Vuodesta 1940 lähtien on toukokuun kolmatta sunnuntaita vietetty sankarivainajien muistopäivänä. Päivää vietettiin ylipäällikkö Mannerheimin käskystä sekä päättyneen sodan että kaikkien vuonna 1918 vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneiden vainajien muistolle.
– Kaatuneiden muistopäivä on muistutus siitä, että vapaus ei ole tullut ilmaiseksi, vaan sen hinta on ollut kova. Jokainen nimi, joka on kaiverrettu muistomerkkeihimme, edustaa elämää, joka keskeytyi liian varhain ja unelmia, jotka jäivät saavuttamatta, sanoi Padasjoen Reserviupseerien pj Kimmo Perälä kirkossa lähettäessään seppelpartion matkaan.
– Meillä on tänään aihetta lämmöllä, rakkaudella ja kiitollisuudella kunnioittaa Nuijasodan surmattuja talonpoikia, sisällissodan molemmin puolin vakaumuksensa puolesta kuolleiden muistoa, Karjalaan jääneiden muistoa ja viime sodissamme kaatuneita sankarivainajiamme.
Korteissa luki: ”Nuijamiesten, Vakaumuksensa puolesta kuolleiden, Karjalaan jääneiden ja Sankarivainajien muistoa kunnioittaen Padasjoen kunta, kappeliseurakunta ja kansalaisjärjestöt.”
Kukkalaite laskettiin Nuijapatsaalle 14. tammikuuta 1597 Nyystölän taistelussa antautuneiden ja sitten surmattujen noin 400 nuijamiehen muistoksi.
Kukkasin muistettiin myös vakaumuksensa puolesta 1918–1922 menehtyneitä Valkoisten ja Punaisten muistomerkeillä: sisällissotavuosien uhreja oli Padasjoella yhteensä 146, joista punaisia 131 ja valkoisia 15.
Karjalan hautausmaille on siunattu vakaumuksensa puolesta kuolleita ja taistelukentälle jäi 32 padasjokelaista sankarivainajaa.
Sankarihautausmaalla on 168 sankarihautaa, ja niissä 169 kaatunutta.
Neljä sankarivainajaa lepää oman sukunsa haudoissa Padasjoen hautausmaalla, Auttoisten hautamaalle on siunattu viisi vainajaa. Kaiken kaikkiaan viime sodissamme menehtyi padasjokelaisia 223 miestä ja yksi nainen.