuivat takaajat.

Sairashuoneen ollessa valmistumisvaiheessa päätettiin rakentaa ulkorakennus laudoista takstuolien kanssa. Sinne kaavailtiin halkovajaa, kolmiosaisen tarvehuoneistoa sekä ruumiiden säilytyshuonetta. Lisäksi päätettiin aidata koko tontti. Se oli määrä rakentaa tolppien varaan lautapiiruista. Aita tuli maalata vesivärillä punaiseksi, mutta portit öljynsekaisella maalilla.

Sairashuone avattiin maaliskuussa 1897

Suuri hanke oli saatu päätökseen, ja kuntakokous päätti avata sairashuoneen heti, maaliskuun 26. päivänä. Urakkahuutokaupasta oli ehtinyt kulua 10 kuukautta.

– Valmistelevaan toimikuntaan nimettiin puheenjohtajaksi kunnanlääkäri Buss ja jäseniksi pastori Kaarlo Sahlberg, rautaruukin omistaja Herman Schultz, kartanonomistaja G. W. Schildt ja kauppias Adolf Nikula.

Toiminnan käyntiin saamiseksi oli hankittava jostain väliaikainen hoitajatar. Hänet sai palkata yksinään Kuhmoisten kunnallislautakunnan esimies Brander. Hän sai vuokrata lisäksi eri huoneet tarttuvia sairauksia sairastaville.

Ensimmäistä valtionavustusta valtuutettiin lääninrahastosta hevosella Hämeenlinnasta hakemaan kauppias Nikula.

Sairaanhoitajattaren vuosipalkka oli 400 mk, sen lisäksi hänellä oli asuttava huone sairaalan yläkerrassa ja täysylöspito. Sairaanhoitajattaren tehtäviin kuului mm. huolehtia siitä, että sairaat saavat lääkkeet, hoidon ja ylöspidon sekä ilmoittaa taloudenhoitajalle, mitä ruoka-aineita ja sairaanhoitovälineitä tarvitaan.

– Sairaanhoitajattaren apuna oli palvelijatar. Sairaanhoitajan kuului omista varoistaan maksaa palkka apulaiselle. Palvelijan tehtävänä oli valmistaa ruoka hoitajattarelle ja sairaille, hoitaa sairaita isossa sairashuoneessa, pitää huoneet siivossa ja lämmittää rakennukset, desinfioida kääreet sekä pestä pienemmät vaatteet, puhdistaa lääkityksessä käytettävät koneet sekä noudattaa tarkkaan hoitajattaren ja lääkärin ohjeita.

Pöytäkirjoista selviää myös,että köyhät saivat ilmaisen hoidon. Jos lääkäri teki matkan köyhyystodistuksen omaavan ihmisen luo, kunta maksoi lääkärin matkakulut. Hoitomaksu oli kaksi markkaa vuorokaudessa ja vieraspitäjäläisiltä 50 penniä enemmän. Ainakin myös Luopioisten itäosasta käytiin Harmoisissa lääkärissä.

Kuhmoisiin saatiin apteekkioikeus vuonna 1888. Kun sairashuone valmistui, Kuhmoisten apteekin haaraosasto sijoitettiin Harmoisten sairaalalle.

Puhelin ja soittokello

Kävipä niinkin, että padasjokelaisia ei saapunut yhteisiin kuntakokouksiin riittävästi.

– Heinäkuun 23. päivä pidettyyn kokoukseen ei saapunut kuin Robert Ylätalo ja kuhmoislaisia kiukutti, kun päivä meni hukkaan, sillä päätöksiä ei voitu tehdä. Mutta poissa­oleille annattiin sakot ja he muistivat jatkossa tulla paremmin paikalle. Itse veikkailen, että kun kyseessä on heinäkuun loppu, isännät olivat varmaankin heinäpellolla, eivätkä sen vuoksi ehtineet paikalle.

Pöytäkirjoista löytyy hauskoja yksityiskohtia: sairashuoneelle on päätetty ostaa oma sika. Myöhemmin löytyy maininta, että sianhoito liitetään polttopuunhakkajan toimeen.

Sairashuoneelle hankittiin myös soittokellojärjestelmä, jolla potilas pystyi soittamaan hoitajattaren luokseen. Pöytäkirjoissa on maininta, ettei sairaanhoitaja saanut poistua sairaalan alueelta ilman lääkärin lupaa, palvelijatar puolestaan ei saanut poistua ilman hoitajan lupaa.

