Padasjoen Olkkarin vieraana tiistaina 1.9. oli Sabina Parajuli Suomen Lähetysseuran Nepalin toimistolta kertomassa elämästään liikuntavammaisena vuoristoisessa Nepalissa.
Kirjanpitäjänä työskentelevä vammaisaktivisti oli tullut Suomeen vieraillakseen Tampereella Lähetysseuran vuosikokouksessa, jossa Elina Lind Padasjoelta toimi hänen tulkkinaan. Lind on ollut Nepalissa lähetystyössä.
Nepal on ollut näkyvästi esillä medioissa viime aikoina tulvatuhonsa takia. Sabina Parajuli oli ollut huolissaan opiskelukaveristaan, mutta saanut juuri tiedon toiselta ystävältään, että kaveri on kunnossa, mutta hänen perheestään ei ole tietoa.
Parajuli oli Olkkarissa kertomassa vammaisten oikeuksista Nepalissa. Hänellä on synnynnäinen vamma selässä ja toisessa jalassa, mikä vaikeutti suuresti koulunkäyntiä. Koulumatka mäkisessä maastossa kesti kaksin verroin kauemmin kuin muilla – sen jälkeen, kun ensin oli pitänyt niittää heinää perheen vuohille ja tehdä muita kotitöitä.
Hindulaisen ajattelun mukaan vammaisena tai alakastisena syntynyt on ansainnut kohtalonsa aiemmassa elämässään. Vammaisuus aiheuttaakin ennakkoluuloja ja vähättelyä, mikä on omiaan heikentämään entisestään itsetuntoa.
30 miljoonan asukkaan Nepalissa vammaisinkluusio on virallisesti tunnustettu tärkeäksi tavoitteeksi maan kehitysohjelmassa. Sen mukaan vammaiset pystyvät omissa yhteisöissään tuomaan panoksensa yhteiskuntaan, kunhan heille vain annetaan yhtäläiset mahdollisuudet.
Nepalissa poikia myös arvostetaan enemmän kuin tyttöjä. Parajuli muisteli kyyneleet silmissään, miten isä hakkasi hänen äitiään, kun tämä oli synnyttänyt kolmannen tyttären.
Ikäviä muistoja liittyi myös siihen, että jo valmiiksi heikoimmassa asemassa oleva saa syyt niskoilleen milloin mistäkin. Parajulikin sai torut ja jopa selkäsaunoja asioista, joihin hän ei ollut syyllinen.
Lukioon piti muuttaa pääkaupunkiin. Siellä hän sai kuulla vammaisjärjestöstä ja sai asuntolapaikan. Taloudellista tukea opintoihinsa Sabina sai vasta yliopistoon; tuki loppui, kun hän sai työpaikan ja pystyi kustantamaan opinnot itse. Maisteriopinnot hän suoritti loppuun työn ohessa.
Lähetysseuran kumppanijärjestön avulla työelämään on päässyt jo lähes 500 vammaista. Parajuli pääsi vuonna 2016 puolen vuoden työssäoppimisjaksolle Suomen Lähetysseuran Nepalin toimistolle ja jäi siitä suoraan vakituiseen työhön toimiston taloushallintoon.
Vammaisten asema on parantunut Nepalissa. Parajuli sai ilmaisen koulutuksen ja eteni ainoana perheestään yliopistoon. Nyt hänellä on ollut mahdollisuus auttaa taloudellisesti äitiään ja sisaruksiaan sekä mm. CP-vammaisten tyttöjen jalkapallojoukkuetta.
Vaikeasta alusta ja vastoinkäymisistä huolimatta Parajuli on säilyttänyt myönteisen elämänasenteensa. Nykyisin elämä on mallillaan, hänellä on työpaikan lisäksi aviomies ja poika.
– Vaikka lapsuudessa ei toivo kokonaan koskaan sammunut, on tämänhetkinen elämä paljon enemmän kuin olisin silloin koskaan osannut toivoa.