Padasjoelle on jo kolmena kesänä saavuttu joukolla viettämään suursnautserien leiriä. Leirin järjestää Suomen suursnautserikerho.
Leirillä osallistujat pääsevät harjoittelemaan koiransa kanssa erilaisia palveluskoiralajeja. Tärkeintä on hyvä fiilis, yhdessäolo ja koirien kanssa harrastaminen.
Tänä vuonna leirin teemana on Farmi. Leiriviikko vie osallistujat mielikuvamatkalle 1800–1900-lukujen maalaismaisemiin: vanhan ajan pihapiireihin ja heinälatojen tuoksuun. Teema näkyy leirillä arjessa ja erityisesti juhlaillassa.
Leiritoimikunta saapui paikalle ennen muita rakentamaan leiriä. Itse leiri alkoi perjantaina ja jatkui keskiviikkoon saakka. Toimikunta kehuu fasiliteettien olevan aivan loistavat heille. Ainoa miinus on, että osallistujamäärän suhteen ollaan nyt jo kapasiteetin rajoissa. Leiri ei siis tästä voi enää juuri kasvaa.
Osallistujia on tänä vuonna 64: määrä on tuplaantunut siitä, kun leiri ensimmäisen kerran järjestettiin Taruksella vuonna 2024.
– Koirien määrästä en osaa sanoa, niitä tulee ja menee, useilla ihmisillä on kaksikin koiraa mukana, kertoo Tina-Marina Bäckman leiritoimikunnasta.
Tarus on otollinen paikka myös treenipaikkojen suhteen. Tarvitaan peltoa ja metsää, koulutuskenttä ja rantaa. Täältä on saatu kaikkea. Tottelevaisuutta ja suojelua on harjoiteltu Rientolan kentällä.
Leirissä osallistujien mielestä tärkeintä on harrastuksen myötä löytyneiden ystävien näkeminen, “koiran puhuminen” muiden samanhenkisten kanssa ja koiran kanssa yhdessä tekeminen.
– Sosiaalisella verkostolla on tärkeä rooli, ei näitä juttuja voi oikein yksin tehdä, kertoo metsäjälkikouluttaja Marja Muhonen.
– Taitaa olla kaikki leiriläiset sellaisia, jotka suursnautseri on vienyt mennessään ja paluuta elämään, jossa koiraharrastusta tai riiseniä ei olisi, ei ole mahdollinen.
Monipuolista ohjelmaa
Leiripäivään kuuluu aamupala, jonka jälkeen alkaa päiväharjoittelu. Siinä harjoitellaan perinteisiä palveluskoiralajeja, kuten metsäjälkeä, peltojälkeä ja suojelua.
Iltaisin on vapaaehtoista ohjelmaa, mm. vesipelastusta, nose workkia, tottelevaisuutta, näyttelytreenejä. Sangen monipuolista ohjelmaa siis. Ja joka ilta pääsee sitten saunaan. Leirillä on myös järjestetty koirien totojuoksukilpailu, jossa sai lyödä vetoa nopeimman koiran puolesta.
Ruoat leirille hoituu omatoimisesti. Leirillä on yksi keittiövastaava, jonka apulaiseksi muutama leiriläinen menee päivittäin. Tämä on kätevää siinä mielessä, että järjestäjät pystyvät myös osallistumaan ohjelmaan oman koiransa kanssa.
Eri lajeissa on omat kouluttajansa. Osa on vanhoja kokeneita harrastajia. Toiset varsinaisia kouluttajia, jotka saattavat olla hyvin suosittujakin. Sellaisten kouluttajien kanssa leiristä pitää sopia ajoissa. Leiriläisten toiveita koulutusten suhteen on otettu huomioon.
Tiistai-illan ohjelmassa oli leikitystä ja näyttelyharjoittelua sekä mininäyttely. Leikitys on laji, jota vain siihen koulutettu henkilö saa järjestää. Leikityksen idea on, että koira vahvistuu ja että ohjaaja saa lisätietoa koiransa ominaisuuksista.
Suursnautsereita myös virkakoirina
Snautsereita on kolmea eri kokoa ja jokainen niistä on oma lajinsa. On kääpiösnautsereita, snautsereita ja suursnautsereita. Suursnautserit ovat palveluskoiria ja myös snautsereilla on pk-oikeus, eli oikeus kilpailla palveluskoiralajeissa. Sallittuja värejä suursnautsereilla on kolme. Mustia on ylivoimaisesti eniten. Toinen väri on pippurisuola ja kolmas on mustahopea, joka on vastikään otettu hyväksyttyjen värimuotojen listaan.
Mustahopeisia ja pippurisuola-koiria on Suomessa yhteensä alle 50, kun taas mustia on suunnilleen 400. Määrää on vaikea arvioida, sillä Suomessa ei ole rekisteriä, johon kuolleita koiria tulisi merkata. Suursnautseripentueita syntyy Suomessa vuosittain 5–8. Pentueen koko on 8–10.
Suursnautseri sopii myös kotikoiraksi ja lenkkikaveriksi. Sen kanssa voi harrastaa vaikkapa vetourheilua hiihtoladulla tai canicrossin muodossa. Enenevissä määrin rotua käytetään myös virkakäytössä eksyneiden etsinnässä. Varsinainen seurakoira rotu ei ole, mutta sellaiselle ihmiselle rotu sopii, joka tykkää tehdä ja harrastaa monia lajeja koiransa kanssa.
– Työteliäs rotu, joka arvostaa, kun ihminen keksii sille tekemistä, mutta kyllä ne myös osaavat olla paikallaan. Koulutettavana rotu on sellainen, että koira vaatii ihmiseltä oikeudenmukaista kohtelua. Varsinaista miellyttämishalua ei ole. Sitten kun koiran saa toimimaan ja se haluaa tehdä töitä ihmiselle, se tekee niitä hamaan tappiin, kertoo Marjaana Elovirta.
Suursnautserien omistajat selvästi rakastavat puhua rodusta ja sen ominaisuuksista. Edellä lueteltujen lisäksi kuuluu koirilla olevan myös hyvä huumorintaju.
Riisenit erinomaisia metsäjäljellä
Suursnautserit ovat erinomaisia metsäjäljellä, onhan niillä valtavan suuri nenä. Nenän koosta kertoo saksankielinen nimikin, riesenschnauzer tarkoittaa nimittäin isoa nenää. Myös koiran työmoraali näkyy metsäjäljellä, harva koira jättää metsäjälkeä kesken kuumanakaan kesäpäivänä.
Metsäjälkikouluttaja sanoo jäljestyksen olevan koiralle hyvin luontaista. Mutta jäljestyksessä ei ainoastaan tule löytää perille. Myös matkan varrella olevat puukepit tulee löytää ja ilmaista ohjaajalle, niistä saa kokeessa paljon pisteitä.
– Sehän on hirveän helppo juttu kouluttaa. Joka koira osaa seurata jälkeä. Vähän autossa vilauttaa nameja ja vie ne piiloon, kyllä koira tajuaa, mistä on kyse.
On toki metsässä muitakin houkuttavia hajuja, mutta on ihmisen tehtävä koittaa keksiä, millä saisi jäljestä kaikista houkuttelevimman. Joskus ratkaisu voi olla se, että oma ihminen menee jäljen päähän.