Nuori suomalainen balettitanssija Toivo Särelä on juuri tanssinut maailman ensi-illan puolalaisen koreografin Krzysztof Pastorin baletista “An American in Paris”. Kasiniemen kesäasukas sai syksyllä kiinnityksen Puolaan, Opera Novaan.
Suomen kansallisoopperan ja baletin balettioppilaitoksesta keväällä 2025 valmistunut Toivo Särelä aloitti muutama kuukausi sitten ammattilaisuransa Puolassa Bydgoszczin kaupungissa.
– Työnhaku oli minulle uusi prosessi. En kovin montaa hakemusta töihin osannut laittaa ja olinkin suunnitellut vielä jatkokoulutusta seuraavalle vuodelle. Vuotta aikaisemmin valmistunut kaveri oli kuitenkin päässyt tähän ryhmään töihin ja sanoi, että siellä olisi paikkoja vapaana ensi kaudelle. Päätin sitten laittaa hakemuksen menemään, kertoo Särelä.
Toivo Särelä on kiinnitettynä Opera Nova Bydgoszcz –oopperatalon balettiseurueeseen.
– Minulle tämä on loistava tilaisuus saada työkokemusta. Töiden saanti voi olla vaikeaa niin kuin missä tahansa ammatissa, joten olen hyvin onnekas. Kun balettikoulussa on ollut vain muutama esitys vuodessa, nyt niitä onkin paljon enemmän. Jokainen esitys on erilainen, joten esityksen tyyliin pitää mukautua nopeasti ja omaksua koreografia nopeasti. Ne ovat tärkeitä ominaisuuksia tässä ammatissa, koska silloin baletin taiteellinen johtaja tietää, että tuon tanssijan voi laittaa mihin tahansa esitykseen hyvällä menestyksellä.
Puolan pesti on siitäkin hyvä, että ryhmä on tanssijamäärältään pienempi kuin moni muu ja siten helpompi aloittaa suoraan koulun jälkeen.
– Täällä saa tehdä paljon erilaisia rooleja ja esityksiä, sillä kaikki tanssijat laitetaan töihin.
Särelä asuu Bydgoszczissa noin viiden minuutin kävelymatkan päässä Opera Novan oopperatalolta, vanhan talon juuri remontoidussa kattohuoneistossa.
– Arki on työaikojen takia kaksijakoista: aamulla on töitä klo 10–14 ja illalla klo 18–22. Siinä välissä ehtii laittaa ruokaa ja levätä.
Työkavereilta Särelä on saanut vinkkejä ja apua työskentelyyn esimerkiksi koreografiaa tai teknistä liikettä koskien. Työilmapiiri on mukava.
Koulun työpajasta kipinä tanssimiseen
Meneillään on nyt 12. tanssivuosi, sillä Särelä aloitti baletin 8-vuotiaana.
– Sitä ennen tanssin televisio-ohjelmien kuten ”Tartu mikkiin” tahtiin kotona. Balettikoulussa pääsi joka joulu ja kevät esiintymään koulun omiin esityksiin. Myös kansallisbaletin produktioissa on lapsirooleja, joita olen silloin pienenä koulussa päässyt esittämään.
Ensimmäinen produktio kansallisbaletissa oli Jorma Elon ”Liisa Ihmemaassa” vuonna 2016.
– Nämä kansallisbaletin produktiot kuuluvat balettioppilaitoksen toimintaan ja niissä saa jo pienenä kokemusta siitä, millaista on työskennellä isommissa produktioissa.
Opera Nova Bydgoszczissa Särelä on ehtinyt tanssia jo muutaman produktion.
– Haastavin oli Pähkinänsärkijässä Fritzin rooli, koska kyseisen roolin variaatio eli soolo oli teknisesti hyvin haastava. Maailman ensi-ilta on ollut minulle miellyttävintä harjoiteltavaa: tanssikohtaukset ovat kivoja ja tekemistä riittää.
Tanssiharrastus sai alkunsa, kun kouluun tuli ensimmäisellä luokalla Balettienergiaa pojille –työpaja.
– Siellä päästiin liikkumaan ja kokeilemaan tanssia. Innostuin siitä ja pyysin äidiltäni, voisinko aloittaa baletin.
Yläkoulun jälkeen Särelä meni Kansallisoopperan- ja baletin balettioppilaitoksen ammatilliseen koulutukseen kolmeksi vuodeksi. Koulutukseen kuului baletin lisäksi nykytanssia, eri tanssityylejä kuten flamencoa, kehonhuoltoa, tanssin historiaa, musiikin teoriaa ja historiaa sekä kirjallinen päättötyö. Baletin opiskelun ohella kuului myös suorittaa tietty määrä lukion kursseja ja halutessaan sai osallistua ylioppilaskirjoituksiin.
