Kunnanjohtaja Petri Härkösen ajatus Kuntalehdessä 21.8.2026 on käytännössä paljon laajempi kuin pelkkä “pykäläviidakon purkaminen”.
Hänen puheestaan voi hahmottaa neljä konkreettista muutosta:
1. Kysytään ensin: tuottaako tämä kuntalaiselle arvoa? Härkönen nostaa esimerkiksi strategiat, selvitykset ja raportit, joita tehdään, koska niitä vaaditaan. Hänen kysymyksensä on: tarvitaanko niitä oikeasti?
Käytännössä tämä tarkoittaisi kunnassa esimerkiksi: ennen uuden raportin tekemistä kysytään, mihin päätökseen sitä tarvitaan; ennen uuden työryhmän perustamista kysytään, mitä ongelmaa sillä ratkaistaan; ennen uuden strategian tai ohjelman laatimista katsotaan, mitä nykyisistä oikeasti toteutetaan; lopetetaan raportointi, jolla ei ole käyttöä päätöksenteossa.
Eli “tehdäänkö tämä, koska laki vaatii, vai koska tästä on oikeasti hyötyä?”
2. Hallinto ei saa syödä palvelutyötä. Tämä on ehkä Härkösen ajatuksen terävin kohta.
Hän kertoo nähneensä Keravalla tilanteita, joissa joissakin palveluissa asiakaslisäarvoa tuottavaa työtä oli hänen arvionsa mukaan jäljellä vain noin 2 tuntia työpäivästä. Hän pitää samaa ongelmaa laajana kunnissa ja hyvinvointialueilla.
Ajatellaan vaikka koulua. Opettajan työpäivästä osa pitäisi mennä oppilaiden opettamiseen ja kohtaamiseen. Jos aikaa kuluu jatkuvasti lomakkeisiin, kirjauksiin, kokouksiin, suunnitelmiin, raportteihin, seurantaan,uusiin kokouksiin, syntyy Härkösen tarkoittamaa “huttua”.
Hän ei siis ensisijaisesti kysy: “Miten teemme hallinnosta tehokkaampaa?” Vaan: “Miksi tätä hallinnollista työtä tehdään ylipäätään?”
3. Kunnille pitäisi antaa enemmän vapautta.
Härkönen vertaa ajatustaan 1990-luvun vapaakuntakokeiluun. Hänen mukaansa kuntia pitäisi vapauttaa nykyisestä yksityiskohtaisesta ohjauksesta ja antaa niiden miettiä toimintansa omista lähtökohdistaan. Sama koskee hänen mukaansa hyvinvointialueita.
Tämä on tärkeä ero.
Hän ei sano, että “kunnissa ei tarvita sääntöjä”. Pikemminkin: valtio määrittelee tavoitteen ja kunta päättää mahdollisimman pitkälle itse, miten tavoitteeseen päästään.
Esimerkiksi valtio voisi määritellä palvelulle laatutason, mutta jättää kunnalle enemmän vapautta päättää, millä organisaatiolla, prosessilla ja hallinnolla se tuotetaan.
4. “Tehokkuus” ei Härkösen puheessa tarkoita automaattisesti leikkauksia. Tämä on mielestäni olennainen huomio. Härkönen puhuu tuottavuudesta, tehokkuudesta ja taloudellisuudesta, mutta yhdistää ne nimenomaan asiakasvaikuttavuuteen.
Hänen logiikkansa voisi tiivistää näin: Nykytila: paljon hallintoa + paljon raportointia + paljon rakenteita = vähän aikaa varsinaiseen palveluun. Härkösen tavoite: vähemmän turhaa hallintoa + yksinkertaisemmat rakenteet = enemmän aikaa kuntalaiselle ja parempi vaikuttavuus samalla rahalla.
Eli tehokkuus ei hänen ajattelussaan tarkoita vain sitä, että tehdään halvemmalla, vaan että samalla rahalla tehdään enemmän sellaista, josta kuntalainen hyötyy.
Ja tässä on hänen ajattelunsa ehkä kiinnostavin osa. Härkönen ei pidä kuntaliitosta automaattisena ratkaisuna. Hän varoittaa siitä, että rakenneuudistuksissa syntyy helposti “moninkertaisia kompromisseja”, jolloin rakennetaan uutta, mutta vanhaa ei pureta.
Siksi hänen reseptinsä on ennen kaikkea: älä aloita organisaatiokaaviosta – aloita tekemisestä.
Ensin selvitetään: Mitä kuntalainen tarvitsee? Mitä laki oikeasti edellyttää? Mitä kunta tällä hetkellä tekee? Mitkä tehtävät tuottavat asiakkaalle arvoa? Mitkä ovat vain hallinnollista pyöritystä? Mitä voidaan lopettaa? Mitä voidaan yksinkertaistaa?
Vasta sen jälkeen päätetään, tarvitaanko organisaatiomuutoksia.
“Hukumme huttuun” on siis oikeastaan aika radikaali johtamisfilosofia: älä yritä tehostaa kaikkea olemassa olevaa – uskalla ensin lopettaa se, mikä ei ole tarpeellista.
Ja tästä päästäänkin kiinnostavaan kysymykseen: mitä tämä tarkoittaisi käytännössä esimerkiksi Padasjoen kunnassa – mistä “hutusta” tuleva kunnanjohtaja Petri Härkönen voisi oikeasti aloittaa karsimisen ilman, että lakisääteisiä velvoitteita rikotaan? Siitä voisin tehdä konkreettisen “Härkösen Padasjoki – 10 asiaa, jotka pitäisi ensimmäisenä laittaa suurennuslasin alle” -analyysin.
Aika näyttää kuinka käy.
Unto Murto
Kunnanjohtaja-emeritus, Urjala