200 vuotta juuri täyttäneestä Saksalan kartanosta ja sen puistosta oli kiinnostunut toistasataa ihmistä. Kirkonkylän kyläyhdistyksen puheenjohtaja Tiina Aarto kertoo yllättyneensä kyläkävelyn suuresta suosiosta.
Puistokävely alkoi Makasiinimuseolta, josta siirryttiin lehtikuusikujaa eli Robert Mauritzin kujaa kartanon pihaan. Siellä vieraita vastassa olivat kartanon isäntä kreivi Christian Creutz sisarensa Caritan kanssa.
– Saksala ja Mikkolan talouskeskus yhdistyivät vuonna 1820, jolloin Mikkolaa isännöi Arwidsson. Mikkolan rakennukset purettiin ja materiaaleja käytettiin Saksalan päärakennukseen, joka valmistui vuonna 1826. Arwidsson oli tässä vaiheessa jo Laukaan kirkkoherrana ja omistajaksi kartanolle tuli hänen vävynsä Magnus von Fieandt, kertoo Creutz.
Puiston on perustanut Magnus von Fieandtin poika Robert Mauritz vuonna 1850. Puiston kulta-aikoina kartanossa oli työväkeä hoitamassa puistoa. Vielä Christianin ja Caritan lapsuudessa puistossa oli hoitotalkoita.
– Hernerokan ja sahdin voimalla putsattiin paikkoja siellä, Carita toteaa.
Nyt puisto on ”ihan viidakko”. Puistossa on viime vuosina kuitenkin tehty siistimistöitä niin ihmisten kuin lampaidenkin toimesta.
– Lampaat ovat innostuneet tekemään omia reissujansa. Tänä aamuna ne olivat lähteneet Niemistöntielle päin, mutta osasivat tulla itse takaisin.
Pihasta Päijännettä tai kirkkojokea ei näe, mutta lähellä ne ovat. Puisto rajautuu toiselta laidaltaan jokeen ja toiselta puolelta osittain Päijänteeseen. Vanhat lehtipuut ympäröivät kartanon pihaa joka suunnasta.
Takapihalla kuultiin kartanolle vievistä kujista. Lehtikuusikujan, joka ennen jatkui Kullasvuoreen saakka, puut ovat Karl Fieandtin aikaan istutettuja, kuten myös Hiirenmäelle vievän kujan puut. Koivukujan puut puolestaan on istuttanut Robert Mauritz. Creutz paljastaa nimenneensä kujat vahingossa väärin, sillä nimet niillä on perustajiensa mukaan nyt nurinkurisesti.
Tykkien tarina selvisi
Vierun ruukin tarina liittyy olennaisesti myös Saksalaan, sillä kartanon isännät ovat olivat ruukin toiminnassa mukana.
Ruukki käytti raaka-aineena järvimalmia. 1850-luvulla oli niin sanottu ensimmäinen kivisota, joka tunnetaan myös Oolannin sotana. Tällöin Suomi oli vielä osa Venäjää, jossa pelättiin vihollisten tulevan sisämaahan. Päätettiin sen vuoksi rakentaa laivasto Päijänteelle. Toinen laivoista sai nimekseen Suomi, siinä oli höyrykone ja kaksi laivatykkiä. Sota kuitenkin ehti loppua ennen kuin laivasto pääsi tositoimiin. Tykkejä ei enää tarvittu ja ne myytiin huutokaupalla.
Rautaruukin omistajaisännät kävivät huutokaupoilla ajatuksenaan ostaa tykit raaka-aineeksi. He kuitenkin totesivat tykkien sulatuksen lopulta liian työlääksi ja kalliiksi. Tykit päätyivät siis sellaisenaan kartanoon, jossa ne nyt koristavat puiston portin pieliä.
Puistossa on kaksi leikkimökkiä sekä huvila. Vanhempi leikkimökeistä on rakennettu jo ennen puiston perustamista. Uudempi leikkimökki rakennettiin 1800-luvun lopulla, kun kartanon isäntänä oli Karl Fieandt, joka ei itse asunut Saksalassa, vaan Vierussa. Päärakennus oli vuokralla kihlakunnan tuomari Julian Serlachiuksella, joka rakennutti uuden mökin tyttärelleen.
– Vanha leikkimökki sijaitsi ilmeisesti liian kaukana puiston perällä, kertoi Christian.
Maisema ihastutti
Kyläkävelylle osallistuneet Elina Ryhänen, Sanni Sivonen ja Emilia Valkama olivat vierailulla Padasjoella ja päätyivät sattumalta mukaan kartanovierailulle. He olivat paikasta kovin ihastuksissaan ja pohtivat kuinka hienoa olisikaan, jos omalta takapihalta pääsisi tuollaiseen puistoon. Maalaismaisema ja luonnonrauha ilahdutti Padasjoella ensimmäistä kertaa käymässä olevia ystävyksiä.
– Padasjoella käyminen on varmaan kesän kohokohta, totesi Valkama, joka on viettänyt kesänsä lähinnä töissä.
– Tulee maadoittunut olo näiden vanhojen puiden keskellä, sanoi Sivonen.