Suomen sahtimestaruus ratkottiin lauantaina 1.8. aurinkoisessa säässä Mainiemen sahalla. Sahteja oli mukana ennätysmäärä. Padasjoella käyty kilpailu on järjestyksessä 35.
Sahdin SM-kisat on järjestetty Padasjoella viimeksi 14 vuotta sitten, silloin Nyystölässä. Nyt järjestetyissä kilpailussa oli ennätysmäärä sahteja, kaikkiaan 61. Sahdin SM-kisat järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1992 Lammilla, jolloin mukana oli 12 sahtia.
Suomen Sahtiseuran puheenjohtaja Pekka Kääriäinen avasi kilpailun. Hän mainitsi puheessaan, että tulevassa 200 litraa sahtia -elokuvassa, jota parhaillaan Sysmässä kuvataan, tulee olemaan myös sahtikilpailu mukana.
Kunnanjohtaja Juha Rehula toivotti mestaruustason sahdinvalmistajat tervetulleeksi Padasjoelle.
– Tervetuloa Padasjoelle mahdollistamaan yksi, ellei se “the one and only” juhlapäivä ja tapahtuma. Tervetuloa Päijänteen rannalle, puhtaan veden rannalle. Sahdin valmistuskin hyvin pitkälti lähtee siitä, puhtaudesta.
– Padasjoella asuu “ittellisiä” hämäläisiä. Ittellii hämäläi kyllä tietää, mitä se haluaa. Se muistaa sukupolvien taakse menneisyyden, se haluaa nähdä eteenpäin, miten myö ittelliset täällä pärjätään.
Rehula jatkoi puhettaan kehumalla sahtia, jaloa juomaa, joka sopii niin arkeen kuin juhlaan. Historiallinen vanhan sahan miljöö sopii paikkana perinteikkääseen kilpailuun.
– Miljöö muistuttaa siitä, että on olemassa asioita, joita kannattaa vaalia.
– Parasta tässä on se, että on kyse makuasiasta, joka meillä jokaisella on oma.
Ensimmäinen sahtimestari Padasjoelta
Riitta Helviä voitti kaikkien aikojen ensimmäisen sahtimestarin tittelin vuonna 1992 Lammilla. Padasjokelainen maistoi kilpailupäivänä sahtia pitkästä aikaa. Hän ei ole enää vuosiin valmistanut itse sahtia, mutta maku on edelleen hyvin muistissa.
– Sitä on niin paljon tehty, mutta silloin kun oli se kilpailu, niin en ollut tehnyt. Mulla oli silloin kaksi sahtia käymässä ja siitä miniä maisteli niitä. Miniän valitsema sahti sitten voitti.
Lammilta kotoisin oleva Helvilä muistelee, että sahtia oli aina tarjolla.
– Kotona tehtiin aina sahtia ja minä sanoin sitten, että minä en opettelekaan, että minä en ota juoppoa miestä.
Toisin kuitenkin kävi. Padasjoelle miehen perässä muuttanut Helvilä alkoi valmistaa sahtia kotonaan anopin opeilla. Juoppoa miestä ei kuitenkaan tullut.
Helvilä on valmistanut paljon sahtia Sahtimarkkinoille. Suurin kerralla valmistettu satsi on ollut 400 litraa.
Sahtien arviointi vaativaa
Mainiemen saha oli lauantaina täynnä sahtitietämystä. Vinkkejä oli saatavilla joka lähtöön niin tuomarointiin kuin sahdin valmistukseenkin.
Talkoolaiset jakoivat tuomaristolle numeroidut mukit sahdin maistelun alkaessa.
Joensuulainen tuomari Rainer Buss kertoi, että todellisia kilpailusahteja oli hänen mielestään vain 3–4. Bussin mukaan paras sahti on Sysmän sahti. Ominaisuuksiltaan se on lahea, hapokas ja kirkas. Sahti ei saa olla liian makeaa eikä hapanta. Coca colaa mustuttavat sahdit hän siirtää heti syrjään.
