Yhdeksäskymmenes Päijänteen ympäriajo käytiin 14.–15.3. ennätyksellisen lämpimässä säässä märässä maastossa.
Juhlavuoden kilpaan ilmoittautui 171 kuskia. Perinteisen Auttoisten maastokokeen lisäksi ajettiin nyt myös Kasiniemessä, jossa on Päitsiä ajettiin edellisen kerran vuonna 1970.
– Tapahtuma onnistui erittäin hyvin ja miksi ei olisi, kun talkooporukalla on vuosien kokemus tapahtuman järjestämisestä, kertoo Jussi Pajulahti PadMu:sta.
– Paikalla oli väkeä enemmän kuin viimeisenä kahtena vuotena. Ilmat suosivat tapahtumaa. Ylen tuottama livelähetys nosti tapahtuman seuraamisen uudelle tasolle. Vielä kun olisi ollut screen, josta paikalla olijat olisivat voineet seurata ja kuulla selostusta. Tämä toteutetaan ensi vuonna, mikäli livelähetys on seuraavanakin vuonna.
Tilaisuuden kruunasi lopuksi upea ilotulitus.
Peltoparkki pois käytöstä
Kasiniemessä kevät meinasi yllättää niin reitillä kuin yleisöparkissa.
– Reittiä piti nauhoittaa ja merkitä paljon enemmän kuin odotettiin, kertoo Petri Piira.
– Peltoparkki petti päivällä muutama tunti ennen maastokokeen alkamista ja yleisön saapumista jouduttiin siirtymään tienvarsipysäköintiin.
Lähes koko kylä oli mukana tekemässä yleisötapahtumaa.
– Jo hyvissä ajoin ennen kisaa tuli kyselyjä, että miten voin auttaa.
Kortelahti podiumille
Toista kautta ajava Eero Kortelahti on avannut kautensa muutenkin hyvin ja saavutti myös Päitsiltä sen, mitä lähti hakemaan.
– Tavoitteena oli olla B-luokkien nopein, ja kylkiäisenä tuli B1-luokan voitto.
Viime vuoden Päitsiin verrattuna reissu oli paljon raskaampi.
– Kun ei ollut lunta maassa ja kiviä oli paljon, niin ajo oli aika hakkaavaa. Maa oli sula ja märkää riitti. Tänä vuonna keli oli aika lailla sama Päijänteen eteläpäästä pohjoiseen saakka.
Kirkonkyläläisen mukaan koko lauantain aamupäivän ajo oli pelkkää kaatuilua.
– Varmaan yli 10 kertaa olin turvallani, onneksi ei ihmeitä sattunut. Sunnuntaina vaihdepoljin osui kiveen ja vääntyi, mutta sain sen vaihdettua seuraavassa huollossa. Myös kahvat vääntyilivät kupsahtelujen seurauksena.
Kortelahti tykkäsi erityisesti Auttoisten erikoiskokeesta.
– Auttoinen on aina hyvä ja siellä oli hyvin yleisöä ja hyvä kannustus. Kuskit kyllä kuulevat huudot ja kannustaminen luo hyvää tunnelmaa.
Päivätyökseen rakennushommia tekevä Kortelainen ei ole omien sanojensa mukaan kauheasti ehtinyt treenaamaan, mutta ajamassa hän on käynyt 2–3 kertaa viikossa. Tänä vuonna ei padmulaisilla ole ollut yhteistreenejä viime vuoden tapaan, vaan kukin on käynyt ajelemassa silloin, kun on parhaiten ehtinyt.
– Lisäksi käyn juoksemassa harvakseltaan.
Päitsi on enduron maratonajo ja kaksipäiväisen kilvanajon jälkeen nuorella miehelläkin tuntuu jäsenissä.
– En osaa sanoa mihin sattuu eniten; ei varmaan ole sellaista paikkaa, jossa ei pikkuisen tuntuisi.
