Matti Jaakkolan muistelmateos sai alkunsa jo nelisen vuotta sitten. Viime sunnuntaina 20.9. oli kirjanjulkistustilaisuus Auttoisilla kutsuvieraille ja ensi pyhänä Keinuhongan Matti -kirjaa esitellään Galleria Pikantissa, jossa on avoin yleisötilaisuus klo 14.
Matin miniä Suvi Siljanderin tuttava, ammattikirjailija Mirkka Torikka lupautui auttamaan tekstien kokoamisessa. Poika Kalle Jaakkola kertoi sunnuntaina pidetyssä kirjan julkistamistilaisuudessa, että Matti nauhoitti puhelimeen tarinoita ja pojanpoika Samu toimi teknisenä tukena ja purki nauhoitteet pilvipalveluun.
– Suvi sitten luki tekstit läpi ja lähetti peratut tekstit Mirkalle Jyväskylään. Mirka puolestaan kirjoitti tekstit juttumuotoon. Tekstit palautuivat vielä meille tarkistettaviksi ja me iltahommina nojatuolissa omien töiden jälkeen kävimme kolmistaan tekstejä läpi.
Näin kirja muotoutui pikkuhiljaa luku kerrallaan painokelpoiseksi. Projektia hidasti Matin sairastuminen vakavasti reilu vuosi sitten, siitä hän onneksi parantui.
– Viime kesänä Suvillakin oli aivokalvontulehdus ja kirjan teko toppasi vähäksi aikaa kokonaan.
Kuhmoislainen Päivi Hotokka saattoi tekstit loppuun ja taittoi kirjan painovalmiiksi. Viime viikolla kirja haettiin painosta ja urakka oli viimein valmis.
– Nauhoille jäi paljon materiaalia Matin värikkäästä elämästä. Jouduimme suorittamaan karsintaa, jotta kirjasta ei tulisi valtavan paksu ja toki on joitakin tarinoita, joita ei voi koskaan julkaistakaan, totesi Kalle Jaakkola.
– Kirjassa on kuitenkin kattavasti kerrottu isän elämä ihan sieltä lapsuudesta viime vuosiin asti.
Monessa mukana
– Onhan sitä monessa tullut oltua mukana. Alle 10-vuotiaana olin jo perustamassa kaverini kanssa omaa urheiluseuraa, toteaa 85-vuotias Jaakkola.
– Ei tullut pidettyä päiväkirjaa, muistiinpanoja on kyllä kertynyt monta nivaskaa.
Helmikuussa 1941 syntyneellä Jaakkolalla on muistikuvia jo sota-ajalta, kun lentokoneita mentiin puun alle piiloon. Hän muistaa myös venäläiset sotavangit, joita oli toistakymmentä Rouvilassa, ja jotka kulkivat Keinuhongan navetan kulmalta menevää tietä pitkin työmaalle.
224-sivuinen elämäkerta sisältää mielenkiintoisia muisteluksia entisajan Padasjoesta ja piirtää kuvan poikkeuksellisesta maalaistalon isännästä, jolla oli halua ja kykyä tehdä paljon enemmän kuin tavallinen Matti Meikäläinen. Keinuhongan Matti olikin vaikuttamassa lukuisiin merkittäviin hankkeisiin kuten siihen, että Padasjoelle saatiin uimahalli, ja että Kullasvuoresta tuli kuntalaisten virkistysalue.
Presidenttiäkin kotonaan kestinnyt Jaakkola paljastaa, että olisi aina mieluummin hakeutunut takariviin, mutta niin vain tavallista toimeliaammasta maatilan isännästä tuli kaikkien tuntema vaikuttaja synnyinpitäjässään ja laajemminkin.
Kylätoiminnan mannekiinina
Kylätoiminnan mannekiinina Jaakkola oli aikanaan kylätoiminnan keulakuva, sillä Padasjoelle perustettiin 1970-luvulla maan ensimmäiset kylätoimikunnat. Auttoisten ensimmäistä kyläpäällikköä pyydettiin pitkin Suomea kertomaan kylätoiminnan järjestäytymisestä ja muutamassa vuodessa maahan syntyi 3000 kylätoimikuntaa. Ilmiö huomattiin ulkomaita myöten ja Ranskasta asti tultiin kuvaamaan aktiivista Auttoista televisioon.
Kylätapahtumat olivat valtavan suosittuja: vuosien ajan järjestettiin kylien välisiä soutukilpailuja Jamoin rannassa ja yleisöä viihdyttämässä oli senaikaisia kansansuosikkeja Reinikaisesta lähtien.
Tansseja Jaakkola järjesti 13-vuotiaasta asti. Padasjoen Yrityksen ja VPK:n tansseissa Ahjolassa ja Maatalolla esiintyi Suomen huippuartisteja vetäen väkeä pitkin maakuntaa.
Näin jälkeenpäin voi vain ihmetellä, miten hyvin väki osallistui tapahtumiin: Tarus-hiihtoonkin parhaana vuonna yli 500 ja Ahjolan tansseissa oli jopa 800 lipunostanutta, kun myydä olisi saanut 420 lippua.
Lapsuusvuosina auttoislaiset kerääntyivät iltaisin Keinuhongan mäelle urheilukentälle. Vaikka Jaakkola ei itse juuri numerolappua rintaansa laittanut, kuskasi hän vuosia Padasjoen nuoria urheilijoita kisoihin eri puolille maata ja kunnostautui myös penkkiurheilijana: hän oli mm. kannustamassa Pertti Karppisen olympiavoittoon Moskovassa.
Hiihto on aina ollut mielilaji ja sukset kulkivatkin usein reissuilla mukana. Monissa hiihtotapahtumissa ladut tehtiin talkoilla umpihankihiihdolla. Illat kuluivat usein kokouksissa ja erilaisissa tilaisuuksissa.
Jaakkola on ollut ikänsä aktiivinen lukuisissa yhdistyksissä ja nousi monessa pitkäaikaiseksi puheenjohtajaksi.
– En koskaan lähtenyt ehdolle valtuustoon; minulle riitti 12 vuotta liikuntalautakunnassa, 12 vuotta maatalouslautakunnassa ja lautamiehenä 16 vuotta.
Lapsesta asti työntekoon kasvanut Jaakkola ei lopettanut, vaikka tila siirtyi 32 isännyysvuoden jälkeen pojalle. Hän ajoi vielä vuosia jäteautoa, toimi vakuutusasiamiehenä ja elämysmatkailukurssin käytyään tuli tunnetuksi maanmainion rosvopaistin tekijänä.
Monessa mukana olleen Keinuhongan Matin elämäkerta on kiehtova paikallishistorian kuvaus ja tarina vuosikymmenten pyyteettömästä talkootyöstä kotikylän ja pitäjän eteen.
Lapsuuden ensitienestit tulivat naapurin kasvimaan kitkemisestä, josta saatu oppi kantoi kauas: kun auttaa rikkaisemman rivin saanutta kaveria, pääsevät kaikki nopeammin uimaan.