Eurajokelainen sahdinvalmistajakonkari Jarmo Ruohonen on ollut kisoissa jo 11 kertaa edustamassa Satakunnan sahtiseuraa. Hän sanoi, että sahdin värillä ei ole mitään väliä, maku ratkaisee.
Tuomaristo arvioi alkuerässä kymmenen sahtia. Toisesta erästä jäljelle jäi kuusi sahtia, joista valittiin voittaja.
Yllättäen myös nuoria ihmisiä on melko paljon niin tuomaristossa kuin sahdinvalmistajissa. Olivia Lilja Pirkkalasta ja Elsa Viheroja Raumalta ovat ystävystyneet sahtikilpailuissa. Viheroja päätyi tuomaroimaan ensimmäistä kertaa viime vuonna, kun hänen sahdinvalmistaja-äitinsä oli vailla tuomaria. Hänen suvussaan on aina valmistettu ja nautittu sahtia ja hänestä on hienoa jatkaa perinnettä.
Esa Aaltonen, Olivia Lilja ja Elsa Viheroja nauttivat tuomaroinnista, kun sahdit ovat laadukkaita.
Lilja on ollut tuomaroimassa jo useampana vuonna ja monet tuomariston jäsenet ovat hänelle jo kavereita. Kumpikin naisista kehuu tapahtuman ilmapiiriä.
Lilja kertoo ensimmäisen erän arvioinnin olleen melko vaikea.
– Oli todella paljon eri makuja, semmoisiakin, mitä ei ole aiemmin ikinä maistanut.
Viheroja komppasi. Hänen mielestään oli ilahduttavaa huomata tason paraneminen kilpailun edetessä.
– Finaalissa oli kyllä tosi hyvä taso. Oli aika vaikea päättää paras. Oli yksi, joka ei ollut omaan makuun ja sitten yksi, joka oli selvästi ylitse muiden, mutta yllättävän tasainen.
Tampereen suunnilta paikalle tullut Esa Aaltonen sanoi kilpailun olleen erittäin vaikea. Kilpailu vaikeutuu loppua kohti.
– Todella kova kilpailu verrattuna viimeiseen kahteen vuoteen, joissa olen tuomaroinut.
Oikeasti hyvät rivissä
Viherojan mukaan se juuri on kilpailussa parasta, että lopulta rivissä on vain oikeasti hyviä sahteja. Silloin on ihan sama mikä sahdeista voittaa, kun kaikki on hyviä.
– Sitten niitä tykkää maistella ja harmittaa jättää muillekin, Lilja sanoi.
– Kuitenkin tämä on sataprosenttisesti makuasia, Viheroja muistuttaa.
Sevettijärven ”tönkseää”
Sahtikulttuuri on päätynyt kauas perinteisestä Sahti-Suomesta, voi moni ihmetellä, kun näkee tuomariston pöydässä Hämeen ja Pirkanmaan kuntien seassa kyltin, jossa lukee Inari.
Kyltin takana istuu Mikael Pöyry, joka on tuomaroinut kisoja siitä lähtien, kun ikä on riittänyt. Hän kertoo olevansa Harri-isänsä tuomarina. Isän sahtia hän kuvailee sellaiseksi, että sitä kun juo, nousee karvat pystyyn. Pitää kuulemma olla myös hyvin varovainen sitä juodessa.
Selviää, että Sevettijärvelle sahti on päätynyt Hartolasta, josta Pöyryt ovat kotoisin. Harri osti mökin Sevettijärveltä ja he alkoivat valmistaa sahtiaan siellä. Vesi on siellä puhdasta, kuten sahdin valmistuksessa kuuluu.
Sahtireseptin Harri kertoo olevan äitinsä peruja yli viidenkymmenen vuoden takaa. Reseptiä on vuosien saatossa jalostettu.
–Voin sanoa, että se on nyt supersahtia.
