Seitsemän padasjokelaista ehdolla seurakuntavaaleissa ★

Seurakuntavaaleissa on padasjokelaisia ehdokkaita yhtä paljon kuin viimeksi, seisemän. Nykyisistä kirkkovaltuutetuista kaksi hakee jatkopaikkaa, viisi on uusia. Marraskuun vaaleissa selviää, pääseekö nytkin kuusi padasjokelaista kirkkovaltuustoon kuten viime vaaleissa. Vaalipäivä on 15.11.2026, ennakkoäänestys järjestetään 3.–7.11. Ehdokaslistoja on yhteensä viisi: Hollolan yhdistynyt seura­kuntaväki, Ihmisläheinen seu­rakuntatyö, Kokoomus ja kirkon uudistajat, Kärkö­län kappeliseurakunta ja Matalan kynnyksen kirkko.

– Meillä on Seijan kanssa viisi lasta ja kolmetoista lastenlasta. Vuodet 2000–2020 johdin UR-jääkairatehdasta Heinolassa yrittäjänä. Näin eläkepäivinä yritän pitää jonkun verran fyysistä kuntoani yllä pelailemalla lähes viikoittain jotain pallopeliä.

Karevaara ei ole aiemmin ollut ehdokkaana, mutta on ollut varahenkilönä jonkun aikaa Padasjoen kappeliseurakunnan johtokunnassa.

– Nyt lähdin ehdokkaaksi, koska useat henkilöt halusivat, että lähtisin näihin vaaleihin mukaan. En halunnut sitoutua mihinkään poliittiseen puolueeseen, joten menin ehdokkaaksi Hollolan Yhdistynyt seurakuntaväki -ryhmään,­ jossa voin toimia itsenäisesti omien arvojeni mukaan.

Karevaara on ollut aikanaan Arrakosken kyläyhdistyksen hallituksessa parikymmentä vuotta ja puheenjohtajana kymmenkunta vuotta. Tällä hetkellä hän toimii Arrakosken yksityistien tiehoitokunnan puheenjohtajana.

– Seurakunnan toiminnassa olen melko aktiivisesti mukana. Meillä on myös seurakunnan puitteissa miestenpiiri, joka kokoontuu kerran kuukaudessa milloin minkäkin aiheen parissa.

– Jos minut valitaan, haluan toimia nimenomaan Padasjoen seurakunnan hyväksi siten, että se mahdollistaa erilaisten seurakunnan toimintaan liittyvien tapahtumien säilymisen Padasjoella.

– Synnyin ja kasvoin Valkeakoskella, mutta sukujuureni ovat sekä isän että äidin puolelta Etelä-Pohjanmaalla. Sukulaiset olivat kaukana, enkä ehkä siksi ole koskaan oikein tuntenut olevani kotoisin mistään. 19-vuotiaana opiskelut veivät Helsinkiin, sieltä valmistumisen kynnyksellä työn perässä Lappeenrantaan.

Jo opiskelujen loppuvaiheessa 1985 Lind oli pitänyt välivuoden, josta 10 kuukautta kului Nepalissa.

– Sinne palasimme perheenä tammikuussa 1992. Yhden vuoden olimme välillä uudelleen Lappeenrannassa, muuten vuodet 1992–2000 Nepalissa Suomen Lähetysseuran lähettäminä.

Vuonna 2000 perhe palasi Suomeen. Lindit halusivat muuttaa lähemmäs lasten mummoloita Valkeakoskella ja Nastolassa.

– Niin päädyimme Padasjoelle, lukuun ottamatta neljää vuotta 2016–2020, jolloin olimme uudelleen Nepalissa.

Työura valmistumisen jälkeen on ollut sirpaleinen ja Lind on lopulta aika vähän tehnyt ”oikeaa” lääkärin työtä.

