Kuten moni teistä tietää, Padasjoen kappeliseurakunnan kiinteistöjen säilytys, myynti ja tulevaisuus ovat puhuttaneet viime aikoina useita ihmisiä.
Itse olen ollut viime vuoden puolella hyväksymässä kirkkoneuvostossa kiinteistövälittäjän Padasjoen pappilan myyntiin. Päätöksen pappilan myynnistä tekivät jo edellisen kauden luottamusihmiset, kun ko. rakennukset hyväksyttiin kiinteistöstrategiassa luovutettavien rakennusten listalle.
Mutta tilanteet muuttuvat. Kun seurakuntakotimme suljettiin huonon ilmanlaadun takia, tuli uusi tilanne kappeliseurakuntaan pohdittavaksi: mitä tiloja tarvitaan vähenevälle veronmaksajien määrälle ja heitä palveleville työntekijöille. Johtokunta päätti, että järjestetään asiasta kiinnostuneille kiinteistöilta ja myös kysely kiinteistöihin liittyen. Tuloksia kävimme läpi johtokunnan kokouksessamme, ja äänestimme samalla myös itse asiasta. Tuloksena oli niin kiinteistökyselyssä kuin johtokunnassa ja työntekijätiimissä, että selvä enemmistö kannatti pappilan myynnin lopettamista ja pappilaan keskitettäisiin kaikki kappeliseurakunnan tarvitsemat tilat. Muut rakennukset menisivät vastaavasti myyntiin, lukuun ottamatta kirkkoa ja kappelia.
Joten ei voi sanoa, että Padasjoki ei ole valmis luopumaan omista kiinteistöistä. Varmasti aina jonkun rakennuksen luovuttaminen on monelle kipeä asia, mutta nämä enemmistön kannat ovat poimittu suoraan kiinteistökyselystä, johon kaikilla oli mahdollisuus osallistua. Halusimme kuunnella seurakuntalaisia, ja varmasti myös enemmistön kanta johtokunnassa pohjautui kiinteistökyselyn tuloksiin. Toisin sanoen seitsemän yhdeksästä kunnioitti enemmistön toivomusta ja näkemystä historiallisen rakennuksen säilyttämisestä kappeliseurakunnalle.
Kirkkoneuvostossa jouduimme äänestämään kahdesti asiasta, kun ensimmäinen äänestys jostakin syystä merkittiin virheellisesti pöytäkirjaan. Vaikka viralliset tahot puolsivat pappilan myynnin lopettamista, se ei kuitenkaan riittänyt kirkkoneuvostolle: kiinteistöstrategia oli monelle painava syy, ettei voi muuttaa suunnitelmia. Mielestäni on hieman omituista, kun ei oteta huomioon tilanteiden muuttumista, vaan perustellaan päätöstä kiinteistöstrategialla.
Myös pappilan rakennuksen ”kunto” oli jonkinlainen pelottava riski jättää pappila Hollolan kiinteistöihin. Jospa se sittenkin huononee, niin mitä sitten. Niin, huonokuntoiset kiinteistöt on varmasti hyvä saada myytyä, ennen kuin ne ”lahoavat” käsiin. Varmasti viisasta, jos tuo olisi totta.
Vaikka kaikki epäkohdat oikaistiin, eivät ne merkinneet neuvoston enemmistölle mitään. Ennen kaikkea enemmistön kanta kappeliseurakunnassa ei ollut heidän mielestään riittävä peruste puoltaa rakennusta, joka luultavasti olisi vielä ollut taloudellisin ratkaisu näihin kiinteistökysymyksiin.
Minusta tuntuu, että kiinteistöasia on selvästikin henkilöitynyt ja unohdetaan samalla todellisuus, tai ei edes piitata siitä. Uskon, että näillä neuvoston päätöksillä on seuraamukset, eivätkä ne ainakaan lisää veronmaksajia kirkon puolella.
