Vaikka 18. helmikuuta 80 vuotta täyttävä Markku Engberg on joutunut jo jättämään rakkaan juoksuharrastuksen, tulee talven mittaan hiihtokilometrejä reilusti enemmän kuin matkaa on Nuorgamista Hankoon. Varusmiespainossa edelleen oleva Engberg myös taittaa kesäisin pyöräillen huikean määrän kilometrejä.
– Ei tässä itseään oikein vanhuksena osaa pitää, kun liikuntakyky on niin hyvä, että pystyy kaikenlaista touhuamaan. Kun tämmöisessä kunnossa pysyisi seuraavat parikymmentä vuotta, niin mikäs tässä olisi ollessa, naureskelee päivänsankari.
Engbergille on siunaantunut hyvät geenit, sillä hänen isänsä menehtyi 99–vuotiaana oltuaan vain pari viikkoa ennen kuolemaansa sairaalassa, mutta myös liki kolmekymppisenä aloitettu kestävyysurheilu pitää miehen kovassa kunnossa.
– Liikun kyllä enemmän kuin lääkäri määrää. Suosituksien mukaan raskasta liikuntaa pitäisi olla 150 minuuttia viikossa, mutta eihän se ole juuri mitään, parikymmentä minuuttia per päivä. Itse olen kuluttanut paljon aikaa urheiluun, mutta se ei ole todellakaan mennyt hukkaan.
Kilpailuista on kertynyt muistoksi palkintoja, ne ovat kaikki veteraanisarjoista.
– Mikään muu minua ei harmita kuin se, että en aloittanut juoksuharrastusta aikaisemmin.
Lahjakkuuttakin juoksumatkoille olisi ollut, sillä lähes kylmiltään mies voitti 18-vuotiaana Auttoisten maastojuoksukisan.
Kesästä -72 asti jatkunut juoksuharrastus päättyi toissa syksyn Lassen hölkkään.
– Viimeisen 10 km kisan juoksin 65-vuotiaiden sarjassa 72-vuotiaana vuonna 2016, aikaa siihen kuului 48 minuuttia.
Pienellä treenillä hän juoksi usean alle kolmen tunnin maratonin. Viimeisenä neljänä kesänä Engberg on keskittynyt pyöräilyyn.
– Mökillä räystäslautaa laittaessani putosin tikkailta; kylkiluita meni poikki ja lonkka sai pahan kolauksen. Harjoitteluun tuli pitkä tauko ja totesin, että juokseminen on jo liian raskas laji tämän ikäiselle.
Viime talvena hiihtokilometriä kertyi 1800 ja tänä talvena oli tavoitteena päästä samaan.
– Pakkaset ovat jarruttaneet tavoitteeseen pääsyä. Pakkasrajani on –10 astetta, sillä aikanaan töissä paleltuneet sormet eivät kestä kovaa pakkasta.
Engbergin hiihtokausi alkoi lokakuussa Levillä vauhdikkaasti: kilometrejä kertyi 200. Parhaimmat tämän kauden hiihtokelit ovat toivottavasti vielä edessäpäin. Engberg tykkää hiihtää Saksalan lenkkiä sekä Kullasvuoren ykköstä ja kolmosta, mutta odottaa kovasti pääsyä Päijänteen jäälle.
Lapsuus Arrakoskella
– Myös 80 vuotta sitten oli kova talvikeli, kun isä lainasi meijeriltä hevosta ja lähti tuomaan äitiä kirkolle synnyttämään. Meitä tulikin yllättäen kaksi.
Arrakoskella asuneeseen perheeseen kuului kaksospoikien lisäksi kolmas poika ja kaksi tytärtä.
– Elämä oli vaatimatonta siihen aikaan, mutta koskaan ei tarvinnut nälkää nähdä. Rahaa ei koskaan ollut kuitenkaan mihinkään ylimääräiseen, muistan kun jäätelö maksoi kioskilla 30 penniä, niin hyvin harvoin siihen oli varaa. Viikkorahaa ei herunut ja ensimmäiset omat rahat tienasin 14-vuotiaana kuorimalla kuorimaraudalla ropseja.
Pula-ajan lapsi on edelleen hyvin tarkka rahankäytön suhteen.