– Nepalin-vuosien ohessa olen ollut kymmenisen vuotta päihdetyössä, pari vuotta koulu- ja neuvolalääkärinä sekä tehnyt useita vuosia hankehallintoa Kristillisen lääkäriseuran kehitysyhteistyöhankkeissa. Viimeisimmän Nepalin-kautemme jälkeen jatkoin vielä koronan jälkimainingeissa kaksi vuotta etätöitä Lähetysseurassa Nepalin hankehallinnon parissa. Ennen eläkkeelle jäämistä palasin lopulta kahdeksi vuodeksi lääkäriksi Hämeenlinnan vankilan poliklinikalle. Vankilasta vapauduin eläkkeelle aprillipäivänä 2025.

Ehdolle lähtemistä Lind mietti pitkään.

– Kuitenkin tärkeää on, että myös Padasjoki olisi edustettuna uudellakin kaudella.

Lind on vielä suhteellisen nuori eläkeläinen ja voimavaroja uusiin haasteisiin pitäisi vielä löytyä.

– Toivoisin voivani olla osaltani rakentamassa yhteyttä sekä paikallisesti että myös Kanta-Hollolan ja muiden kappeliseurakuntien suuntaan.

Vuosituhannen alussa Lind oli Padasjoen kirkkovaltuustossa ja -neuvostossa kolme kautta, useita vuosia myös silloisen palvelutyön johtokunnan puheenjohtajana. Seurakuntaliitoksen jälkeen hän ei ole ollut aiemmin ehdolla.

Kunnallisissa luottamustehtävissä hän ei ole koskaan ollut; järjestökentällä jonkin verran, pisimpään Kristillisen lääkäriseuran hallituksessa. Paikallisissa yhdistyksissä hän on ollut lähinnä melko passiivisena rivijäsenenä.

– Seurakuntaelämään olen osallistunut koko ikäni. 2020 Nepalista palattuamme en tosin ole ollut säännöllisenä vapaaehtoisena muutoin kuin jumalanpalveluksissa sekä Padasjoen edustajana koko laajan seurakunnan lähetyksen tukiryhmässä. Lähetystyön merkeissä olemme vierailleet aina silloin tällöin muissakin kuin omassa seurakunnassa.

Miksi juuri sinut pitäisi valita?

– Ei mitään paineita. Mutta jos tulen valituksi, yritän kantaa valinnan tuoman vastuun parhaan ymmärrykseni mukaan.

– Toivoisin voivani olla rakentamassa yhteyttä ja sovintoa – toki samalla osaltani pyrkien siihen, että Padasjoen kappeliseurakunta saa oikeudenmukaisen osansa yhteisistä resursseista. Olemme ikääntyvää väkeä, silti lapsia ja nuoria ei saisi unohtaa. Voisimmeko tehdä jotain enemmän lapsi- ja nuorisotyön hyväksi? Ja luonnollisesti lähetystyö ja kansainvälisyys ovat lähellä sydäntäni; olen allekirjoittanut Suomen Lähetysseuran, Kirkon Ulkomaan­avun ja Pipliaseuran yhdessä toteuttaman Globaali kirkko -kampanjan lupaukset toimia sen hyväksi, että meidänkin seurakuntamme kantaisi vastuuta myös kaukaisista lähimmäisistä ja toimisi näin osana maailmanlaajuista kirkkoa.

Liitos on ollut kivulias ja kulunut kausi vaikea kaikille vastuuta kantaneille. Lind pohtii, olisiko nyt kuitenkin aika katsoa eteenpäin ja pyrkiä rakentamaan parempaa huomista.

– Jäsenmäärää emme tällä väestökehityksellä taida saada nousuun, mutta toimintaan pystymme vaikuttamaan. Olisi hienoa, jos edes kaikki nykyiset jäsenet voisivat kokea olevansa aidosti osallisia ja tervetulleita sekä olemaan että tekemään yhdessä. Evankeliumin sanoma Jumalan rakkaudesta, Jeesuksen sovitustyöstä ja Pyhän Hengen johdatuksesta arjen keskellä ovat se ydin, jonka ympärille seurakunnan elämä rakentuu. Tätä sanomaa tulee kuitenkin saada lähestyä myös kysellen, etsien ja epäilevänäkin.

