Antti Arjava piti tiistaina 3.3. Olkkarilla mielenkiintoisen katsauksen sukunsa julkkisesivanhemmista, joiden parisuhdetta on aikanaan kuvattu mediassa ”vuosisadan rakkaustarinaksi”.
Arjavan isoisoäiti Anni Swan tunnetaan saduistaan, isoisoisä Otto Manninen runoistaan.
– Sen verran täytyy pahoitella, että tiettävästi kumpikaan päähenkilöistä ei koskaan käynyt Padasjoella, sanoi Hirtniemessä mökkeilevä Arjava.
Anni Swanin syntymästä tuli viime vuonna kuluneeksi 150 vuotta. Pari vuotta sitten ilmestynyt elämäkerta perustuu pitkälti Arjavan Hellevi-äidin muistitietoihin: kulttuurisuvun muistipankkina tunnettu äiti menehtyi pari vuotta sitten kirjoitettuaan eläkevuosinaan toistakymmentä kirjaa. Hänen Antero-isänsä oli Swanin ja Mannisen vanhin poika.
Pariskunnan lähtökohdat olivat kovin erilaiset. Annin ruotsinkielinen isä Carl Gustaf Swan mm. perusti Lappeenrannan Uutiset, joka nykyään tunnetaan Etelä-Saimaana.
– Hänen isänäitinsä oli Topeliuksen kummitäti ja hänen äidinisänsä meni vanhoilla päivillään naimisiin Runebergin sisaren kanssa. Äidinisä oli lääkärinä Ruotsin armeijassa Suomen sodan aikana ja perimätiedon mukaan hän olisi ollut se lääkäri, joka pyyhkäisi Döbelnin lääkkeet nurkkaan ja lähetti tämän taisteluun.
Annista sisaruksineen käytettiin nuorena nimitystä ”yhdeksän mustaa joutsenta”. Tummakutriset tyttäret olivat kielitaitoisia, ja käänsivät nuoresta asti lehtijuttuja ja kirjallisuutta. Suurin osa ei mennyt naimisiin, mutta yksi nai taidemaalari Eero Järnefeltin ja toinen Sibeliuksen lääkäriveljen.
– Perheen vävyissä yhdistyivät kaikki taiteenalat.
Pienviljelijän poika Kangasniemeltä
Otto koki vahvasti erisäätyisyyden. Hän tuli vaatimattomista oloista Kangasniemen Hokan kylästä, jossa vanhemmillaan Topiaksella ja Matildalla oli Rasinkankaan pienviljelystila. Otto pääsi opin tielle, kun äkkiväärä Topias suuttui kansakoulunopettajalle ja lähetti poikansa Mikkeliin kouluun.
Suvun ensimmäinen oppikoululainen luki ylioppilaaksi ja meni Helsinkiin yliopistoon. Tulevan puolisonsa hän tapasi jo lukioaikana, sillä Anni kävi Mikkelissä tyttökoulua.
– Mikkeliläisen sanonnan mukaan he tapasivat ensi kertaa siinä kulmassa, jossa nykyisin risteävät heidän mukaansa nimetyt kadut.
Tiet erosivat hetkeksi, kunnes Annikin meni jatkamaan lukujaan Helsinkiin. Annilla oli muitakin kosijoita: yksi heistä oli Eino Leino.
Anni alkoi saada nimeä satukirjailijana. Estynyt Anni pelkäsi sitoutumista ja antoi ensin rukkaset Otolle, joka purki tuskaansa hankkimalla mökkitontin Puulaveden saaresta tarkoituksenaan rakentaa erakkomaja. Syksyllä 1905 he tapasivat Lammin pappilassa ja välit lämpenivät uudelleen: häitä juhlittiin helmikuussa 1907.
– Vuoden välirikosta oli iloakin, sillä erakkomajan sijaan rakennettiinkin perheelle huvila.
”Runon ja sadun saareen” nousseesta Kotavuoresta tuli perheen tärkeä tukikohta. Tekstintuottamisen ohella molemmat tekivät käännöksiä: Oton tunnetuin käännös on Homeroksen Odysseia ja myös Anni käänsi omiensa lisäksi tunnettuja teoksia kuten Liisa Ihmemaassa.
Esikoinen oli Viisasten kerhon nro 1
Pariskunnan nuorin poika Sulevi Manninen (1909–36) kirjoitti hänkin runoja, jotka sitten postuumisti julkaistiin, sillä hän kuoli nuorena. Huomionhakuinen Mauno Manninen (1915–69) yritti päteä monellakin taiteen alalla, mutta parhaiten hänet muistetaan Intimi-teatterin perustajana ja teatterinjohtajana. Hän meni myöhemmin naimisiin gestapopäällikkö Heydrichin lesken kanssa.
Veljeksistä vanhin, Antero Manninen (1907–2000) oli kuuluisa tietoniekka, sillä hän oli Viisasten kerhon nro ykkönen. Tietokilpailumies aloitti radiossa salaperäisenä Herra X:nä, joka vastaili kuulijoiden kiperiin kysymyksiin, ja päätyi televisioon. Elantonsa hän ansaitsi yliopiston hallinnossa.
Anterolla oli neljä lasta ja nyt jälkeläiset viettävät aikaansa Kotavuoressa. Turistejakin siellä käy toisinaan.
– Se ei ole mikään piilopirtti, vaan pikemminkin keskiaikainen kylä.
Yleisöä kiinnosti tietää, oliko Oton sisaruksilla kirjallisia taipumuksia. Yhdestä tuli kuulemma opettaja, toinen opiskeli hopeasepäksi, kolmas lähti käsityökoulun käytyään Amerikkaan ja perustipa sisarista yksi miehensä kanssa Pieksämäen Sanomat.
Arjavalta kysyttiin myös hänen omista kirjallisista töistään. Arjavan esseitä, kolumneja ja pakinoita koottiin kirjaksi kolme vuotta sitten, kun hän jäi eläkkeelle Suomen Kulttuurirahaston yliasiamiehen tehtävästä. Hän on myös tehnyt sukututkimusta isänpuoleisista juuristaan Laatokan Karjalassa. Padasjoen loma-asukkaaksi Arjavat tulivat vuonna 1936 ilman mitään aiempia siteitä paikkakuntaan.
– Parhaillaan tekeillä on Päijät-Hämeen linnustokirja, jonka päätoimittajaksi minut on jostain syystä valittu.