Ympäristöviikon Vesien maailma –tapahtumassa 4.6. Päijännetalolla Vääksyssä kuultiin kolmen lyhyen luennon verran tietoa vesien tilasta ja sen seurannasta.
Omaehtoista vesien tilan seurantaa esitteli Päijät-Hämeen vesijärvisäätiöltä Anna Hakala, vesistöasiantuntija ja limnologi.
– Kansalaishavainnoinnilla voidaan saada paljon hyötyä aikaiseksi ja täydentää viranomaistietoja. Tällaisella seurannalla saadaan tärkeää tietoa muuttuvista olosuhteista.
Yksittäiset havainnot eivät vielä kerro järven tilasta kovinkaan paljon, mutta pitkäaikaisseurannalla tietoa saadaan enemmän.
Sinilevien osalta havaintojen avulla tunnistetaan, milloin kukinnat alkavat ja miten ne kehittyvät. Tietoa voidaan hyödyntää myös tutkimuksissa. Viranomaisten tuottama tieto ei riitä kattamaan kaikkia järvialueita Suomessa.
Havainnot auttavat etenkin rantojen käyttäjiä, uimareita, eläinten omistajia ja pienten lasten vanhempia. Varsinkin nyt tieto on tärkeää, kun Suomen ympäristökeskus on ilmoittanut, että tänä vuonna ei tehdä valtakunnanlaajuisia viikoittaisia sinilevätiedotteita säästösyistä.
Sinilevistä Hakala mainitsi niiden kuuluvan järviemme eliöyhteisöihin. Runsastuminen kertoo rehevöitymisestä, joka on useissa järvissä ongelma.
Keppi- ja vesilasitesti
Todennäköinen sinileväkukinta on helppo havaita, mutta varmuus voidaan saada vain mikroskoopilla. Sinilevälajeista vain osa on myrkyllisiä ja voi aiheuttaa mm. iho-oireita. Sinilevän tunnistaa keppitestillä: jos vihreää massaa sekoittaessa massa nousee kepin mukana, se ei ole sinilevää. Toinen tapa testata, onko levä sinilevää, on seisottaa lasissa auringonvalossa levävettä: jos levä nousee lasissa pinnalle, on se sinilevää.
Näkösyvyys on helppo mitata. Se on virallinen tapa seurata veden kirkkautta, joka vaihtelee luontaisesti eri järvityyppien välillä ja vuodenaikojen mukaan. Levä, humus, savi tai siitepöly samentavat vettä.
Näkösyvyyden voi mitata käyttämällä vaaleaa levyä, kuten ämpärin kantta, johon on kiinnitetty pitkä naru. Levyä upotetaan veneestä tai laiturilta niin syvälle, kunnes sitä ei enää näe. Näkösyvyys on veteen uponneen narun pituus. Mittaus tulee tehdä varjon puolelta, jotta auringon välkehdintä ei vaikuta tulokseen.
Lämpötilalukemia voi kirjata vaikka päivittäin. Myös mm. roskaantuneisuudesta voi kirjata tietoja.
Kampanjasta innoitusta havaintojen kirjaamiseen
Tänä kesänä Vesijärvisäätiöllä on kampanja, jolla kannustetaan kansalaisia havainnoimaan oman lähijärvensä tilaa ja kirjaamaan havainnot Järvi-meriwikiin, jossa tiedot ovat avoimesti kaikkien tahojen hyödynnettäväksi. Tavoitteena on lisätä havaintojen määrää järvistä ympäri Suomen.
Toisella luennolla vesistön muutosten havaitsemisesta kertoi Suvi Mäkelä Vanajavesikeskukselta. Pienet järvet reagoivat muutoksiin yleensä nopeammin kuin isot. Järvien välillä on vaihtelua myös siinä, kuinka kauan veden vaihtuminen kestää. Myös se vaikuttaa, onko vesi latvavesi vai laskeeko siihen tuleva vesi jo useamman eri vesistön läpi.
Happi on tärkeä tekijä vesistöissä, mutta sen määrää ja muutoksia on maallikon vaikea arvioida. Mädän kananmunan haju on merkki siitä, että happitilanne ei voi olla kovin hyvä. Jos kalat kuolevat pyydyksiin tai kalaa ei tule ollenkaan, voi sekin olla merkki hapettomuudesta.
Vaahto veden pinnalla herättää usein kysymyksiä, mutta Mäkelä kertoo vaahdon olevan lähes poikkeuksetta harmitonta.