– Olemme kaikki joutuneet seuraamaan, miten asiat ovat olleet huonosti: riitoja, syyttelyä, epäoikeudenmukaisuuden kokemusta. Seurakuntatalon menetys vei osaltaan toimintamahdollisuuksia. Nyt kuitenkin Pappilan remontti etenee lupaillen helpotusta tilaongelmaan, Särsjärven kohtalo on ratkennut onnellisesti ja mm. Olkkari toimii hienosti suuren vapaaehtoisjoukon voimin. Kuorotoimintaa on sentään päiväkuoron ja perinnekuoron verran, vaikka kanttorit ovatkin tiuhaan tahtiin vaihtuneet. Hienoista konserteistakin olemme saaneet nauttia. Pääosa messuista toteutuu taas klo 10, minkä ainakin itse koen paremmaksi ajaksi kuin muut vaihtoehdot.

Kaiken kaikkiaan vaikuttaa siltä, että pahimmat vuodet ovat nyt takanapäin.

– Toivon, että Kristuksen rakkaus saisi vaikuttaa keskellämme ja kutsua lähelleen, yhteyteen ja osallisuuteen. Myös kirkon ja seurakuntien hallinnossa ja päätöksenteossa tulisi avoimin mielin kysellä Jumalan tahtoa, vaikka selkeitä vastauksia harvoin saammekaan. Keskinäisen kunnioituksen ja ymmärryksen soisin vahvistuvan yli kaikkien raja-aitojen.

– Olen syntynyt Padasjoella, ja paluumuuttajana tulin Vääksystä takaisin syntymäkuntaani. Lukiosta lähdin Mäntsälään, opiskelemaan kukkakauppa-alaa. Valmistuttuani sain paikan Vääksyn Viherkukasta. Ensimmäisen lapsemme syntymän jälkeen jäin kotiäidiksi, joka olen edelleen. Harrastan kuntosalilla käymistä.

Nieminen lähti ehdolle, koska häntä kiinnostavat seurakunnalliset ja evankelisluterilaisen kirkon asiat.

– Olen tämän kauden (2022–2026) toiminut ensimmäistä kertaa luottamustehtävissä. En toimi muualla kuin seurakunnassa luottamushenkilönä. Minulle sopii parhaiten keskittyä vain yhteen luottamuskohteeseen.

Nieminen toimii aktiivisena vapaaehtoisena eri tehtävissä Padasjoen kappeliseurakunnassa.

– Käyn jumalanpalveluksissa ja osallistun muihinkin tilaisuuksiin.

Jatkokauden hakemista Nieminen mietti kovasti.

– Haluaisin päästä jatkamaan neljässä vuodessa opittua luottamustehtävää. Ja tietenkin puolustamaan samalla Padas­joen asioita, samalla tu­kien muiden kappeleiden päätöksiä. Ehkä siksi toivoisin, että minuakin uskallettaisiin äänestää. En lupaa ajaa mitään tiettyä asiaa.

Tilanteen mukaan mennään:

– Moneen päätökseen vaikuttaa raha, ja Hollolassa kun ollaan, sen kohdistaminen ei ole aina tasapuolista. Esimerkiksi musiikin eli kanttorin osuus Padasjoella on edelleen heikoin Hollolassa. Siihen olisi hyvä saada tasapuolisuutta. Lapsi- ja nuorisotyöhön olisi hyvä myös saada lisää panostusta.

Kaikki suuremmat tapahtumat järjestetään nykyään Hollolassa.

– Ei sinne täältä sivukappeleista niin helpolla vain lähdetä. Myös työhyvinvointiin voidaan vaikuttaa varmasti jollakin tavalla luottamusihmisenä. Hyvinvoiva työntekijä palvelee paremmin seurakuntalaista kuin huonosti voiva. On kuitenkin hyvä tiedostaa, että Tuomiokapitulin päätöksiin emme voi vaikuttaa.

Kulunut kausi on ollut raskas ja vienyt paljon ylimääräistä aikaa.

