Luukonhaan Arboretumissa Niemistöntiellä pääsee pienellä ripauksella mielikuvitusta matkailemaan niin Appalakeille, Japanin vuoristoihin, Amerikan douglaskuusimetsiin kuin Kiinan Mantsuriaan. Kotoisiakaan lajeja ei sovi toki unohtaa.
Luukonhaassa esiintyy monenlaisia luontotyyppejä. Dendrologi Tapani Uronen tuntee alueen maaperän ja erilaiset mikroilmastot kuin omat taskunsa. Jokaiselle kasville on oma otollinen paikkansa. Joidenkin kasvien tapauksessa Uronen on ottanut riskin kokeillessaan kasvien kestävyyden rajoja.
Kierroksen aikana Uronen muistelee kasvien suomalaisia nimiä, tieteelliset nimet tuntuvat muistuvan mieleen vaivatta. Tietoa tuntuu olevan vaikka millä mitalla. Uronen kertoo muun muassa Lakkipuusta, joka kuuluu hernekasvien heimoon. Kasvi on kotoisin Appalakeilta. Täällä Suomessa kasvi on jäniksen erikoisherkkua.
Punatammen kohdalla Uronen tietää kertoa Amerikassa kasvavan 92 lajia tammia. Sinikuusama puolestaan on pohjoinen laji, venäläisiltä kasvikeräilijöiltä peräisin. Mantsuriansaarniin liittyy juutalaisten siirtokunta Kiinan Mantsuriassa. Miten lie kasvi tänne Padasjoelle päätynyt.
Kierroksen edetessä vastaan tulee monenmoisia puita, muun muassa viinivaahtera, jalopähkinä, hevoskastanja, saksanpihlaja, isolehtikatsura, kivikoivu, keltakoivu… nimet vain vilisevät. Ilman opastusta arboretumista saattaa saada pusikkoisen vaikutelman, mutta opastetulla kierroksella kasvit saavat nimen myötä olemuksen.
Pirunnuija.
Lähde ja lehtoa
Arboretum on suurelta osin kangasmetsäpohjaa, mutta myös korpi- ja lehtomaisia piirteitä löytyy. Arboretumissa sijaitsee myös lähde, ekologisesti arvokas ja herkkä luontotyyppi. Kotoisia lehtokasveja olivat muun muassa lehtotähtimö ja kevätlinnunherne.
Opastuksen taustalla käki kukkuu ja tiltaltti virittelee lauluaan. Suurissa haavoissa tikanpojat huutavat ruokaa emoltaan. Saattaisipa noissa suurissa haavoissa liito-oravakin viihtyä.
Vielä arboretumin puut ovat kovin nuoria, onhan puisto ollut olemassa vasta yhdeksän vuotta. Sitä voi kuitenkin miettiä, miltä arboretum näyttääkään 50 vuoden päästä, kun douglaskuuset, siipipähkinät, tähkävaahterat, kanukkapuut ja takiaistammet ovat aikuistuneet. On toivottava, etteivät hirvet ja jänikset koidu puiden ja pensaiden kohtaloksi. Senkin varalle Urosella on varotoimia. Muita puita on jätetty suojaamaan arvokkaita erikoisuuksia ja yksi osa puistosta on aidattu.
Kuvakartta tulossa
Puiden lisäksi arboretumissa on toki myös perennoja ja muita ruohovartisia. Puistossa saa vapaasti kulkea ja tutkittavaa riittää kyllä. Opasteita ei puistossa ole, mutta Urosen mukaan jonkinlainen satelliittikuvakartta alueesta on tulossa vierailijoiden oppaaksi.
Kasveja on joskus jokunen hävinnytkin, liekö kaksijalkainen ollut asialla. Ainakin yhdessä tapauksessa asia on varma. Tapahtui varkaus, josta puhuttiin paikallislehdessä asti ja kirjoituksen myötä kasvi olikin yllättäen palautunut nätisti omalle paikalleen. Urosen mukaan se ei ole kuitenkaan niin justiinsa: “yks kasvi sinne sun tänne”.
Jokainen kierros arboretumissa on erilainen, lähtiessä ei voi lainkaan tietää minne päin maailmaa polut johtavat. Nyt puistoon kannattaa suunnata ihailemaan alppiruusujen loistoa. Heinäkuun helteillä Uronen suosittelee suuntaamaan varjoisaan hyvinvointimetsään, jonka kosteaa ilmaa on helppo hengittää. Syksyllä taas puiden väriloisto ilahduttaa kulkijaa.