Tänä vuonna kelirikko iski ennätysaikaisin ja keskeytti korjuutöitä jo maaliskuussa, kun lämmin sää pehmensi maapohjat poikkeuksellisen varhain.
Tämä on aiheuttanut suuria ongelmia puunkuljetuksille ja korjuutöille. Päijäthämäläinen kuljetusyrittäjä Tero Rämä on työskennellyt alalla noin kymmenen vuotta.
– Talvi oli kylmä, mutta loppui nopeasti. Keli lämpeni kerralla, eikä sellaista välimallia ollut ollenkaan, että päivällä olisi plussaa ja yöllä pakkasta. Nyt mentiin käytännössä suoraan plussalle, Rämä kertoo.
Tavallisena talvena korjuun jälkeen jää yleensä muutama viikko aikaa puiden kuljetukselle ennen kelirikkoa. Tänä vuonna helmi-maaliskuun taitteessa tilanne oli toinen.
– Pahimmillaan tiet pettivät jo ennen kuin koneet ehtivät pysähtyä. Siirroille ei jäänyt käytännössä lainkaan aikaa. Yhtenä hetkenä oli vielä 20 astetta pakkasta, ja parin viikon päästä ei pystynyt enää ajamaan puita ollenkaan.
Kokemus ratkaisee kelirikkoaikana
Rämän mukaan ei ole mitään sääntökirjaa, jonka perusteella voisi sanoa, milloin tie ei enää kestä puuautoa. Kuljettaja joutuu arvioimaan tilanteen tapauskohtaisesti.
– Painorajoitusmerkit antavat suuntaa, mutta muuten kokemus ratkaisee. Tutuilla teillä tietää, missä ovat pehmeät paikat. Tarvittaessa tilannetta voi käydä katsomassa myös jalan.
Kelirikon aikana painorajoitukset ovat niin alhaisia, ettei tie kestä edes tyhjää puuautoa, sillä kuorman kanssa auto painaa noin 76 tonnia, ja kelirikon aikaan rajoitukset voivat olla vain 15 tonnia.
Kelirikon aikaan kuljettaja joutuu pahimmillaan kääntymään takaisin huonon tien takia päivittäin tai ainakin useana päivänä viikossa, jos tilanne ei ole tiedossa etukäteen.
– Paras olisi, että painorajoitus olisi heti tien alussa. Silloin ei tarvitsisi ajaa turhaan ja peruutella takaisin, Rämä toteaa.
Yksityisteiden kunto huolettaa
Tienhoidon taso vaihtelee Metsänhoitoyhdistys Etelä-Suomen alueella paljon. Suomen metsäkeskuksen vuosina 2020–2024 tekemän valtakunnallisen kartoituksen mukaan yksityistiet ovat heikoimmassa kunnossa erityisesti Uudellamaalla sekä Kanta- ja Päijät-Hämeessä, joissa lähes puolet teistä arvioitiin huonokuntoisiksi.
Metsänhoitoyhdistys Etelä-Suomen erityisasiantuntija Lauri Laaksosen mukaan vastuu kunnossapidosta on tien osakkailla eli niillä kiinteistönomistajilla, joiden metsien tai tonttien hyväksi tie on perustettu.
– Osa tiekunnista toimii esimerkillisesti, mutta liian monessa tienhoito on jäänyt tekemättä, Laaksonen sanoo.
Hänen mukaansa monet alueen metsätiet on rakennettu aikana, jolloin puutavara-autot olivat selvästi nykyistä kevyempiä. Ilman perusparannuksia vanhat tiet eivät välttämättä kestä nykyistä kalustoa, vaikka säännöllisestä kunnossapidosta olisi huolehdittu.
– Ne tiet, joilta on ajettu enemmän puita ja säännöllisesti, ovat yleensä myös paremmin kunnossa, toteaa kuljetusyrittäjä Tero Rämä.
Säännöllinen hoito tulee halvimmaksi
Tien kunnossapidon kannalta yksi perussääntö pätee lähes aina: säännöllinen hoito tulee aina edullisimmaksi. Metsäteiden osalta se tarkoittaa tien muotoilua ja tasausta sekä vesakoiden niittoa.
Tehokkaimmat korjaukset liittyvät veden hallintaan. Ojat, rummut ja tien oikea muotoilu ratkaisevat pitkälti tien kestävyyden. Lauri Laaksosen mukaan korjaustoimiin on syytä ryhtyä viimeistään silloin, kun tie ei enää kestä normaalia käyttöä.
– Kun esimerkiksi metsätietä ei pystytä enää lanaamaan puutteellisen pintakerroksen takia tai tien kantavuus ei riitä sulanmaan aikaisiin kuljetuksiin, tarvitaan tieosakkailta toimenpiteitä.
Myös kuljetusyrittäjän arjessa tienhoitoon liittyvät ongelmat ovat usein hyvin käytännönläheisiä.
– Kääntöpaikka voi olla kunnossa, mutta tien reunat ovat kasvaneet umpeen ja oksat roikkuvat tielle ja estävät ajamisen, Rämä kertoo.
Metsäteihin on mahdollista saada rahoitusta
Yksityisteiden ja metsäteiden kunnostukseen on tarjolla sekä kuntien että valtion tukia, mutta ne ovat harkinnanvaraisia ja määrärahat rajallisia. Hakijoita on enemmän kuin rahaa, joten hankkeita joudutaan priorisoimaan.
– Tyypillisesti tuki kattaa noin puolet kustannuksista. Käytännössä valtaosa avustuksista menee tällä hetkellä siltojen ja suurten rumpujen korjaamiseen, kertoo asiantuntija Lauri Laaksonen.
Metsäteille on tarjolla metsätalouden kannustejärjestelmän mukaista Metka-tukea. Perusparannuksiin tukea saa noin 50 prosenttia kustannuksista ja siltoihin jopa 65 %. Yksittäiselle tilalle tukea voidaan myöntää enintään 6 000 euroa kilometriä kohden.
Tuen edellytyksenä on yleensä toimiva tiekunta, kunnossa olevat tieoikeudet sekä ajantasaiset tiedot rekistereissä. Lisäksi metsätieliikenteen osuuden tulee olla riittävä.
Tulevaisuudessa kelirikkojen arvioidaan vaikeutuvan entisestään; pitkät ja sateiset syksyt sekä leudot talvet tuovat lisää haasteita niin tienhoidolle kuin puunkuljetuksillekin.
Kuljetusyrittäjän näkökulmasta kelirikkoaikana yksi asia korostuu yli muiden: toimiva kommunikaatio.
– Tärkeintä on, että tieto kulkee yrittäjän, metsänomistajan ja yhdistyksen välillä, jotta tiedetään, milloin voidaan operoida ja mistä kautta pääsee ajamaan, Rämä kertoo.
Lauri Laaksosen mukaan metsäteiden kunnossapidon merkitys korostuu entisestään näissä muuttuvissa olosuhteissa.
– Hyväkuntoinen tieverkosto varmistaa puunkorjuun sujuvuuden, säilyttää metsätilan arvon ja mahdollistaa metsänhoitotoimet ympäri vuoden. Toimiva tiestö on koko metsätalouden perusta, Laaksonen toteaa.
Emma Halla-aho