Padasjoen kunnan vanhus- ja vammaisneuvoston Hyvinvointi-illassa terveyskeskuslääkäri Valtteri Ruuti kertoi luontaistuotteiden vaikutuksista keskiviikkona 22.4. Kotiseututalolla.
Pahimmillaan yhteisvaikutukset voivat esimerkiksi estää verenohennuslääkkeen toimintaa, jolloin tukos voi päästä syntymään. Luontaistuotteiden käytöstä onkin aina hyvä keskustella lääkärin kanssa etukäteen.
Luontaistuotteet voivat sekä estää että tehostaa lääkkeiden vaikutuksia.
Mäkikuisma on tunnettu siitä, että se vaikuttaa maksan entsyymitoimintaan ja vähentää monien lääkkeiden (kuten ehkäisypillereiden, varfariinin, syöpälääkkeiden ja SSRI–masennuslääkkeiden) tehoa. Se voi myös aiheuttaa haittavaikutuksia kuten ruoansulatusvaivoja, huimausta, unihäiriöitä, levottomuutta ja iho-oireita.
– Se vaikuttaa melkein kaikkeen: sillä on yhteisvaikutuksia yli 600 lääkeaineen kanssa. Jos sinulla on lääkitys, älä käytä mäkikuismaa, suositteli Valtteri Ruuti.
Yleinen haittavaikutus on verenvuodolle altistuminen. Omega3–rasvahappolisät, Gingseng, sahapalmu, auringonhattu, E-vitamiini sekä mausteina tutut inkivääri, kurkuma, cayennepippuri ja valkosipuli suurina määrinä nautittuna estävät veren hyytymistä, samoin alkoholi.
– Alkoholi myös altistaa tapaturmille, joissa veri voi vuotaa.
K-vitamiini ja ”kaikki vihreät asiat” estävät yleisen verenohennuslääkkeen Marevanin toimintaa elimistössä.
– Joulunaika on sellainen, että ihmisten hyytymisarvot ovat pielessä. Piparkakkumausteissa on nimittäin aineita, jotka lisäävät Marevanin tehoa.
Lisäravinteista saatetaan hakea rauhoitusta tai lisää virtaa, jolloin vaikutus tulee keskushermoston kautta. Ongelmia voi ilmaantua, jos käytössä on keskushermostoon vaikuttavia lääkkeitä. Melatoniinia voi yleensä ottaa nukahtamis- ja unilääkkeiden kanssa, kun taas valeriaana on arvaamattomampi.
Ruuti muistutti, että kofeiinin puolittumisaika elimistössä on yleensä noin kuusi tuntia.
– Alkoholi on aika tarkasti annosteltava, varsinkin keskushermostolääkkeiden kanssa. Ei välttämättä vaadi kuin sen yhden kaatumisen, niin elämä muuttuu lopullisesti.
Kalkki ja rauta ovat hyvin yleisiä lisäravinteita. Nekään eivät ole ongelmattomia, koska ne kilpailevat toistensa kanssa imeytymisestä. Myös sinkki ja magnesium kilpailevat samasta imeytymismekanismista.
– Jos ottaa toista liikaa, voi tullakin puutos toisesta.
Greippi ei sovi lääkkeiden kanssa
Sitrushedelmistä greippiä ei suositella, jos käytössä on lääkkeitä. Se vaikuttaa maksaan.
Ruuti kehotti kysymään apteekista ja terveyskeskuksesta lääkkeiden ja luontaistuotteiden yhteisvaikutuksista. Yleisöstä kysyttiin magnesiumista: Ruutin mukaan paras on saada se täysjyväviljasta ja vihreistä kasviksista. Puhetta oli myös vanhan kansan hyviksi koetuista konsteista, esimerkiksi kaalilehti polvessa vähentää turvotusta.
Esille nousi kuidun yllättävä vaikutus: se voi myös estää lääkkeiden ja ravintoaineiden imeytymistä. Sitä ei pitäisi ottaa samaan syssyyn lääkkeiden kanssa.
Ennemmin kuin ryhtyy ottamaan lisäravinteita, kannattaisi katsoa ensin ruokavalio kuntoon.
– Turvallinen vaikutus tulee ensisijaisesti kunnon ravitsemuksesta, levosta, liikkeestä ja lääkkeistä. Syötkö 800 g kasviksia, marjoja ja hedelmiä päivässä? Käytätkö tarpeeksi täysjyväviljaa? Välttämättömät rasvahapot saa kyllä kalastakin tai sitten rypsiöljystä, pellavansiemenistä, camelinaöljystä tai vaikka pähkinöistä.
Keskustelua käytiin siitä, kuka ottaa kokonaisuuden huomioon ja tarkistaa, sopiiko uusi lääke jo käytössä olevien kanssa yhteen. Terveysasemalla käy erikseen farmaseutti neuvomassa.
Suola kun tuli puheeksi, Ruuti kannusti kokeilemaan erilaisia yrttejä ja pippureita.
Ikääntyneen ei tarvitse laskea kaloreita
Ateria- ja puhtauspalvelupäällikkö Minna Pettinen Asikkalasta aloitti osuutensa lapsuusruokien muistelulla:
– Ruoka on paljon muutakin kuin niitä ravintoaineita. Ruoka on muistoja, makuja, yhdessäoloa.
Pettisen oma ruokamuisto liittyy mummon lihasoppaan: paahdetuista häränhännistä tehty soppa syötiin vanhoilta Arabian lautasilta.
Ikääntyneiden määrä on hurjassa kasvussa. Kun 1990-luvulla 90 vuoden ylittäneitä oli tuhatkunta, on heitä nyt 60 000 ja vain noin viiden vuoden kuluttua peräti 140 000.
– Monen ikääntyneen perusvirhe on syödä liian vähän. Jo peruselintoiminnot vaatii tietyn energiamäärään, vähintään 1200 kaloria päivässä.
Toinen sudenkuoppa on Pettisen mukaan se, että proteiineja ei ole ruokavaliossa tarpeeksi. Ikääntynyt tarvitsee niitä paljon enemmän kuin työikäinen.
– Proteiini on erityisen tärkeää siksi, että lihaskunto pysyy yllä. Liha, maitotuotteet, pavut, pähkinät ovat usein juuri se ravintoryhmä, joka ei enää ikääntyneelle maistu. Makuaisti heikkenee iän myötä, eikä pureskelukaan välttämättä onnistu entiseen tapaan.
Ikääntyneillä on usein nestehukka, mikä osaltaan aiheuttaa huteraa oloa. Moni unohtaa juoda päivän mittaan tarvittavat 7–8 lasillista vettä.
– Pikkulapsilla on 80 % nestettä elimistössä, vanhuksilla voi olla vain noin 50 %. Iltajuomista vältetään, ettei tarvitse yöllä herätä vessaan.
Pettinenkin puhui kasvisten syömisestä. Uuden suosituksen mukaiseen 800 grammaan lasketaan mukaan myös ruoassa olevat vihannekset yms.
Kun kunto on heikko, voi ruokasuosituksia höllentää. Tärkeintä on syödä edes jotakin.
– Silloin lisätään voisilmä puuroon ja kermaa kastikkeeseen. Kun ravitsemus on tärkein lääke, vapauksia saa olla enemmän.
Pettinen kehotti luottamaan suomalaiseen elintarvikevalvontaan. Kotimainen ruoka on varmuudella turvallista.
– Johonkin kuollaan joka tapauksessa ja paljon nopeammin, jos ei syödä mitään.