Ruuti tuoksui ja kypenet lensivät Saksalassa sunnuntaina, onneksi vain sävelissä, kun kartanossa esiintyi varsinkin renessanssi- ja barokkimusiikkia soittava Viuhka Ensemble.
Yhtyeen nimi juontuu sanoista viulut, huilut, kitara ja et alia eli muut, joita ovat muun muassa lyömäsoittimet tai koskettimet. Ensembleen kuuluu 10 harrastajamuusikkkoa: kahdeksan soittajaa ja kaksi laulajaa.
Kahdella Viuhkan muusikolla on Padasjoki-yhteys. Sopraano Raili Leino on syntyjään Padasjoelta, ja hänen kotitilansa on edelleen suvun kesäpaikkana. Viulisti Ritva Laaksovirta puolestaan on mökkeillyt Padasjoella 30 vuotta. Hänen miehensä suku oli kotoisin nykyisen mökin lähellä sijainneesta torpasta. Molemmat lauloivat opiskeluaikoina Akateemisessa Laulussa.
Laaksovirran ja Leinon satunnainen jälleennäkeminen Padasjoen markettien parkkipaikalla monien vuosien jälkeen johti lopulta yhteismusisointiin myös Viuhkassa.
Konsertti-idea juontui Saksalan taffelipianosta
Aikanaan hentoääninen taffelipiano, jonka kielet ovat soittimen sisällä vaakasuorassa poikittain, hävisi kilpailun nykypianolle. Kun Laaksovirta kävi hoitamassa aivan muita asioita Saksalan kartanossa isäntä Christian Creutzin luona, iäkäs taffelipiano synnytti idean esittää salissa musiikkia kaikkien iloksi.
– Ehdotimme konsertin järjestämistä ja isäntäväki ei lainkaan vastustellut, Laaksovirta kertoo.
Taffelipianoa ei konsertissa kuultu, se on eläkepäivänsä ansainnut, mutta kartanomiljöön ja konsertin välillä vallitsi mitä mielenkiintoisin kulttuurihistoriallinen yhteys, joka siirsi ajatukset Ruotsin vallan aikaan. Jo kuningas Kustaa Vaasan seurueeseen Suomessa kuului Viuhkan kokoinen hovikapelli, jossa oli kahdeksan nimeltä tunnettua muusikkoa ja kaksi oppipoikaa.
Musiikki ja soittimet olivat tärkeitä menneisyyden sodankäynnissä, koska niillä viestittiin taisteluoperaatioista. Viuhka esittikin sotaan tavalla tai toisella liittyviä kappaleita. Yksi konsertin innoittajista oli yhtyeen jäsenen Liisa Horellin (s. 1941) säveltämä Sota vai rauha? joka kuultiin konsertin toisena numerona. Sävellys on Ukrainan sodan inspiroima, ja ensimmäinen Horellin Viuhkalle säveltämä teos, jossa säveltäjä pohtii, onko rauha vain lyhyt pätkä kahden sodan välissä. Horelli on jäänyt eläkkeelle Aalto-yliopistosta, jossa hän edelleen toimii dosenttina ja vierailevana tutkijana.
Konsertissa kuultiin myös Ukrainan kansallishymni, jonka on säveltänyt 1800-luvulla Myhailo Verbutskyi. Sävelmä julistettiin 1917 vasta itsenäistyneen Ukrainan tasavallan kansallislauluksi, ja siitä tuli maan kansallislaulu uudestaan Neuvostoliiton hajoamisen ja Ukrainan uuden itsenäistymisen jälkeen.
Vaativaa ja laadukasta musiikkia
Sota-aiheesta huolimatta konsertin tunnelma ei ollut synkkä, sillä vastapainona oli muun muassa hovimusiikkia ja tanssillisia sävelmiä. Yksi näistä oli Lepakko syö banaania -perinnekappale Thaimaasta, jossa yksi Viuhkan soittajista asuu osan vuodesta.
Newyorkilaisen 1900-luvun säveltäjän Aaron Coplandin 1944 kantaesitetystä, amerikkalaisteemaisesta baletista Appalachian Spring kuultiin Coplandin henkiin herättämä vanha Shaker-melodia Simple Gifts, suomeksi yksinkertaisia lahjoja. Raili Leinon korkea sopraano soi kauniina ja puhtaana.
Muita illan säveltäjänimiä olivat Claudio Monterverdi, jonka Toccata 1607 ensiesityksensä saaneesta oopperasta L’Orfeo avasi konsertin; 1500-luvulla elänyt alankomaalainen, Antwerpenissä vaikuttanut säveltäjä Tylman Susato; englantilainen säveltäjä ja luutunsoittaja John Dowland, joka saavutti hoviluutistin aseman 1600-luvun Englannissa; englantilainen Matthew Locke, joka toimi Kaarle II:n hovisäveltäjänä; ja itävaltalainen, 1600-luvulla syntynyt Wienissä hovisäveltäjänä ja -kapellimestarina työskennellyt Johann Fux. Kuultu Fuxin sinfonia liittyy ajanjaksoon, jolloin Osmanien valtakunta piiritti Wieniä. Tuolloin Osmanien orjasotilaiden janitsaarien marssimusiikkityyli levisi eurooppalaiseen taidemusiikkiin.
1600-luvulla syntyneen pariisilaissäveltäjä Marc-Antoine Charpentierin alkusoitto suurimuotoisesta Te Deum -teoksesta on puolestaan tuttu Eurovision tunnussävelenä. Charpentier toimi Pariisissa muun muassa ruhtinaiden ja Pariisin jesuiittakollegion kapellimestarina.
Tuntemattoman säveltäjän Bourrée d’Avignon esitteli Timo Tiivolan orkesterin tanssillisen tulkinnan ohella taiturimaisen ja hyvin fraseeratun nokkahuilusoolon. Piae cantiones – kokoelman laulu Aluss’ ajan ihanan johdatti kevääseen.
Saksalassa oli juuri sopivasti yleisöä, sillä salin istumapaikat olivat täynnä. Padasjoella ei liene viime vuosina ollut kovin montaa kotikonserttia, joten kyseessä oli siinä mielessä virkistävä tilaisuus, kuin muistuma entisaikojen salongeista. Toki salin melkein kaiuton akustiikka tekstiileineen ja huonekaluineen on vaativa.
Viuhka soittaa yhdessä kolmatta vuotta ja musiikillisesti Ensemble on liikkeellä kunnianhimoisin mielin. Yhtye ei päästä itseään helpolla, vaan asettaa itsensä alttiiksi vaativalle ja laadukkaalle musiikille.
Viuhkan ohjaajat, pianisti Tiina Laitila ja amerikkalaissyntyinen muusikko Anthony Marini, joka toimii muun muassa Suomalaisessa barokkiorkesterissa, ovat tehneet arvokasta työtä. Ajatuksella koottu ohjelmisto oli hyväntuulinen, rento ja barokkiharmonioineen yleisölle uutta opettava. Myös vanhat soittimet kuten sinkki, renessanssiaikana puusta tai norsunluusta valmistettu puhallin, ovat mieluisia tuttavuuksia, silloin harvoin kun niitä nykypäivänä kohtaa.