– Itse tein päätöksen kirjoittaa myöhemmin, kun ehdin lukea kokeisiin enemmän.
Keväällä kansainväliseen balettikisaan
Särelä on kilpaillut Pohjoismaiden välillä järjestettävässä Prix du nord –kilpailussa kahtena vuotena sekä maailmanlaajuisessa Youth America Grand prix –kilpailussa, ensin semifinaalissa Pariisissa, jossa sijoitus oli toinen miesten sarjassa, ja sitten finaalissa Tampassa Yhdysvaltoissa.
– Tänä vuonna touko-kesäkuussa järjestetään Helsingin kansainvälinen balettikilpailu, johon aion osallistua. Se on ehkä näistä kilpailuista kovatasoisin.
Parhainta balettisaavutusta Särelä ei osaa vielä sanoa, mutta yksi niistä on töiden saaminen.
– On jo itsessään onni, että voi tehdä työkseen sitä, mistä nauttii.
Alakoulussa ei ollut mielessäkään mitään muuta ammattia kun balettitanssija.
– Kun harjoittelin säännöllisesti ja opin aina uutta, niin yhtäkkiä olinkin jo töissä. Vahvuuteni baletissa on se, että teen joka päivä tunnollisesti töitä tekniikan ja tanssini kehittämiseksi. Suurimpana kehityskohteena on voiman saanti erilaisiin nostoihin, joita voi joissain esityksissä tulla vastaan.
Kuusivuotiaana Särelä aloitti pianonsoiton, ja edelleen hän soittaa pianoa satunnaisesti. Shakin pelaamisen hän aloitti 8. luokalla.
– Olin musiikkiluokalla ala- ja yläkoulussa, joten musiikki on ollut läsnä paljon elämässäni. Myös balettitanssijan ammatissa tärkeä ominaisuus on olla musikaalinen. Shakkia pelasin muutamissa harrasteturnauksissa, mm. koululaisten SM-kisoissa. Shakki on ollut hyvää vastapainoa tanssille, koska siinä pääsee ajattelemaan ihan eri tavalla.
Mummu Kasiniemestä
Helsingissä syntynyt Särelä on kasvanut Helsingin keskustassa. Äidinpuoleiset juuret ovat Padasjoella.
– Mummuni Marja Luostarinen oli Kasiniemestä kotoisin. Perheen mökki on hänen vanha kotitalonsa.
Särelä on viettänyt pienestä asti aikaa Kasiniemessä loma-aikoina kesällä ja talvella. Mummu ja vaari viihtyivät mökillä, jossa tyttären perhe vieraili.
– Kasiniemi on itselleni loistava paikka irtautua arjesta ja stressistä luonnon helmassa ja poissa kaupungin vilinästä. Siellä tulee puuhattua perinteisiä mökkiaktiviteetteja marjanpoiminnasta saunomiseen ja pihatöihin. Myös metsässä kävely, retkeily ja lenkkeily ovat kivaa kuntoilua.
Särelä ehtii todennäköisesti tulevanakin kesänä Kasiniemeen.
– Ainakin toivon pääseväni, se on minulle tärkeä paikka lomalla. Kasiniemi on minulle arjesta irtautumisen paikka; siellä mieli lepää eri tavalla kuin kaupungissa.
Pienenä hän on ollut mukana kylän onkikilpailussa ja kesäjuhlissa. Myös Padasjoen kirjasto on tuttu paikka: siellä hän editoi koetanssivideoita, joita lähetti töitä ja koulupaikkaa hakiessaan viime vuonna.
– Kun pienenä olin mummun ja vaarin kanssa mökillä, niin kaupunkiin palatessa poikettiin kirkonkylän kautta.
Padasjoen paikallislehtikin on tuttu entuudestaan. Isovanhemmat ovat lukeneet Padasjoen Sanomia ja Säreläkin on sitä mökillä silmäillyt.
Tulevaisuudessa saattaa olla edessä uuden ammatin valinta:
– Vaikea sanoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toivottavasti saan tanssia mahdollisimman pitkään. Balettia ei vain voi tanssia ikuisesti, koska kroppa ei sitä paljoa yli 40 ikävuoden päälle yleensä kestä.
Balettiurallaan Särelä haluaisi jossain vaiheessa työskennellä Suomen kansallisbaletissa.