Sairashuoneella sattui tietysti myös kuolemantapauksia ja kunnat ostivatkin sairaalalle riittävän määrä lautaa, josta teetettiin arkkuja.

Puhelin sairashuoneelle tuli vuonna 1903. Se ei suinkaan ollut Harmoisten ensimmäinen puhelin, sillä jo vuodesta 1895 oli telefooni ollut Nikulan kaupassa.

Kario pitkäaikaisin yhteinen kunnanlääkäri

Kuntien ensimmäinen yhteinen kunnanlääkäri, Uudenmaan Nummelta 1894 kirjansa muuttanut Fredrik Aleksanteri Wilkki oli kuollut Harmoisissa 8.3.1896 vain 36-vuotiaa­na, joten paikka laitettiin auki. Vain yksi hakija ilmaantui, lääketieteen kanditaatti Edvard Buss. Hän hoiti virkaa vuoteen 1904, mutta lopullisen eron hän otti virkavapaan jälkeen alkuvuodesta 1906.

– Bussia seurasi virassa väliaikaisena Hannes Heikel (Heikinheimo), joka asui Hukilla vuosina 1904–1906. Bussin puolesta kävi vastaanottoja pitämässä myös piirilääkäri O. Borgström. Hänen jälkeensä kunnanlääkärinä oli Huugo Forssel, joka asui Nikulassa 1906–1909.

Seuraava viranhaltija oli Asikkalan kunnanlääkärinä toiminut Heikki Wiljam Kario, joka viihtyikin Harmoisissa 22 vuotta.

– Lehtikirjoituksessa kehotettiin kuntia rakentamaan lääkärintaloa, jotta niin hyvä lääkäri, mitä Kario oli, pysyisi Harmoisissa. Kunnat eivät taloa rakentaneet, vaan v. 1910–11 Kauppila teetti Männistön, jonka vuokrasi kunnille lääkärin asuintaloksi. Savesta ja kanervista tehty talo palveli Karion perhettä vuoteen 1931, jolloin Kario valittiin Tammelan piirilääkäriksi Forssaan.

Kunnanlääkäri oli ohjesäännön mukaan sidottuna Harmoisiin tavattavaksi erittäinkin lauantaina ja sunnuntaina, mutta myös kaikkina muinakin päivänä, jos ei ollut virkatehtävissä muualla.

Yhteistoiminnan loppu

– Sairaala rapistui, ja se oli ahdas ja jo vanhanaikainen. Molemmista pitäjistä käytiin muualla sairaalassa ja valiteltiin sitä, että Harmoisten sairaala on melkein tyhjä. Toiminta alkoi siis olla jo kannattamatonta. Olisi pitänyt tehdä suuri remontti. Molemmat kunnat olivat vaurastuneet ja oli syntynyt ajatus, että täytyy saada oma kunnanlääkäri ja oma sairaala.

Sairashuoneen alasajo alkoi viimeistään 27.6.1927, kun kuntakokous sanoi irti yhteisen kunnanlääkärin. Sen jälkeen Kario jatkoi Kuhmoisten kunnanlääkärinä. Yhteisen eläinlääkärin viran perustamisesta keskusteltiin.

Kun joulukuussa 1928 pidettiin sairashuoneella edustajakokousta, oli johtokunnan laatimassa talousarviossa varattu 10000 mk tarpeellisiin korjauksiin. Padasjoen edustajat vastustivat määrärahan varaamista, koska kunta eroaa yhteisestä sairashuoneesta. Eropäätös on siis tehty Padasjoen kunnanvaltuustossa 1928.

– Ratkaiseva kokouspäivä oli 18. kesäkuuta 1929. Silloin edustajakokoukseen sairashuoneelle saapuivat molempien kuntien korkein johto; padasjokelaisia edusti ja kokouksen puheenjohtajana toimi 78-vuotias kunnallisneuvos Karl Fieandt, joka 40 vuotta aikaisemmin oli ollut keskeisiä puuhamiehiä sairashuone- ja lääkäriasiassa. Fieandtin kanssa olivat Padasjoen sosialidemokraattista ryhmää edustanut nuori valtuuston puheenjohtaja Onni Ylinen Kasiniemestä sekä torittulainen maanviljelijä J.E. Mäkijärvi. Kuhmoisista olivat paikalla kunnallislautakunnan esimies Toivo Ahtiluoto, maanviljelijät August Helminen ja Emil Peltola sekä työmies Erkki Ruuvinen.

– Pitkän keskustelun jälkeen päätettiin, että kunnat eroavat yhteisestä sairashuoneesta 31.12.1929.