Nousupisteitä A-luokkaan tarvitaan enää kaksi ja kausi on vasta alussa. Seuraavaksi Kortelahti lähtee pisteitä metsästämään toukokuussa Vierumäelle.
– Aion ajaa tänä vuonna koko SM-sarjan.
Mertsalmella teknisiä murheita
Padasjokelaisella Otto Mertsalmella oli teknisiä murheita matkalla. Lauantaina valot hävisivät ja sunnuntaina loppui lataus. Huoltotiimi sai kuitenkin akun vaihdettua ja tavoite maaliinpääsystä täyttyi.
– Ennakko-oletus oli, että reitillä olisi märempääkin, mutta ihan niin paljon vettä ei kuitenkaan ollut. Kylmä ei tullut missään vaiheessa: mukava aurinkoinen ilma, eikä satanut, toteaa Mertsalmi.
– Tosi raskas keli oli. Kädet meni ihan puhki, loppu meni vähän köröttelyksi. Kasiniemen pätkä oli mennyt aika vellikuntoon, mutta ihan jees oli ajaa.
Mertsalmi meni muutaman kerran kisan aikana nutulleen, muttei satuttanut itseään. Päitsi oli kirkonkyläläiselle toinen.
– Ensi vuonna en varmaankaan enää osallistu. Jos pääsisi vaikka huoltojoukkoihin.
Niemelle ensimmäinen ja viimeinen Päitsi
Harri Niemi lähti ennakkoluulottomasti Päitsille 3 kuukauden treenin jälkeen. Sitä ennen orimattilalainen oli ollut pyörän selässä 17 vuotta sitten, eikä ajellut aiemminkaan teinihöntsäilyä kummemmin.
– Maanantaina aamuyöllä heräsin lihassärkyyn. Kisan aikana ei ollut tuntemuksia muita kun pohkeet oli lopuksi kipeät ja viimeisellä siirtymällä meni niskat jumiin. Päivät oli hienoja ajella auringonpaisteessa siirtymiä poikien kanssa possujunassa. Alunperinhän oli luvattu vesisadetta.
Miro-pojan kanssa oli ollut viime talvena puhetta, että jos hän ei aja Päitsiä, on isän vuoro osallistua.
– Olin loppuvuodesta Gotlannissa katsomassa pojan kisoja, kun se rupesi puhumaan, että sulla olisi tulossa pikku projekti.
Niemi teki pitkiä päiviä yrittäjänä ja valmistautui Päitsiin ajamalla käytännössä joka päivä. Kisa oli kokemuksena rankka, mutta hieno.
– Oli lunta, kuraa, vettä, jäätä… En ole ikinä ennen rämpinyt noin, mutta mahtava oli kisa ja rasti ruutuun, tehtävä suoritettu.
Lauantaina Niemi kaatuili useasti ja sunnuntaina kerran. Pelloilla oli todella liukasta.
– Kasiniemen pätkä oli tosi makee. Kärjen jäljiltä se oli aivan myllätty, siinä oli useampi sentti saviliejua ja alla jäätä. Viimeisessä rypäsyssä lähti kypärävalotkin, mutta onneksi oli tuttu pätkä niin pääsin eteenpäin vähän huonommallakin valaistuksella.
Moottoriurheilijan elämä on tullut tutuksi pojan kautta, tämä on ajanut motocrossia ja crosscountryä 20 vuotta. Miro Niemi on voittanut Suomen ja Ruotsin mestaruudet. Päitsin Miro on ajanut kahdesti.
Harri Niemi muutti pois Padasjoelta vuonna 2000 ja perusti 2010 oman yrityksen, jonka puitteissa tekee teollisuuden kunnossapitoa lähinnä puualan yrityksille.
– Ostin uuden hallin itselleni ja sitä pitäisi nyt ruveta raksaamaan. Ajella meinaan jatkossa silloin, kun siltä tuntuu.