A.I. Arwidsson –seura, Padasjoki-seura ja Padasjoen kunta järjestivät historia-aiheisen esitelmätilaisuuden 1.8.
Edellisvuonna tilaisuus keräsi Kotiseututalon täyteen, jonka vuoksi tilaisuus oli järjestettävä nyt isommassa tilassa alakoululla.
Professori, valtiotieteen tohtori ja evp. eversti Pekka Visurin esitelmäaiheena oli Mannerheimin, Paasikiven ja Kekkosen linjat.
– Ennen talvisodan alkamista Mannerheim toimi puolustusneuvoston puheenjohtajana. Hän riiteli kaikesta hallituksen kanssa ja anoi eroa pariin kertaan tehtävästään. Toisella kerralla presidentti Kallio myönsi eron, mutta tästä ei hiiskuttu kenellekään. Olisi ollut sopimatonta Euroopassa sodan vallitessa Suomeen idästä kohdistuvan uhan aikana Mannerheimin lähteä Alaskaan viettämään eläkepäiviään suunnitelmiensa mukaisesti.
1930-luvulla suurvaltojen laajentuessa Suomessa oli varauduttava sotilaalliseen uhkaan. Mannerheimilla oli oma kantansa, miten uhkaan tulisi vastata.
– Mannerheim ehdotti salaisesti hallitukselle, että Suomenlahden saarista ei kannata pitää kiinni. Myöskin Karjalan kannaksen rajaa hän ehdotti siirrettäväksi lähemmäs Viipuria, sillä se oli lähellä Leningradia. Hallitus ei kuitenkaan tähän suostunut, mistä syntyi riita Mannerheimin ja hallituksen välille.
Neuvostoliiton alkaessa varmistamaan omaa etupiiriään Paasikivi oli neuvottelemassa Neuvostoliiton kanssa Suomen pääneuvottelijana.
– Baltian maiden edustajat vain kutsuttiin Moskovaan ja heille saneltiin ehdot liittämisestä Neuvostoliittoon. Suomi oli poikkeuksellisessa asemassa siinä määrin, että meidän kanssa käytiin aidot neuvottelut. Kaikkien yllätykseksi itse Stalin oli johtamassa näitä neuvotteluja, näin ei ollut koskaan aiemmin tapahtunut, eikä tapahtunut sen jälkeenkään. Stalinin tavoitteena oli varmistaa Leningradin turvallisuus ja turvata Suomenlahden rantansa mahdollisilta hyökkäyksiltä.
Saksan joutuessa vetäytymään kaikilla rintamalinjoilla Mannerheimin mielestä oli kiire solmia rauha Suomen ja Neuvostoliiton välille. Presidentti Ryti erosi tällöin tehtävästään ja Mannerheimista tuli tasavallan presidentti.
– Mannerheimin vaikein suoritus urallaan oli irrottaa Suomi sodasta ja saada kohtuulliset rauhanehdot jatkosodan päätyttyä. Tällöin arvostus Mannerheimia kohtaan nousi myös neuvostojohtajien suunnalta. Tämän jälkeen Paasikivi nousi Mannerheimin lähimmäiseksi apulaiseksi. Heidän välillä oli toisinaan pientä kahnausta, mutta toisaalta Paasikivi oli lähes tulkoon ainut Suomen johtajista, jolla oli oikeus sinutella Mannerheimia.
Myös Paasikivi luomassa Mannerheim linjaa
Mannerheim oli vuonna 1945 laatinut luonnoksen Neuvostoliiton kanssa tehtävästä sopimuksesta, jonka hän antoi Paasikivelle.
– Luonnoksen tärkeimmässä kohdassa sanottiin, että ”jos Suomi tai Neuvostoliitto joutuu hyökkäyksen alaiseksi, niin Suomen mannerta puolustetaan yhteisesti”. Tästä syntyi malli myöhemmin solmittavaan YYA-sopimukseen. Mannerheimin rooli tässä oli erittäin salainen, mutta tämä paljastui sittemmin Paasikiven muistelmien julkaisemisen yhteydessä.
Paasikiven ensimmäisenä tärkeänä tehtävänä presidenttinä oli sotakorvaussopimuksen aikaansaaminen, mutta Neuvostoliiton suhteiden ylläpitäminen oli myös Paasikiven harteilla.
– Paasikiven linjasta tuli sittemmin käsite, mutta Mannerheim oli tämän takana siten, että hän yhdessä Paasikiven kanssa päätti, kuinka ulkopolitiikkaa Neuvostoliiton kanssa tullaan toteuttamaan. Siihen sisältyi ehdoton välirauhasopimuksen ja Pariisin rauhansopimuksen noudattaminen.
Oli myös vältettävä sitä, että Neuvostoliitossa syntyisi jostain käsitys, että Suomi olisi antamassa alueensa Neuvostoliiton vihollisvaltioiden käyttöön.
