Galleria Pikantissa on 2.6. alkanut savitöiden näyttely, joka koostuu ammattilaisten ja harrastajien taidonnäytteistä.
Esillä on erilaisilla muotoilutekniikoilla valmistettuja töitä: laattojen ja astioiden lisäksi veistoksia, joista osa on seinälle ripustettuja reliefejä. Pari työtä on tehty polymeerimassasta sekatekniikalla.
Osana Saven Taikaa näyttelyä on Minna Komulaisen keramiikkatöitä. Komulainen, nyt pitkän uransa loppumetreillä, on tuonut esille monipuolisesti töitään, joita vuosien saatossa on syntynyt.
Komulainen toi Pikanttiin esille astioita ja laattoja.
Kaikki alkoi Padasjoelta, jossa Komulainen on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa. Äiti toi Minnalle ensimmäisen palan savea läheiseltä pellolta. Pingisura katkesi akillesjänteen mennessä rikki ja siitä alkoi Komulaisen tie keramiikan pariin Padasjoen kansalaisopistossa. Komulainen ehti opiskella yliopistossa kieliä ennen artesaaniopintojaan. Pian hän päätti, että aikoo elättää itsensä keramiikkatöillä ja perusti yrityksen.
Komulainen on tehnyt yrityksensä Terraviivan nimissä paljon laatoituksia ja astioita yrityksille ja yksityisille.
Ensi vuonna tulee täyteen 20 vuotta yrittäjänä. Hänellä oli liike Turussa pitkään. Nyt jo viiden vuoden ajan keramiikkapaja on sijainnut Rymättylässä ja myynti tapahtuu muutaman jälleenmyyjän kautta.
Apuraha kiertotalousprojektiin
Työ on alkanut käydä liian raskaaksi. Monet eivät tiedäkään, kuinka raskasta fyysistä työtä keramiikan tekeminen on. Vielä on kuitenkin yksi projekti, jonka vuoksi Komulainen ei voi jättää keramiikkaa. Hän alkoi valmistaa kaivosteollisuuden rikastusjätteestä töitä, niin massaa kuin lasitettakin. Ensin vain kokeilumielessä tehdyt työt Komulainen totesi sen verran onnistuneiksi, että hän ei malta jättää hommaa kesken, vaan haluaa katsoa, mihin se vie. Tähän kiertotalousprojektiin Komulainen on saanut viime vuonna puolen vuoden apurahan Suomen kulttuurirahastolta ja materiaalin analyysiapua Åbo Akademin tutkijoilta.
Monilla on käsitys savitöistä ekologisena ja luonnollisena vaihtoehtona ja taiteen muotona, mutta totuus on toinen. Polttamiseen vaaditaan yli tuhanteen asteeseen polttava sähköuuni. Materiaaleja kaivetaan maaperästä ja esimerkiksi keramiikan valmistuksessa välttämätön maasälpä on EU:n ehtyvien luonnonvarojen listalla.Varsinkin harjoitteluvaiheessa oli hyvä oppia valitsemaan yksi hyvä työ ja vaivata loput uudestaan massaksi.
Näyttelyyn osallistuminen Padasjoella on Komulaiselle merkityksellinen. Monet näyttelyn töistä on muistoja vuosien varrelta, eivätkä ole myytävänä.
– Olisi tosi tärkeää saada tänne vapaaehtoisia lisää. Toivoisin että täällä olisi nuoria, jotka tarttuisivat tilaisuuteen. Tila on hirveän hieno ja tarjoaa mahdollisuuden opetella yhdistys- ja yritystoimintaa. Taideyhdistys kaipaa aktiivisia vapaaehtoisia paikan olemassaolon turvaamiseen.
Komulainen muistelee omaa lukioaikaansa:
– Olisin ollut onnessani, jos olisin saanut tulla tänne koulun jälkeen leipomaan ja pitämään kahvilaa vapaaehtoistyönä. Taiteellisesti suuntautuneille nuorille tämä olisi oiva tilaisuus tuoda omia töitä esille. Nyt kun töitä on todella vähän tarjolla, yhdistystoimintakin voisi antaa eväitä tulevaisuuteen ja siitä voisi saada tärkeää työkokemusta. Se saattaisi estää monen nuoren passivoitumisen. Ehkäpä löytyisi nuoria, jotka tämän myötä innostuisivat mukaan yhdistyksen ja Pikantin toimintaan.
