Talvinuottaustapahtuma Vesijako-järven jäällä täytti tehtävänsä, osakaskunnan miehet saivat käytännön harjoituksen alan ammattilaisten opastuksessa ja yleisö pääsi näkemään harvinaiseksi käynyttä kalanpyyntimenetelmää. Sen sijaan saalismäärä jäi vähäiseksi suuriin odotuksiin nähden: parisen ämpärillistä kuoreita ja muutama muikku.
– Opittiin paljon ja nyt osataan jatkossa laskea nuotta keskenämme. Tästä on tarkoitus tulla jokavuotinen perinne, totesi Vesijaon osakaskunnan puheenjohtaja Hannu Tukia.
Talvinuottaus selvästi kiinnosti; jäällä Isosaaren ja Selkäkaitanon välillä toimitusta kävi katsomassa päivän mittaan arviolta parisataa ihmistä. Puolimetrinen jää kantoi hyvin autonkin, lisäksi paikalle tultiin hiihtämällä, moottorikelkoilla ja mönkijöillä eri puolilta järveä. Vaikka suurin osa yleisöstä taisi olla kalamiehiä, oli mukana myös lapsiperheitä koirineen.
Vain auringonpaiste jäi puuttumaan, se olisi lämmittänyt jäällä seisoskelevia. Moni kävi TuoreTorilla evästelemässä.
Viikko sitten ja vielä edellisenä päivänä oli kaikuluotain näyttänyt isoa muikkuparvea 12 metrissä, mutta saalis jäi sen verran pieneksi, että yleisö jäi vaille tuoretta kalaa. Tarkoitus oli nimittäin antaa kaloja halukkaille vapaaehtoista maksua vastaan.
– Nuotta meni sitten ilmeisesti kuitenkin liian ylhäällä. Koska se on pohjanuotta, laitettiin siihen kanistereita kohoiksi. Nuotan kuivuus saattoi myös vaikuttaa, se oli ollut käyttämättä melkein 20 vuotta.
Nuottaa saatetaan käyttää myös kesällä puomien avulla. Osakaskunta haluaa ylläpitää vanhoja perinteitä, ennen aikaan kalastusta oli Vesijaollakin paljon enemmän ja kotitarvekaloja tönkkösuolattiin talven varalle. Nykyisin talvikalastajia on Vesijako-järvellä toistakymmentä.
Nuotassa iso urakka
Vesijaon osakaskunnan aktiivit tekivät melkoisen talkoon nuotan eteen. Nuottaa oli ehditty etsiä jo pidemmän aikaa, kun Jani Mäkelä viime vuonna päätti lahjoittaa edesmenneen isänsä vanhan nuotan osakaskunnalle. Saalistusvälinettä oli viimeksi käytetty vuonna 2006.
Korkeen Kokkolasta noudettua nuottaa alettiin kunnostaa porukalla. Siinä oli isojakin reikiä, jotka kahden asiantuntijan ohjauksessa saatiin umpeen.
– Satoja työtunteja yhteensä nuotan ja muun kaluston kunnostukseen tehtiin talkoita, arvioi talkoissa alusta saakka mukana ollut Pekka Salonen, Vesijaolla ahkerasti kalastava kasiniemeläinen.
Vesijako-järveltä valmiiksi katsottu nuottauspaikka rauhoitettiin etukäteen moottoriliikenteeltä, jotta kalaparvi ei säikkyisi tiehensä.
Robotti uitti vetoköydet
Nuottausaamuna tehtiin isot avannot 150 metrin päähän toisistaan. Paikallinen kalastaja Mikko Peltomäki Pasi-veljensä kanssa oli auttamassa vesijakolaisia alkuun, heillä on pitkä kokemus ammattilaisnuottauksesta. Vetoköysien uittaminen jään alla kokuavannolta syöttöavannolle onnistui kädenkäänteessä Peltomäen robottilaitteen avulla. Köysiä vetivät polttomoottorikäyttöiset, hydrauliikan avulla pyörivät kelat. Ennen kuin itse vetovaiheeseen päästiin, kiinnitettiin lähtöavannolla nuottaan kohoja ja ujutettiin levitinlaitteet jään alle. Levittäjät pitivät nuotan levällään jään alla. Nuotan sivuverkot ovat pituudeltaan 120 ja korkeudeltaan 12 metriä. Verkon silmäkoko pienenee nuotan perää kohden niin, että pussinpohjalla se on enää 5–6 mm. Kalat ohjautuvat vetoaikana pussimaiseen perään, josta ne onkin sitten helppo nostaa haavillla astioihin.
Lähtöavannon kohdalla vedensyvyys oli yli 30 metriä. Tarkoitus oli, että nuotta menee 10–22 metrissä.
– Saas nähdä, tuleeko lippalakillinen, niinkin on veikkailtu.
Pekka Salonen oli saanut värvättyä tilaisuuteen kalastusbiologi Saku Salosen. Miehet ovat tunteneet toisensa jo vuosia, sillä he metsästävät molemmat Vesijaon Erämiehissä.
Nuotta saatiin lopulta lähetettyä matkaan puolenpäivän aikaan. Runsaslukuinen yleisö siirtyi toiselle avannolle odottelemaan nuotan saapumista ja saaliin paljastumista. Nuottaus oli yleisötapahtumanakin selvästi onnistunut.
YouTubessa on katsottavissa video tapahtumasta: Nuotanvetoa Vesijaolla 9.3.2024