Pöyryjen mukaan hyvä sahti on vahvaa ja tuhtia. Nenätippua Harri tekee janojuomaksi, mutta oikeassa sahdissa tulee olla alkoholia 12–13 %.
– Meillä päin sanotaan, että sahti on tönkseää, Harri kertoo.
– Ei saa olla mitään vettä, vaan sellainen nautintojuoma. Se ei ole mikään seurustelujuoma, Mikael sanoo.
– Vettä juodaan raanasta, olutta voi juoda tölkistä; mun sahti on semmoista, että ukko putoaa, sanoo Harri.
Mikael uskoo, että oman sahdin sattuessa kohdalle hän kyllä tunnistaisi sen, mutta näissä kisoissa omaa sahtia hän ei mielestään päässyt maistamaan.
Mikael kertoo nauttivansa tuomaroinnista. Tuomarit ovat jo tuttuja keskenään ja mukava on aina palata siihen, mihin vuosi sitten jäätiin. Pöydässä on kiva keskustella muiden tuomareiden kanssa siitä, mitä he ovat mieltä.
– Vaikka ei kenenkään mielipiteisiin pidäkään luottaa vaan omien aistinystyröiden mukaan sitä arvostellaan.
– On todella kiva nähdä myös, että on tullut paljon uusia ihmisiä. Varmaan tuo 100 litraa sahtia -elokuva on tuonut sahdin taas kansan tietoisuuteen.
Katajaista Kankaanpäästä
Voittajasahti tuli tänä vuonna Kankaanpäästä. Voittaja Harri Karvosen sahtia arvosteltiin muun muassa seuraavasti: pyöreä, makea, katajainen, kielelle sopiva, not very complex.
Kuuden parhaan joukossa oli sahdit Espoosta, Hollolasta, Jämsästä, Parkanosta ja Hartolasta. Pisteissä ei ollut kovin suuria eroja. Kaikki loput sahdit saivat sijan seitsemän.
Lammin-Padasjoen miehen kansallispuvussa kilpailua juontanut Pekka Kääriäinen on tyytyväinen tapahtumaan ja miljööseen.
– Kilpailu rullasi kivasti. Väkeä on todella paljon, mikä on ilo sinänsä, kuten myös ennätys, 61 osallistujaa. Kilpailun arvostus on selvästi noussut.
Ensi vuonna Kurikassa
Ensi vuonna Sahti-SM järjestetään Etelä-Pohjanmaalla Kurikassa. Kisojen suosio on viime vuosina kasvanut ja sen myötä sääntöjäkin joudutaan nyt hieman tiukentamaan. Jatkossa edellytetään osallistujilta oman asuinpaikkakunnan edustamista.
Sauli Kivinen paikallisesta Sahtiseura Humalasta kertoo tapahtuman järjestelyjen sujuneen hyvin. Palaute on ollut lähinnä positiivista.
Kävijöiden määrästä Kivinen ei osaa tarkkaan sanoa, mutta uskoo, että lähemmäs tuhatta päästiin. Hirvisoppakin pääsi loppumaan, koska näin montaa kävijää ei osattu odottaa. Kyläyhdistyksien buffeteissa ja partiolaisten muikkukojulla ruokaa riitti loppuun asti.
Sahtiseurojen busseja oli kymmenkunta ja lisäksi pienempiä ajoneuvoja, kaikille löytyi paikat Sahan lähettyviltä.
Tapahtuman talkoissa porukkaa oli viitisenkymmentä henkeä, moni heistä teki ison työn jo ennen varsinaista tapahtumapäivää. Liikenteen ja parkkitilojen suhteen onnistuttiin Kivisen mukaan hyvin, vaikka autoja olikin tienvarressa pitkälle Laivarantaan päin.
– Kaiken kaikkiaan positiivinen fiilis jäi tapahtumasta. Erityisen mukavaa oli huomata, kuinka siistiksi porukka oli jättänyt alueen, ei löydetty kuin pari tupakantumppia sieltä täältä, kehuu Kivinen.