Myös levien kuten piilevien lisääntyminen tai esiintymisajan piteneminen kertoo jostain muutoksesta. Piilevä on tuttu ainakin kalastajille, sillä tumma mönjä, mitä verkkojen tai katiskan pinnalle kasvaa, on piilevää.
Öljymäinen pintakelmu veden pinnalla herättää myös ihmetystä. Ilmiö liittyy usein bakteereihin ja hapettomuuteen. Tietyissä olosuhteissa eräät bakteerit aiheuttavat öljyltä näyttävän kalvon hyväkuntoisessakin järvessä.
Myös järvien kasvilajiston ja kalaston muutoksia on hyvä kirjata ylös.
Mökkeilyä vesistöviisaasti
Vinkkejä vesistöviisaaseen mökkeilyyn antoi Katja Pellikka, vesienhoidon asiantuntija Uudenmaan elinvoimakeskukselta.
Vesiensuojelullisesti kompostoiva huussi on aina vesivessaa parempi. Panospuhdistamossa puhdistus tapahtuu mikrobien avulla. Jos vessa on pitkän aikaa pois käytöstä, mikrobit vaipuvat lepotilaan. Puhdistustoiminnan käynnistyminen vie aikaa, jolloin mikrobit ovat vauhdissa usein vasta mökkireissun päättyessä. Pellikan mukaan vielä on valitettavasti olemassa myös mökkejä, joista vessavesi hulahtaa suoraan vesistöön.
Modernilla mökillä on usein tiski-ja pesukone, joiden pesuaineiden päätymistä vesistöön on syytä välttää. Aidosti ympäristöystävällistä pesuainetta ei ole olemassakaan.
Pihalla tulisi kiinnittää huomiota suojavyöhykkeisiin. Lannoitteista osa päätyy sadeveden mukana vesistöön.
Mökkitonteilla on hyvä kiinnittää huomiota siihen, mitä kasveja maassa kasvaa pidättämässä vettä.
– Nurmikot ovat helppo vaihtoehto, mutta se on hirveän yksipuolinen.
Lisäksi nurmikko imee vettä heikosti. Pihassa olisi hyvä suosia monipuolisesti kaikkea: puita, pensaita, varpuja, heinäkasveja yms.
Rantakasvit ovat luonnollinen osa vesistöjä, eikä niitä ole tarpeen niittää luonnon vuoksi. Järvet tarvitsevat vesikasveja. Tiheät ruovikot ovat tärkeitä elinympäristöjä kalan poikasille, pohjaeläimille ja linnuille. Niittoa vaativat vain ylitiheän vesikasvillisuuden vedet, kuten umpeenkasvaneet lintukosteikot.
Jos rantakasvillisuutta kuitenkin viihtyvyyden lisäämiseksi haluaa niittää, tulee niittojäte korjata pois vedestä. Muutoin ne mädäntyessään vapauttavat ravinteita veteen. Koneniitto vaatii aina luvan.
Simpukoiden Pellikka mainitsee olevan erinomaisia suodattajia ja tärkeitä järviekosysteemeille. Niitä ei ole siis syytä rannastaan hävittää.
Kurkistus ankeriasarkkuun
Osana tapahtumaa päästiin myös näkemään kutukalojen pelastamiseksi suunniteltu ankeriasarkku Vääksynjoessa ja kuulemaan ankeriaan matkasta kohti Sargassomerta, synnyinpaikkaansa, jonne se pyrkii takaisin lisääntymään. Ankeriasarkkua esitteli ja kalan ekologiasta kertoi Sami Vesala Luonnonvarakeskukselta.
Ankerias on äärimmäisen uhanalainen kalalaji ja sitä on suojelutoimena istutettu eri puolille Suomea, sillä se ei enää luontaisesti pysty nousemaan järviimme. Syy on vaellusreittien patoamisessa. Ihmisen apua tarvitaan, jotta ankeriaat pääsevät kutemaan. Vääksyssä ratkaisuksi ongelmaan keksittiin reilu 10 vuotta sitten ankeriasarkku, jonne ankeriaat ohjataan alavirrasta. Sieltä ne kerätään, merkitään ja kuljetetaan säiliöissä mereen, josta ne jatkavat vaellustaan.
Ankerias matkaa ensin pienenä toukkana virran mukana kohti Eurooppaa. Matka kestää 1–3 vuotta ja sen aikana ankerias käy läpi kaksi muodonmuutosta.
Vesijärvi on aikoinaan ollut luontaisesti merkittävä ankeriasjärvi. Ankerias on tärkeä petokala Suomessa pitäessään rehevien järvien särkikalakannat kurissa.