– Onneksi olen saanut tukea seurakuntalaisilta. Ja siksi se ei käynyt niin raskaaksi, ettenkö haluaisi lähteä uudelle kierrokselle. Olen sen ennenkin todennut ja olen edelleen samaa mieltä, että Hollolaan liittyminen oli virhe. Itsenäisyys kun menetetään, niin se näkyy. Päätökset tehdään muualla ilman enemmistön kappelituntemusta. Hollolassa painotetaan aina, että olemme yhtä suurta seurakuntaa. Silti kappeleita kohdellaan eriarvoisesti.

Nieminen on hiukan pessimistinen jäsenmäärän ja toiminnan nousun suhteen.

– Ikärakenne vanhenee koko ajan kappelissamme. Syntyvyys on pientä. Kirkon jakautuminen kahtia näkyy myös selvästi seurakunnassamme, mikä ei lisää jäsenmäärää.

Nieminen arvioi, että Hollolaan liittyminenkin jätti sellaiset periytyvät arvet monelle, että tehdään mitä vain, niin arvostus ja kiinnostus seurakuntaa kohtaan on kadonnut.

– Ehkä yhteistyö kunnan kanssa voisi tuoda enemmän osallistujia ja toimintaa tähän kappeliseurakuntaan. Jumalanpalvelukset ovat yleisesti hyviä kappelissamme. Vapaaehtoisten joukko on hyvä myös täällä Padasjoella ja Pappilan jääminen seurakunnalle ja sen kunnostaminen kokoontumistilaksi on iloinen asia.

Huonona Nieminen näkee sen, että Hollolan seurakunta otti käyttöön samaa sukupuolta ole­vien vihkimisen, ilman että luottamusihmiset saivat osallistua päätökseen.

– Huonoa on myös kappeleiden eriarvoinen kohtelu. Liitokset suurempaan seurakuntaan on tehty siten, että aikaisempia kokemuksia ei ole ollut. Monet liitokset maamme seurakunnissa eivät olekaan onnistuneet. Mutta purkumahdollisuutta ei silti hankkeessa olla edes ajateltu.

Tästäkin johtuen on Niemisen mukaan erittäin tärkeää jokaisen kappelin alueen luottamusihmisen pitää oman kappelin puolia, vaikka suuressa seurakunnassa ollaan.

– On myös hyvä tiedostaa, että kappelin johtokunnalla ei ole mitään päätäntävaltaa. Johtokunta voi vaan esittää. Jos kappeleiden johtokunnat saisivat enemmän itsemääräämisoikeutta, toisi se varmasti enemmän mielenkiintoa olla mukana seurakunnallisissa asioissa.

Lahdessa syntynyt Rajala lähti seurakuntavaaleihin ehdolle yleisön pyynnöstä.

– Olen rehellinen ja suoraselkäinen evankelisluterilaisen kirkon jäsen.

Kirkkovaltuustoon Rajala pyrkii ennen kaikkea pitämään Padasjoen puolia.

– Padasjoen kappeliseurakunta on ja pysyy. Padasjokelaisia rahoja ei pitäisi mättää Hollolaan.

Rajala on seurannut kuluvan kauden tapahtumia ihmeissään.

– Pöyristyttävintä on ollut Niemisen Essin dissaaminen. Hän kuitenkin puolustaa Padasjokea.

Kirkkoherran työkyky mietityttää Matalan kynnyksen –listan ehdokasta.

– Hyvää on Padasjoen Pappilan remontti.

– Hieman on herättänyt hämmennystä seurakunnan toiminta, täytyy mennä lähempää katsomaan, muotoilee Räsänen perustelunsa ehdolle asettumisesta.

– Seurakunnalla ja kirkolla on tietty yhteiskunnallinen tehtävä, jota haluan olla vaalimassa. Tietenkin pitää elää ajassa ja uudistua, mutta olen kyllä aika konservatiivinen: suhtaudun esimerkiksi samaa sukupuolta olevien vihkimiseen aika kriittisesti.

Seurakunnalla on myös yhteiskuntavastuu pitää huolta vanhoista, kulttuurihistoriallisesti merkittävistä kirkollisista rakennuksista.

– Olen tapakristitty, enkä kaipaa sen suurempaa valtaa seurakunnassa.

