Padasjoen Sanomat on toiminut kotikunnan uutislähteenä ja arjen tarinoiden tallentajana jo 76 vuoden ajan
Paikallislehti-illassa torstaina 9.4. kirjastossa tutustuttiin Padasjoen Sanomien vanhoihin vuosikertoihin ja valokuviin eri vuosikymmeniltä. Kirjastonjohtaja Eija-Liisa Kasesniemi kertoi aluksi, että vuosikerrat olivat olleet koko päivän kirjaston pöydillä esillä:
– Ihmiset on jääneet niihin kuin kärpäset liimapaperiin.
Vanhaa paikallislehteä kun alkaa selailla, eteen avautuu koko ajan tuttuja kasvoja, paikkoja ja tapahtumia. Kasesniemi muistutti, että vuosikerrat ovat muulloinkin arkistossa katsottavissa.
– Enää eivät vuosikerrat ole avohyllyssä niin surullisesta syystä, että jotkut rakasti Padasjoen Sanomia niin kovin paljon, että halusivat suvun hääilmoitukset tai vastaavat repäistä sieltä itselleen. Nyt ne on pidetty niin, että ne saa selattavaksi pyynnöstä palveluaikoina, jolloin tiedämme, kenen käytössä ne ovat. Alkuvuosien lehtiä meillä ei ole, 60-luvulta asti vasta.
Vanhimmilla lukijoilla saattaa olla kaikki vuosikerrat itselläänkin. Kirjasto toivookin lahjoitusta, jotta kokoelmaa saadaan täydennettyä.
Kirjastolta oli illassa mukana myös lukukoordinaattori Siri Suontausta. Paikallinen sanomalehti on yksi vankin pitkän linjan lukutaidonedistäjä, joka saa ihmiset pysymään painetun sanan äärellä. Paikallislehden matkassa ollaan siis lukutaitotyön ytimessä.
– Teillä on tosi hyvä digilehti, mutta moni haluaa edelleen rapistella sitä paperista lehteä.
Ja kuten yleisöstäkin kerrottiin, moni käy torstaina heti yöllä tai aikaisin aamulla netissä lukemassa Padasjoen Sanomat, mutta uppoutuu sitten tiiviimmin paperilehteen sen tultua.
Nuoria paikallislehti koettaa opettaa lehdenlukuun toimittamalla ilmaisnumeroita molemmille kouluille. Padasjoen Sanomilla on myös oma kummiluokka ja koululaisvierailuja tehdään puolin ja toisin.
– Medialiiton tuoreessa tilastossa on hätkähdyttävä lukema: useampi kuin joka viides peruskoulun päättänyt ei ymmärrä lukemaansa. Ja vain 56 % nuorista omaa riittävän lukutaidon, jotta pärjäisi opinnoissa ja työelämässä, kertoi Jaana Tanner Padasjoen Sanomista.
Paikallislehtiä on nyt 133. Ensimmäiset perustettiin 1800-luvulla ja kulta-aika koitti 1950-luvulla. Vuosi 2026 on Padasjoen Sanomien 76. ilmestymisvuosi.
Jaana Tannerin esityksestä:
Ihan ensiksi toteamme, mistä puhumme kun puhumme paikallislehdestä. Paikallislehti on kansainvälisen määritelmän mukaan tilattava sanomalehti, joka ilmestyy yhden tai useamman kunnan alueella vähintään kerran viikossa. Ilmaiseksi jaettavat mainoslehdet eli ilmaisjakelut eivät ole paikallislehtiä.
Kyse on meidän kaikkien yhteisestä lehdestä. Todennäköisesti lähes jokainen teistäkin omistaa Padasjoen Sanomia paikallisten yhdistysten tai viimeistään seurakunnan kautta. Lehtiyhtiön osakkaina on kymmenkunta padasjokelaista yhdistystä ja lukuisia perikuntia.
Suomessa ilmestyy kaikkiaan 230 sanomalehteä, joista valtaosa on paikallisia julkaisuja. Lähes jokaisella maan kolkalla on oma lehtensä. Ne tarjoavat lukijoilleen hyperpaikallista tietoa omasta ympäristöstään. Suomessa on 12 paikallislehdetöntä kuntaa.
Kotiseutunsa asioista lukee tälläkin viikolla lähes pari miljoonaa lukijaa. Oman asuin- tai mökkipaikkakunnan asiat kiinnostavat, joten lehti luetaan kannesta kanteen ja useaan kertaan. Siksi myös mainokset huomataan – tutkitusti.
