Harjulassa juhlittiin lauantaina 22.8. Vesijaon Erämiesten 50-vuotista metsästystaivalta.
Vesijaon metsästysseuran puheenjohtaja Heikki Koskinen kiitti alkusanoissaan ryhmänsä metsästysasialle omistautuneita aktiiveja:
– Ilman meidän tekijöitä ja osaajia hieno metsästystoiminta ei olisi mahdollista. Nyt juhlitaan seuran lisäksi metsämiehiä ja -naisia, joille metsästys on paljon enemmän kuin harrastus, itsellekin suorastaan henki ja elämä, kuvaili Koskinen.
– Seuratoiminnan kautta voimme siirtää tätä hienoa harrastusta tuleville polville. Kun katsoo seuran nuoria jäseniä, voi sanoa, että tulevaisuus on hyvissä käsissä. Pitää myös muistaa metsämiehen parasta kaveria; moni ei lähtisi metsälle ollenkaan ilman koiraa.
Koskinen kiitti erityisesti maanomistajia ja naapuriseuroja, joiden kanssa yhteistyö on todella tärkeää. Myös Vesijaon kyläyhdistyksen kanssa on toteutettu yhteisiä tapahtumia.
– Se, että aamulla lähdetään aseen kanssa metsään, on ollut seuran alkuhetkistä lähtien maailman luonnollisin asia. Mielestäni se on sellaista nykyäänkin, ja sellaisena se yritetään myös pitää.
Ravinnon hankinnasta antoisaan harrastukseen
Pitkäaikainen puheenjohtaja Hannu Tukia totesi olevansa ainoa yhä elossa oleva perustajajäsen.
– Vesijako-järven ympäristö on ollut kautta aikain tunnettu hyvistä riista- ja kalamaistaan. Bifurkaation myötä kulkuyhteydet synnyttivät kivikautisia asuinpaikkoja järven rannoille.
Ennen metsästysseurojen perustamista lähes jokaisessa talossa on ollut koira, jolla on ollut suuri merkitys lisäravinnon hankkimisessa. Vuosina 1955–76 olivat Vesijaon vesi- ja metsämaat yksityishenkilön ja hänen vieraittensa käytössä.
– Vuosien saatossa myös kyläläiset pääsivät osallistumaan hirvijahtiin. Tauno Vainio, Aimo Lepikko, Pentti Siltala, Viljo ja Antero Heinonen, Kauko Hellsten, Matti Rönnemaa, Olavi Iittainen ja allekirjoittanut osallistuivat kutsusta jahtiin. Hirvikanta oli siihen aikaan varsin heikko: oli vuosia, ettei alueella ollut yhtään hirveä.
Mukana olleet hirvimiehet ja kylän isännät olivat jo pidemmän aikaa puhuneet oman metsästysseuran perustamisesta. Perustamista edelsi metsästysmaiden vuokraaminen.
Seuran perustava kokous pidettiin Skytällä 30.12.1976. Puheenjohtajaksi valittiin Hannu Tukia, varapuheenjohtajaksi Tauno Vainio ja sihteeriksi Viljo Heinonen. Metsästysaluetta oli 5050 hehtaaria. Seuraan hyväksyttiin hallituksen lisäksi 15 jäsentä.
– Jäsenmäärä oli 43, kun puheenjohtajakauteni päättyi vuonna 2023. Kaudesta jäi mukavia muistoja; ei niinkään hirven kaatamisesta, vaan nuotiohetket juttuineen.
Pertti Salmisella ilo tuoda juhlaan tervehdys naapurista, Ämmätsän Hirvimiehiltä.
– Yhteydet metsästäjäjoukkojemme välillä ulottuvat pitkälle historiaan, kaiketi ainakin jo Aaro Leppäsen hirviporukan aikoihin, sillä Luopioisten porukka on ollut aktiivinen ainakin jo 1950-luvulla, jolloin tapahtui Ämmätsän kartanon ja Nokia-yhtiön raameissa toimineiden kahden porukan yhdistyminen nykyisenoloiseksi seurueeksi.
Salminen kävi läpi tulevaisuuden haasteita. Kylän asukkaiden yhdistyksestä on edetty kylän alueen yhdistykseksi: metsästäjistä pääosa asuu muualla kuin metsästysalueella ja yhteydet kyläläisiin, maanomistajiin ja myös naapuriporukoihin kohtaavat toimivuushaasteita. Asiaa voidaan yrittää ratkaista esimerkiksi tiedottamisella, kirjoittamisella paikallislehdissä ja somepalstoilla ja järjestämällä tilaisuuksia paikallisille.
– Tässä Erämiehet ovat kyllä onnistuneet hyvin.
Ajankohtaisesti merkittävää on villisikojen levittäytyminen.
– Siihen liittyvien haasteiden hoitamisessa joukkojemme on varmasti päästävä läheisempään yhteistyöhön tulevaisuudessa. Vielä ei ole merkittävästi havaintoja lännestä Kyynärölle ulottuvan sikapopulaation ja Padasjoen puolen sikojen ylikulusta kuntarajan yli, mutta jonain päivänä se tapahtuu. Villisikojen kurissapito on yhteinen tehtävä.
Metsästäjien radiot mukana kyläverkossa
Kylien varautuminen normaaliolojen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin koskettaa metsästäjiä useallakin tavalla.
– Menemättä tässä laajemmin tähän kysymykseen totean, että kuntamme itäreunassa kyläkohtainen varautuminen on kyläyhdistyksen kontolla ja tässä mielessä on esimerkiksi viestintään hankittu radioverkon tukiasema ja radioita ja verkko perustetaan niin, että siihen liittyvät metsästäjät omilla radioillaan. Tukiasemat mahdollistavat yhteydet kylien välillä ja tulevaisuuden yhteyksissä Kyynärö-Ämmätsä ja Vesijako-Porasa voisivat määritellä yhteisen kanavan yhteydenpitoon, mikäli varautuminen Padasjoella etenee samaan suuntaan, päätti Salminen puheensa.
Juhlaohjelmassa oli ruokailun lisäksi kronikka, kakkukahvit ja haitarimusiikkia.
Kymmenen hirvilupaa
Vesijaon metsästäjät pyytävät kylämaastossa paljon muutakin kuin hirvieläimiä. Ennen hirvijahtia alkaa jänis- ja kanalintujahti. Merkittävää on myös pienpetojen määrä, joka vuosittain poistetaan kylän alueelta.
Hirvilupia Vesijaolla on yhteensä 10 ja lisäksi yksi peuralupa. Padasjoella peuralupia on yhteensä 24, joista yksi joka seurueelle ja muutama jää pankkiin.
– Peuroja on etenkin pohjoisosassa Padasjokea: meillä, Neroskulmassa ja Kasiniemessä peuroja käy riistakamerassa hyvin koko ajan, tietää jahtipäällikkö Heikki Iittainen.
Tänä vuonna jahdissa on mukana 21 osuutta, joista muutama on kahden miehen puoliksi jakama. Hirvestäjien määrä on pysynyt Vesijaolla pitkään samana: vanhaa kaartia on poistunut rivistä, mutta tilalle on tullut nuoria.
Ensimmäiset koirat tulivat mukaan jahtiin 1980-luvulla. Silloin ajomiehet lähtivät koiran perään, nykyään tekniikka on kehittynyt niin että metsästäjä näkee kännykästään koiran sijainnin. Vesijaolla koiria on käytössä viisi.