66-vuotias maakeskeläinen asuu sukutilallaan Iso-Häkällä vaimonsa Arjan kanssa. Perheeseen kuuluu kaksi aikuista lasta. Maanviljelystä hän on jatkanut poikansa Oskarin ”pehtoorina”. Harrastuksina on metsästys ja monenlainen liikunta.

Yhteiskunnallisista asiois­ta hän kiinnostui jo varhain. Kunta- ja aluepolitiikan lisäksi Räsänen on ollut mukana mm. paikallisessa palokuntatyössä ja pankkihallinnossa.

Suurimpia epäkohtia Räsänen näkee seurakunnan hallintotavassa. Kappeliseurakuntien kohtelu ei myöskään aina ole ollut tasapuolista.

Tulevalta kaudelta Räsänen toivoo sitä, että koko seurakunta kykenee yhteiseen tekemiseen. Seurakunnassa ei tehdä politiikkaa samalla tavalla kuin kunnassa, eivätkä puolueet näyttele yhtä suurta roolia valtuutettujen valinnassa.

– Olisi toivottavaa, että padasjokelaiset pitäisivät huolen siitä, että vahva padasjokelainen edustuksellisuus säilyy seurakuntahallinnossa. Toivottavasti tyytymättömyyttä ei osoiteta sillä, että jätetään äänestämättä.

Valtonen kävi kansa- ja keskikoulun synnyinkunnassaan Lammilla. Kolme viikkoa hän kävi lukiotakin, kunnes totesi ettei se ole hänen juttunsa. Isän työpaikalla meijerillä tarvittiin työvoimaa juustolaan, lisäksi Valtonen teki istutus- ja raivaustöitä.

– Yksi syy siihen, miksi metsäala kiehtoi, oli Päätalon kirjat. Äidin kotitilalla Muhoksella, jota enot piti, osallistuin metsätöihin.

Valmistuttuaan metsätyönjohtajakoulusta Tammelasta Valtonen sai saman tien paikan Padas­joen metsänhoitoyhdistyksestä. Laajentuvan MHY:n leivissä hän oli vuodesta 1977 vuoteen 2013 asti, jolloin yhdistys alkoi vähentää väkeä.

Valtonen lähti ehdolle useammankin pyydettyä. Aiemmin hän ei ole ehdokkaana seurakuntavaaleissa ollut.

– Lisäksi äidinisä oli kirkkovaltuustossa Muhoksella 1960-luvulla, ajattelin että voisihan sitä jatkaa perinnettä.

Perinteitä Valtonen jatkaa myös laulamalla, isäkin oli kuoromiehiä. Padasjoen Veteraanikuorossa ja sittemmin Perinnekuorossa Valtonen on ollut mukana jo vuosikymmeniä.

Veteraanityö onkin yksi Valtosen mieliharrastuksista, samoin reserviläistoiminta. Suunnistanut hän on lapsesta asti ja viime vuodet hän on toiminut Eläkeliiton Padasjoen yhdistyksen puheenjohtajana. Kunnan luottamustoimissa hän on ollut vanhusneuvostossa.

Itseään Valtonen pitää melko aktiivisena seurakuntalaisena. Sunnuntaisin hän käy yleensä kirkossa ja vapaaehtoisena hän toimii mm. messuavustajana.

– Seurakunnan tilat alkaa olla hyvällä mallilla, kunhan Pappilan remontti valmistuu. Seurakuntakodin kohtalo tosin mieti­tyttää padasjokelaisia. Hienoa, että Särsjärven leirikeskus saatiin kaupaksi ja se jäi kuitenkin edelleen padasjokelaisten käytettäväksi. Hyvää on myös työntekijät, joskaan kukaan ei asu Padasjoella seurakun­tamestaria lukuun­ottamatta.

Valtonen toivoo tulevalta kirkkovaltuustolta ja kappelin johtokunnalta hyvää yhteishenkeä.

– Nuorison hyväksi pitäisi tehdä jotakin. Jäsenmäärän kasvusta on turha haaveilla, kunhan saisi jäsenkadon pysäytettyä.