Paikallislehden tärkein kriteeri on nimen mukaisesti paikallisuus. Lehden sisältö keskittyy oman alueen uutisiin, ihmisiin ja tapahtumiin matalalla kynnyksellä: jos paikallislehteä ei olisi, mikään muukaan media tuskin julkaisisi ruohonjuuritason juttuja eri kulmakunnan kissanristiäisistä tai tikkatuloksista. Nykyisin paikallislehti ei ole vain painettu paperilehti, vaan se koostuu myös lehden verkkosivun digitaalisesta uutisvirrasta ja näköis- eli digilehdestä.
Enää vain 47 itsenäistä lehtiyhtiötä
Jakelu ja paperi kallistuvat, ilmoittajat vähenevät. Monet paikallislehdet ovat viime vuosina harventaneet painetun lehden ilmestymispäiviä, lehtiä on yhdistynyt ja lopettanut kokonaan. Monet lehdet kuuluvat nykypäivänä suuriin mediakonserneihin, mutta Suomessa on edelleen myös itsenäisiä, paikallisessa omistuksessa olevia lehtiä. Tuore tieto kertoo, että niitä on nyt 47, joukossa Padasjoen oma kotiseutulehti Padasjoen Sanomat.
Paikallislehdissä toimituksellisen sisällön osuus yli puolet sisällöstä toisin kuin ilmaisjakeluilla.
Ikioma paikallislehti on itsenäisen kunnan äänenkannattaja ja kotiseutuhengen ylläpitäjä. Uskollinen ja sitoutunut paikallinen lukijakunta on merkityksellinen myös ilmoittajien kannalta.
”Tilattu lehti on luettu lehti”. Paikallislehti säilyy pöydänkulmalla viikon, siihen palataan vähän väliä ja tarkistetaan, milloin mikin tapahtuma olikaan ja mitä oli tarjouksessa. Osa säilöö lehtiä jopa vuosikymmeniä. Eräskin iltaan osallistunut kertoi vähän väliä tarvitsevansa lehtiä milloin mihinkin, kun on monessa yhdistyksessä ja toiminnassa mukana, ja haluaa tarkistaa jotakin.
Vuosittain ilmestyvät erikoisnumerot – Kesälehti, Joululehti ja Padasjoki palvelee – ovat isoja ponnistuksia pienelle yritykselle, mutta ne nähdään tärkeinä koko kunnankin näkyvyyden kannalta. Näissä tehdään merkittävää yhteistyötä kunnan kanssa.
Padasjoen omaa paikallislehteä kustantaa Padasjoen Sanomat Oy, johon kuuluu myös Padasjoen Kirjapaino. Siellä painetaan monenlaista käyntikorteista kirjoihin ja kyltteihin, suurkopioihin ja muotoonleikattaviin tarroihin. Lehtiyhtiö omistaa lisäksi osan Kuhmoisten Sanomista.
Yleisö oli vankasti sitä mieltä, että Padasjoen paikallislehden on säilyttävä ja hinta saisi olla korkeampikin, jos lehti siten pysyy pidempään. Keskustelua oli mm. siitä, mihin ilmoitukset voisi laittaa, jos ei olisi Padasjoen Sanomia. Kaikki eivät somessa ole ja vaikka olisivatkin, käyttö voi olla hyvinkin satunnaista. Kiitosta tuli myös siitä, että toimitus reagoi rivakasti juttuvinkkeihin ja ”on aina tikkana paikalla”.
Yhdessä pohdittiin, miten saisi lehdelle lisää tilaajia ja ilmoittajia. Mainittiin jopa ”pelasta paikallislehti” –kampanja.
Posti on suurin vihollinen
Paikallislehtien suurin uhka on Suomen Posti, joka mielivaltaisella hinnoittelullaan ja toimintatavoillaan ajaa lehtiä ahdinkoon. Hinnankorotukset ovat huimia, viimeisen puolentoista vuoden aikana jakeluhinnat ovat nousseet 31 %. Korotukset tulevat parin kuukauden varotusajalla, jopa kesken ns. sopimuskauden. Todellisuudessa lehdillä ei ole sanan sijaa hinnoitteluun, vaan Posti sanelee hinnat.
