Kesällä tuli kuluneeksi 40 vuotta elämäni merkittävimmästä kohtaamisesta. Olin edellisenä vuonna muuttanut Padasjoelle Kansallispankin johtajaksi ja ihmettelin, miksikähän minä täällä olen.
Heinäkuisena iltana olin rullasuksilla hiihtämässä Auttoisten tiellä, kun Jumala kohtasi minut. Tiesin heti, kuka Hän oli, joka minulle puhui. Hän sanoi minulle: ”Pekka, tämä kutsu on sinun kohdallasi nyt kolmas kerta. Jos et nyt ota kutsua vastaan, voi olla, ettei enää kutsua tule.” Tiedostin hyvin nuo kaksi aiempaa kutsua, joita en ollut vastaanottanut. Sillä hetkellä siinä tietä hiihtäessäni olinkin elämäni tienhaarassa! Olin tuolloin 38-vuotias, ja olin kuin Johanneksen evankeliumin 5. luvussa kerrottu Betesdan lammikolla 38 vuotta sairastanut mies, jolta Jeesus kysyi: ”Tahdotko tulla terveeksi?”
Seuraavien loppukesän kuukausien aikana sydämessäni käytiin kovaa taistelua. Yhä tänäänkin kiitän Taivaallista Isää, että Hän vei sen taistelun hyvään päätökseen ja Jeesuksen Voittoon!
Syyskuun seitsemäntenä päivänä radiojumalanpalvelusta kuunnellessani vastustukseni murtui. Rukoillessani sain armon nöyrästi tunnustaa: ”Jeesus, nyt minulla ei enää ole mitään, josta en luopuisi Sinun tähtesi. Annan Sinulle itseni ja koko elämäni, anna minulle kaikki minun syntini anteeksi ja ota Sinä johto minun elämässäni!” Sinä iltapäivänä ilo, rauha ja luottamus virtasivat sydämeeni. Olin pelännyt, etten uskaltaisi kenellekään kertoa uskoon tulostani, mutta minut valtasikin valtava halu kertoa siitä.
Kirjoitan tämän todistukseni erityisesti Sinulle, joka olet ehkä samansuuntaisessa tilanteessa kuin minä tuolloin. Me olemme maailmassa, jossa kukaan emme tiedä huomisesta. Mutta Ystäväni, Jumala tietää ja Hänellä on kaikki hallinnassaan! Hän rakastaa Sinua ja minua niin paljon, että Hän antoi ainoan Poikansa Jeesuksen kuolemaan, lunastamaan ja pelastamaan meidät iankaikkiseen elämään. Hän kutsuu Sinua tänään: ”Tänä päivänä, jos kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne.” (Hepr. 4:7).
Rukoilen siunausta ja rohkeutta Sinulle!
Pekka Pökälä