– Suomi sai osaltaan erityiskohtelua, sillä sitä ei liitetty itäblokkiin muiden Itä-Euroopan valtioiden tavoin. Myöhemmissä tutkimuksissa on käynyt ilmi, että Suomen pystyessä maksamaan sotakorvauksiaan jo hyvissä ajoin, antoi se syyn Neuvostoliitolle olla suopeampi Suomea kohtaan. Neuvostoliitossa sota oli aiheuttanut niin massiivisia tuhoja sen läntisissä osissa, että Suomen sotakorvauksista tuli sen turvallisuuspoliittinen takuu.
Kekkonen tunnetusti varjeli Suomen Neuvostoliiton suhteita, muun muassa saunomalla neuvostovieraidensa kanssa.
– Kekkosen aikaan Suomen asema oli siinä määrin parempi, ettei meille voitu sanella mitä vain idästä. Neuvostoliiton puolustusministeri Dimitri Ustinov yritti ehdottaa Kekkoselle yhteisten sotaharjoitusten järjestämistä ollessaan viilentymässä saunasta. Tähän Kekkonen totesi vain, että ”eiköhän mennä uudestaan saunaan”. Sama tilanne toistui vielä kerran, ennen kuin Ustinov ymmärsi, ettei isäntä halunnut keskustella asiasta.
Pienten kohtalot suurvaltojen sivutuotteita
Toisen luennon piti dosentti, yhteiskuntatieteiden tohtori ja entinen valtiosihteeri Risto Volanen aiheenaan Suurvaltasuhteiden mullistus ja Suomi. Suurvaltojen tekemien ulkopoliittisten päätösten selvittäminen on ollut hänen elämäntyönsä.
– Tiedostin jo varhain urallani, että Suomessa ei opeteta mitään siitä, miten ulkopoliittiset päätökset syntyvät, tai mikä niiden tausta on, yliopistossa kerrotaan vain alan teoriaa. Siispä päätin omalta osaltani työn ohella ja sitten eläkkeellä saada näistä asioista selvää. Johtopäätös tässä vaiheessa on jo se, että pitkin matkaa tilanne on ollut sellainen, että pieniä maita koskevat päätökset syntyvät suurvaltojen keskinäisten suhteiden sivutuotteina. Ja pienissä maissa aika harvoin tiedetään, mitä suurvallat tekevät ja mitä ne oikeastaan suunnittelevat.
Ensimmäinen suomalaisiin vaikuttanut suurvaltojen mullistus eli Zeitenwende sai alkunsa Länsi-Rooman kukistumisesta 1550 vuotta sitten. Noin vuosina 800-900 romahdus alkoi vaikuttaa suomalaisiin.
– Ensimmäinen yllätys, joka minulle tuli vastaan manteresarven jälkeen oli se, että jääkauden jälkeen tuolta länsipohjan, Viron, Baltian tasolta itään, Uralille ja niin päin pois olivat suomensukuisten heimojen hallinnassa. Ensimmäinen suuri mullistus tapahtui siinä, että kun Kaarle Suuri sai oman keisarikuntansa valmiiksi noin 800, se näyttää aiheuttaneen jatkon näille pohjolan kansojen vastahyökkäyksille, joita on sanottu viikinkiretkiksi. Keski-Euroopassa oli slaaveja, jotka lähtivät myös liikkeelle.
Toinen Zeitenwende koski itäisen ja läntisen kirkon välistä kilpajuoksua kohti pohjolaa, jonka törmäyskohdaksi jäi Nevajoki. Kolmas Zeitenwende oli Volasen mukaan Pähkinäsaaren rauha.
– Pähkinäsaaren rauhan tämän hetken tutkijoiden johtopäätös on se, että raja oli selvä Saimaalle asti ja sen jälkeen toinen haara meni Pohjanlahdelle ja toinen Vienanmerelle. Lyypekin noustessa Novgorod halusi sinne kauppayhteyksiä. Sinihammas Tanskassa, sylikuningas Ruotsissa ja Olavi Norjassa, he olivat kaikki viikinkijohtajia, jotka viikinkimatkoillaan omaksuivat kristinuskon. Tämä Olavi Pyhä esimerkiksi kerkesi jo kertaalleen käydä Uudellamaallakin sotimassa suomalaisia vastaan ja suomalaiset ajoivat hänet ulos sieltä. Mutta tuli sittemmin kunnioitetuksi pyhimykseksi ja Olavinlinnakin sai hänen mukaansa nimen.
Volanen peilasi aiempia suurvaltojen mullistuksia myös nykyaikaan ja lähihistoriaan.
– Summa summarum, maailma on muuttunut. Ennen oli ennen, nyt on nyt, suurvallat pysyvät. Suomen kokemus osoittaa, että järkeä käyttämällä selvitään. Mutta se, mikä on olennaista, on, että tiede ei muutu.