Ilmestymispäivä on nykyään pelkkä vitsi: on kaiken maailman vuoropäivä ja -viikkojakelua, ja moni kauempana asuva saa kaksi lehteä samalla viikolla, mikä herättää ymmärrettävästi harmitusta.
Toki Padasjoella paikallinen jakelu toimii esimerkillisesti ja padasjokelaiset saavat lehden ajallaan.
Painoyhtiö ei ole lähtenyt samalle sortolinjalle kuin valtion omistama Posti, joskin lehden kannalta on ikävää, että sivut joudutaan lähettämään nykyisin painoon jo keskiviikkoaamuna. Padasjoen Sanomat painetaan nykyään Lahdessa, josta Posti illalla noutaa lehtiniput ja jakaa ympäri maan ja ulkomaille asti. Kaukaisin paperilehden tilaaja on Australiassa asti!
Postilla on kuitenkin postilain mukainen yleispalveluvelvoite ja merkittävä rooli maan kattavan jakeluverkon ylläpitäjänä. Fyysinen jakeluverkko on keskeinen osa kansallista huoltovarmuutta.
Paikallislehtien itsenäiset kustantajat ovat laatineet yhteisen kannanoton, jossa esitetään kahta keskeistä toimenpidettä paikallisjournalismin toimintaedellytysten turvaamiseksi: määräaikaisen jakelutuen laajentamista koskemaan myös kerran viikossa ilmestyviä lehtiä sekä pysyvän, paikallismedioille kohdennetun mediatukijärjestelmän perustamista. Jakelukustannusten jatkuva nousu kohdistuu raskaimmin juuri maaseudun lehtiin ja pieniin toimijoihin, joiden jakelumäärät ovat pienempiä, eikä vaihtoehtoisia jakelukanavia käytännössä ole. Samalla Postin jakelupäivät ovat vähentyneet.
Ilman toimia Suomeen syntyy uutiserämaita: alueita, joilla ei ole lainkaan journalistista seurantaa. Tämä kehitys on jo nähtävissä ja se uhkaa demokratian avoimuutta, kuntalaisten tiedonsaantia ja paikallista elinvoimaa.
Jokaisen kunnan alueella tarvitaan riippumaton media, joka seuraa päätöksentekoa, valvoo vallankäyttöä sekä uutisoi paikalliset asiat ja kertoo paikallisyhteisön tarinat. Paikallislehtien toimintaedellytykset ovat viime vuosina heikentyneet nopeasti. Postin kohtuuttomat korotukset ovat olleet moninkertaisia yleiseen kustannuskehitykseen verrattuna.
Lehdenteko on sitoutuneelle ja pitkäaikaiselle paikallislehden tekijäkunnalle elämäntapa ja luonnekysymys. Paikallislehden toimittajan pitää tietää vähän kaikesta, toisin kuin isoissa lehdissä, jossa toimittajat ovat erikoistuneet tiettyihin osa-alueisiin. Paikallistuntemus on kaiken A ja O: toimittajan on helppo mennä tapahtumiin ja kokouksiin, kun ihmiset, paikat ja asiat ovat tuttuja.
Paikallislehden toimitus on pitäjän hermokeskus, jossa pyritään pysymään ajan tasalla kaikesta mahdollisesta kotikuntaan liittyvästä; ei pelkästään kunnan päätöksistä, vaan myös mm. seurakunnan asioista ja yhdistysten toiminnoista sekä yksittäisten kuntalaisten tai kausiasukkaiden mielenkiintoisista elämäntarinoista, harrastuksista tai kilpasaavutuksista. Muuttajat-sarjassa seuraamme Padasjoelle asettuneiden tuntemuksia siitä, mikä täällä on hyvin ja mikä kaipaa kohennusta.
Padasjoen Sanomien toimitus on myös paikallisarkisto. Meillä on tallessa paitsi PS:n vuosikerrat perustamisvuodesta lähtien, myös mittava negatiivi- ja valokuvakokoelma sekä kirjallista aineistoa.
Verkkolehteä kannattaa käydä katsomassa säännöllisesti, moni juttu ei mahdu välttämättä kokonaisuudessaan paperilehden sivuille, mutta nettiin kyllä, ja myös juttuihin liittyviä kuvia on usein paljonkin netissä nähtävillä.
Onhan kaikkien puhelimissa jo PS-sovellus? Sinne tulee paperilehden ilmestymisen välillä tärkeimpiä uutisia.