Hollolaan liittyminen on ollut monen mielestä suuri virhe tuon ajan päättäjiltä. Vaikka perusteluna on tuotu heikko taloudellinen tilanne, olisi varmasti löytynyt muitakin ratkaisuja.
Minulle muistutetaan useasti, että olemme Hollolan päättäjiä, ja pitää ottaa kokonaisuutena tämä asia. Niin, onko se sitten Hollolan etu, kun joku kappeli kokee alasajoa ja epäoikeudenmukaisuutta.
Eikä se varmasti ole vain kokemista, kun todelliset epäkohdat tuodaan keskusteluun. Vertaan esimerkkinä työntekijöiden resurssit. Padasjoen kappeliseurakunnan väkimäärä oli viimevuoden lopussa 1974, mikä on kolmanneksi vähiten Hollolan kappeliseurakunnassa. Vähiten on Hämeenkoskella, seuraavaksi rajan takana Kuhmoisissa ja vasta kolmanneksi on siis meidän kappelimme väkimäärä. Kanttorin resurssit eivät kuitenkaan ole samassa suhdeluvussa muihin kappeleihin. Meidän kanttorimme osuus on 40 %, kun taas muualla on virkapaikkana oma kappeli.
Viime vuonna saimme 100 % diakonin, mutta nykyään tuosta on osa hivutettu Vesikansaan. Näin ne tilanteet muuttuvat. Työntekijöiden tilanteet voivat muuttua, ja ymmärrän tämänkin.
Mutta palatakseni tekstini alkuperäiseen asiaan, kuitenkaan kirkkoneuvoston mielestä kiinteistöstrategia ei voi muuttua. 4.6. kokoontuva kirkkovaltuusto voi vielä muuttaa kirkkoneuvoston ehdotusta myynnin suhteen. Jos kirkkovaltuusto hyväksyy pappilan ostotarjouksen, on edessä kysymys, millaista kokoontumistilaa Padasjoen kappeliseurakunnassa tulevaisuudessa tarvitaan. Johtokunta voi asiasta keskustella ja tuoda kannan, mutta painoarvoa sillä valitettavasti ei ole. Tiedän, että kirkon laajentamisella ja sen muokkaamisella monikäyttötilaksi on suurin peukutus Hollolan päättäjissä. Kiinteistökyselyssä 79 % toivoisi Padasjoen kirkon säilyvän sellaisena kuin se nyt tuolla mäellä on. Mutta, sehän on vain paikallisten ääni, ei koko Hollolan. Uusi seurakuntakoti on monen toivomus, myös niiden, joille pappila on ollut ykkösjuttu. Jäädään odottamaan, mihin enemmistö päättäjistä päätyy. Olisihan se hyvä, jos Padasjoki olisi koekaniinina muille kappeleille, miltä näyttää, kun kiinteistöt ajetaan minimiin. Silloin muilla kappeleilla olisi mahdollisuus nähdä, onko tuo hyvä ratkaisu. Toisaalta Padasjoen kiinteistökulujen vähentäminen myös turvaa muiden kappeleiden kiinteistöjen säilymisen.
Kun Padasjoen kappelin kiinteistöt omasta halusta huolimatta minimoidaan, vaikuttaa se varmasti myös moneen asiaan. Suurin huoleni on kappeliseurakunnan alasajo. Kiinteiden seinien vähentäminen ei sitä yksin tee, vaan myös työntekijöiden resurssien vähentäminen ja kappelin enemmistön mielipiteiden jättäminen huomiotta. Tämä on jo vieraannuttanut liian monta seurakuntalaista, ja sen kyllä on jo huomannut.
Kun seuraavassa kokouksessa taas kerran rukoilemme viisautta ja oikeudenmukaisuutta päätöksiin, niin toivon, että näin tapahtuu.
Hyvää ja siunattua kesää kaikille.
Essi Nieminen
Padasjoen kappeliseurakunnan johtokunnan pj