– Vaikka nykyisin rahaa jo onkin, mietin edelleen tarkkaan, mihin sen laitan.
Engbergin lapsuusperhe asui aivan koulun vieressä, kunnes isä rakensi talon ison tien varteen. Kansalaiskoulun jälkeen tie vei Nyystölän soppakouluun.
– Sen jälkeen oli kiire töihin tienaamaan. Silloin ei ollut mahdollisuutta käydä keskikoulua Padasjoella, eikä kai minulla ollut kauheasti halujakaan.
Ensimmäinen työpaikka oli Hämeen harjapuutehtaalla, jossa kului puolisen vuotta.
– Minulla oli yksi kaveri Isosuon Kaunon Shellillä töissä, joka kertoi, että sinne otettaisiin uusi työntekijä. Pääsin huoltamolle töihin ja kuljin Arrakoskelta fillarilla hiekkatietä pitkin sinne töihin päivittäin. Työ oli mielenkiintoista ja monipuolista, vaikka bensanmyyjäksi sinne meninkin ja viihdyin siinä hommassa kolme ja puoli vuotta.
Vuoden 1962 lopussa Engberg lähti Mertsalmelle töihin.
– Kaksoisveli Risto oli jo Padasjoen Sepelillä töissä, joten lähdin sinne hänen perässään parempien tienestien toivossa.
Mertsalmella töissä ollessa syttyi kipinä maanrakennuspuolelle, vaikka jokunen vuosi menikin ennen oman yrityksen perustamista. Välissä Engberg muun muassa suoritti asepalveluksen ja oli puoli vuotta Kyproksella YK-joukoissa.
– Vuonna -69 aloin yrittäjäksi aluksi yhdessä Ahosen Pekan kanssa. Alkuun ostimme Michigan– pyöräkuormaajan, joka oli täysin antiikkinen laite. Aika pian totesimme, että ei tämä kahta miestä elätä ja Pekka perusti oman firman.
Engberg teki pitkään yhdellä koneella töitä ympäri Suomenniemen, kunnes onnistui vuonna –84 pääsemään Ruduksen töihin.
– Työt keskittyivät pääkaupunkiseudulle, jossa parhaimmillaan minulla oli 10 henkeä töissä. 90–luvun lama oli tiukkaa aikaa. Olin tehnyt juuri konekauppoja ja minulla oli ulkomaan velkaa. Sain sitten myytyä yhden koneen ruotsalaisille ja se oli pelastukseni.
Vaimo tarttui matkaan Kemistä, vuonna -67, kun Engberg oli Mertsalmen hommissa Kuivaniemellä. Perheeseen syntyi ensin kaksi tytärtä ja sitten kaksospojat Jari ja Juha vuonna 1978.
Lukemista ja talkkarinhommia
Kahdeksankymppisen aamu alkaa Hesarin ja Kauppalehden lukemisella.
– Olen sängyssä selälläni ja luen molemmat lehdet tarkkaan, niistä pääsee kyllä hyvin perille, kuinka maailma makaa.
Näin eläkkeellä ollessa päivät kuluvat urheilun lisäksi talonmiehen hommissa.
– Asumme entisen Tielaitoksen tiemestarin asunnossa. Teen kiinteistön lumihommat ja leikkaan nurmikot kesäisin.
Teollisuusalueella Engbergillä on edelleen yksi halli, jossa Hämeen Sähköasennus on vuokralla. Lisäksi Leviltä löytyy kaksi mökkiä ja pääkaupunkiseudulta kaksi huoneistoa, jotka ovat vuokralla.
– Teollisuusalueen halliin olisi tarkoitus tehdä ensi kesänä kattoremontti, vaikka lähipiiri on varoitellut minua enää katolle menemästä.
Merkkipäiviä vietetään kotonurkissa.
– Lapset perheineen ja siskot tulevat käymään. Risto juhlii omia kasikymppisiään kotonaan Martinlaaksossa.
Lastenlapsia on kaikkiaan seitsemän.
– Nuorimmat lapsenlapset, Juhan 10-vuotias Aleksi ja kuusivuotias Aino tulevatkin talvilomalle meille ja ohjelmassa on tietenkin hiihtoa yhdessä.