– Työskentelen järjestyksenvalvojana aina, kun kokouksilta ja muilta luottamustehtäviltä ehdin. Ihmisten kohtaaminen, turvallisuus ja toisten auttaminen ovat minulle tärkeitä asioita.

Perheeseen kuuluu aviomiehen lisäksi kaksi aikuista lasta, tytär ja poika, sekä pojan kaksi lasta. Eläimet ovat aina olleet lähellä sydäntä, ja Vilkman on kasvattanut Maine Coon -kissoja jo 20 vuoden ajan. Frisbeegolfia hän käy silloin tällöin heittelemässä. Vilkman on myös yhdistysaktiivi: hän toimii mm. Padasjoen kirkonkylän työväenyhdistyksen puheenjohtajana.

Seurakuntavaaleihin hän lähti uudelleen ehdolle, koska haluaa olla vaikuttamassa siihen, että Padasjoen ääni kuuluu myös jatkossa.

– Minulle on tärkeää, että Padasjoella pystymme tekemään päätöksiä oman seurakuntamme ja ennen kaikkea seurakuntalaisten parhaaksi.

Seurakunnan on oltava lähellä ihmistä.

– Seurakunta on minulle tuttu jo lapsuudesta. Kävin lapsena seurakunnan kerhossa, ja siitä on jäänyt minulle lämpimät muistot. Toivon, että tällainen toiminta säilyy ja että lapsille ja nuorille tarjotaan jatkossakin mahdollisuus saada seurakunnasta yhteisöllisyyttä ja turvallisia kokemuksia.

Kirkossa Vilkman käy lähinnä silloin, kun siellä on tapahtumia.

– Toivoisin kirkkoon myös enemmän musiikkiesityksiä ja erilaisia tapahtumia sekä perinteiden, kuten joulukirkon, säilyttämistä.

Miksi sitten Vilkmania pitäisi äänestää?

– En varmasti ainakaan jää hiljaiseksi. Minulla on uskallusta tarttua asioihin, tuoda niitä esille ja viedä niitä myös maaliin asti. Haluan kuunnella ihmisiä ja pitää huolta siitä, että myös Padasjoen näkökulma tulee kuulluksi.

Kulunut kausi on ollut Padasjoelle haastava.

– Olemme kuitenkin vieneet Padasjoen asioita eteenpäin sillä resurssilla, joka meillä on ollut. Siksi toivonkin, että mahdollisimman moni padasjokelainen äänestää. Kun padasjokelaisia on mukana mahdollisimman paljon, meillä on enemmän voimaa ja vaikutusmahdollisuuksia.

Seurakunnan jäsenmäärän ja toiminnan vahvistamisessa Vilkman pitää kaikkein tärkeimpänä avoimuutta ja matalaa kynnystä. Seurakunnan pitää olla helposti lähestyttävä paikka, johon jokainen voi tulla omana itsenään.

– Ajattelen, että seurakunnasta pitäisi saada apua silloin, kun omat voimavarat eivät riitä ja tuntuu, ettei muualta saa apua. Ei ainoastaan silloin, kun ihminen on surun keskellä, vaan myös silloin, kun elämässä on muuten vaikeaa.

Päätöksentekoon hän toivoo avoimuutta.

– Hyvää Padasjoen kappeliseurakunnassa on se, että meillä on edelleen oma kirkko, oma pappi ja oma kanttori sekä oma johtokunta; meillä on toisemme ja yhteenkuuluvuuden tunne, josta kannattaa pitää kiinni. Haasteena on se, että suuremmat kokonaisuudet vievät helposti päätösvaltaa ja palveluja kauemmas paikallisesta ihmisestä. Kaikkeen tähän emme tietenkään voi yksin vaikuttaa, mutta omaa ääntämme meidän ei pidä menettää.

Lopuksi Vilkman haluaa toivottaa kaikille oikein hyvää syksyn jatkoa; turvallisia kilometrejä, turvallisia reissuja ja turvallista elämää.

– Pidetään toisistamme ja ennen kaikkea itsestämme huolta. Ja muistetaan välillä mitata myös ne verenpaineet.