Viime kesäkuussa Eskon päivänä tuli kuluneeksi 100 vuotta padasjokelaisen Esko Kustaa Kaipolan syntymästä. Hän syntyi Osoilan Ala-Ratiassa vanhempiensa Niina ja Evert Kaipolan makuukamarissa, sairaalaahan ei vielä ollut.
Kansakoulu oli ollut jo äitinsä opinahjo parin kilometrin päässä ja sieltä Eskokin pääsi jatkamaan Vääksyn yhteiskouluun. Kesällä 1939 Eskola oli keskikoulun päästötodistus, mutta tulevaisuus näytti Euroopassa edelleen sotaaenteilevältä. Helsinkiläiset tulivat Padasjoelle huviloilleen ja jopa suurlähettilästaholla uskottiin, että sota on Suomessakin väistämätön.
Kun talvisota syttyi 30.11.1939 monissa luottamustehtävissä (kunnanvaltuutettunakin) toiminut isä valittiin kansanhuoltopäälliköksi. Vääriä huhuja on ollut, että hän olisi ollut suojeluskuntapäällikkö. Ei ollut, vaan kansalaissodan aikoihinkin asui nuoren vaimonsa kanssa piilopirtissä Majualla. Vuonna 1918 hän oli elintarvikelautakunnan rahastonhoitaja. Evert Kaipola oli 1921–1943 Säästöpankin hallituksessa ja metsäpalolautakunnan päällikkönä sekä soittokuntaharrastuksen parissa niin että 50-vuotispäivänä lokakuussa 1936 soittokunta herätti päivänsankarin ikkunan takana soittamalla.
Uudempi Padasjoen historia on kadottanut valtuutettujen nimiluetteloista Evert Kaipolan. 1920-luvulla otetussa kuvassa sivulta 409 on 18 valtuutettua, nimiä luettelossa vain 17.
Isä siis pestasi Eskon kansanhuoltotehtäviin talvisodan syttyessä.
Kesällä 1940 Esko lähti vapaaehtoisena 17 vuotta täytettyään armeijaan. Kesäkuussa 1941 armeija oli kestänyt vuoden. Jatkosota syttyi ja Esko lähti Vaasasta joukkojen mukana kohti itää ja Karhumäkeä. Myöhemmin asemasotavaiheessa Äänisen rannalla Äänislinnassa järjestettiin lukio-opetus keskikoulun käyneille. Radistina toimiminen morsettamalla viestejä vihollisen tykkien sijainnista oli vaatinut matematiikan taitoa. Algebra ja geometria olivat Eskolla päästötodistuksessa kiitettävät 10. Saksalaiset olivat toimittaneet nauhurin, joka tallensi nauhalle tykinlaukausten ääniä ja suomalainenkin tekniikka kehittyi korjausmuuntimen myötä lisäten ratkaisevasti tarkkuutta.
Rauhallisessa vaiheessa käytiin lukiota. Kustannusosakeyhtiö Otavan kirjapaino Helsingissä toimitti ainakin 1943 rintamalle kirjoja muun muassa Suomen historian lukioluokkia varten suluissa. Einar W. Juva kertoo Askaisissa elokuussa 1942 päivätyssä historiankirjan esipuheessaan, kuinka lehtori, luutnantti Uolevi Harkola heinäkuussa 1941 kaatui Laatokan Karjalassa koululaispatterin päällikkönä taistelussa itää vastaan, kun Suomen historian oppikirja jo pääkohdiltaan oli valmis.
Tämän kirjan Esko onnistui tuomaan Padasjoelle lukioajan muistoksi. Onttolassa 1944 kotiutusvaiheessa 12. päivänä syyskuuta linja-auto törmäsi junaan, vaikka Eskon mukaan kaikki noin 30 miestä huusivat ”älä mene juna tulee”. Kuljettaja mukaanlukien kuoli 12 sotilasta ja yli 18 haavoittui jääden sairaalaan sinnittelemään. Esko oli noin kuukauden tajuttomana, mutta selvisi kotiin 21-vuotiaana sotainvalidina. Vieressä istunut Verhon kartanon vanhin poika Matti Tulokas menehtyi. Kun Verhon kartano vaihtoi omistajaa 1973, Kaleva Tulokas ja Kauratteen kartanon Yrjö Tulokas toivat isoveljen asetakin aseveljelle.
Rintamalla lukion käyneet juuri 1923 syntyneet ryhtyivät pika-asutustehtäviin, koska heidät hyväksyttiin ylioppilaiksi ilman ylioppilaskirjoituksia. Sodan päätyttyä kaikille ylioppilaalle tarjoutui työtä myös siirtolaisasioiden järjestämisessä.
Taina Ylä-Mattila
o.s. Kaipola (tytär)