Metsätaloudella on tärkeä asema Padasjoen kunnan elinkeinoelämässä. Metsiä hoidetaan hyvin ja ne ovat kunnoltaan sekä tuottavuudeltaan maamme kärkeä.
Puustoa on keskimäärin 191 m3/ha ja vuosikasvu 8 m3/ha. Ainespuun tulot tehtaille toimitettuna ovat noin 20 miljoonaa euroa vuodessa. Metsä- ja puutalous työllistää välittömästi tai välillisesti 100 henkilöä. Metsätaloudella on niin kunnan kuin kuntalaistenkin vankka tuki. Metsien hoidosta ei Padasjoella ole pääkaupunkiseudun tapaan riidelty.
Padasjoen Sanomat julkaisi 16.7.2026 kaksi Vesijako-järven suojeluyhdistyksen toimintaan liittyvää kirjoitusta: ”Vesijakojärven suojeluyhdistys sai uuden puheenjohtajan” ja ”Romolla lomaileva tutkimusprofessori huolissaan Vesijako-järven tummumisesta”. Kummassakin kirjoituksessa tuodaan esille professori Panu Halmeen huoli järven tilasta. Syyllisiksi on nimetty ojitukset ja avohakkuut, joissa metsälakia Halmeen mukaan on mahdollisesti rikottu. Katsomme, että väite on metsätalouden vaikutuksia yksipuolisesti liioitteleva. Koska järvessä ei ole suoritettu viime vuosina näkösyvyyden mittauksia, väitteet ovat mielipiteitä vailla todisteita.
Helsingin yliopiston suometsätieteen professori Annamari Laurén on kirjoittanut Metsälehteen artikkelin nimeltään. ”Ja vesi oli mustaa”. Siinä tummumista käsitellään laajasti ja kokonaisvaltaisesti sekä esitetään:
”Tumma vesi sisältää liuennutta orgaanista hiiltä, joka on peräisin elävästä ja kuolleesta kasviaineesta. Merkittävin liuenneen orgaanisen hiilen määrää selittävä tekijä on valuma-alueella olevan suon pinta-alaosuus – luonnontilaisen taikka ojitetun. Seuraavaksi merkittävin tekijä on kuusen määrä. Toisin sanoen, mitä enemmän orgaanista ainetta valuma-alueella on, sitä tummempi vesi. Tumma vesi ei siis ole sinänsä merkki saastumisesta, vaan on osa luonnollista kehitystä.
Pitkällä aikajänteellä vesien tummuminen seuraa jääkauden jälkeen alkanutta kasvillisuuden kehitystä ja soistumista. Jään paettua valumavesi oli kirkasta, mutta kasvillisuuden kehittyessä ja soistumisen edistyessä valumavedet tummuivat. Umpeenkasvussa syntynyttä suota voidaan pitää tummumisen ääriesimerkkinä. Nykyään kolmannes Suomen pinta-alasta on suota. Vedet ovat tummuneet viimeisten parinkymmenen vuoden aikana kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla, niin luonnontilaisilla kuin aktiivisen maankäytön alueilla. Syyksi arvellaan rikkilaskeuman vähentymistä ja ilmaston lämpenemistä. Metsätalouden osuus liukoisen hiilen kuormituksesta on runsas kymmenesosa. Metsätaloudessa on tehty aktiivista vesiensuojelun tutkimusta jo 1980-luvulta lähtien ja ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta on voitu vähentää erilaisilla vesiensuojelukeinoilla. Hiilikuormitus on kuitenkin niin tiivis osa luonnollista kehityskulkua, ettei maankäytöllä tai vesiensuojelutempuilla siihen voida merkittävästi vaikuttaa. Tuonelan tummien uhkakuvien levittäminen lisää ympäristöahdistusta, joka ei paranna ympäristön tilaa sen paremmin kuin ihmisten hyvinvointiakaan.”
Artikkelissa mainitun Leipämyllynojan valuma-allas on laaja. Siellä on monia suoperäisiä järviä soitten keskellä. Nämä ovat olleet tummia jo ennen ojituksia, jotka ovat aikoinaan syrjäyttäneet luonnonpuroja sekä laskeneet suomaitten vedenpintaa. Alueella on myös 12 hehtaaria 1990-luvun alussa kuuselle metsitettyjä peltoja. Humuksen kulkeutumista kyseisiin järviin sekä Vesijakoon ovat ojitukset kieltämättä lisänneet. Muutama vuosi sitten valmistuneet laskeutusaltaat ovat tuoneet helpotusta, mutta niitten koko ei riitä kevät- ja syysajan suurille virtaamille.
Professori Halme syyttää Metsähallitusta sertifiointien ja oman ympäristöoppaansa säännösten rikkomisesta Leipämyllynojan alueen metsien käsittelyssä. Mikäli rikkeitä on todella tehty, olisi syytä ottaa yhteyttä metsänomistajaan tai Metsäkeskukseen, joka toimii valvovana viranomaisena. Väittämä syyllistää kuntamme elinvoiman kannalta keskeistä metsätaloutta yksipuolisesti, synnyttää eripuraa ja huonontaa Vesijaon ja koko kunnan imagoa.
Vesijako-järven suojeluyhdistys on toiminut neljännesvuosisadan ajan rakentavasti eri asukas- ja sidosryhmien kanssa. Toivomme, että yhdistyksen toimintatapa ei ole muuttunut hallituksen jäsenten vaihduttua.
Pekka Salonen Padasjoen metsätyöryhmä
Pentti Hakkila professori emeritus, Multatöyryn yhteismetsä
Pekka Helminen Vesijaon tutkimusalueen esimies vuosina 1991–2018.