Mari Pukarinen osallistui viikonloppuna ensimmäistä kertaa talviuinnin SM-kisoissa yksilömatkoille. Kokemusta oli viime talvelta, jolloin hän oli mukana viestijoukkueessa.
– Kaverin kanssa silloin innostuttiin, että tämähän on tosi hauskaa, ja päätettiin ilmoittautua yksilösarjoihin. Lisäksi mentiin nyt samalla joukkueella viestiin.
Team Kauhojat oli viestikisan yhdestoista. Rintauinnissa Pukarinen sijoittui perjantaina 50 metrin matkalla ikäsarjassaan 45–49-vuotiaat yhdeksänneksi 16 lähtijän joukosta ja 25 metrillä sijoitus oli yhdestoista: lauantaina lähtijöitä oli sarjassa peräti 50 ja kärki tasainen.
– Hävisin voittajalle vain vajaat neljä sekuntia. Sain 25 metrillä tosi hyvän lähdön. 50 metriäkin meni tosi nopeasti, eikä tullut lopussa mitään kangistumista, mitä vähän etukäteen odotin. Keuhkoissa kyllä tuntui, että olisi tehnyt oikein kovan urheilusuorituksen.
Kylmästä ei talviuinnissa tarvitse kärsiä. Suorituspaikalle mennään kylpytakki päällä ja tossut jalassa, eikä muutamien sekuntien suorituksessa ehdi palella edes sormet tai varpaat. Kilpauimareiden pakollisena varusteena on päähine, pipo tai uimalakki, hanskoja tai jalkineita ei sen sijaan saa kisoissa käyttää.
Lähdössä uimareiden on mentävä veteen niin, että toinen olkapää on kokonaan veden alla. Rappusilta voi potkaista vauhtia. Hylkäyksiä voi tulla alkuasennosta lipsumisen lisäksi siitä, ettei saa vaatteita päältään tarpeeksi ripeästi.
– Siellä oli todella tiukka aikataulu ja hylsy tuli, jos ei saanut riisuttua ennen seuraavaa komentoa.
SM-kisat käytiin Pajulahden 25-metrisellä uintiareenalla, joka pidetään talvisin avoinna. Pukuhuoneiden yhteydessä on saunat.
MM-kilpailuihin Ouluun
– Suurin osa SM-uimareista oli itseni kaltaisia extempore-tyyppisiä osallistujia, jotka lähtevät ylittämään itseään, mutta joukossa oli selvästi ihan kunnon uimareitakin.
Monipuolisesti urheilevalla padasjokelaisella riittää kestävyyttä ja voimaa, mutta lajitekniikan puuttuessa uintinopeus kärsii.
– Kävin viikko sitten uimahallin tekniikkatunnilla saamassa vähän vinkkejä.
Kylmänsieto on kehittynyt, kun Pukarinen on 7–8 vuotta käynyt avannossa. Pari viime vuotta on mennyt satunnaisilla kylmäkylvyillä, kun vielä kolme vuotta sitten avanto kuului jokapäiväiseen ohjelmaan.
– Nykyään käyn fiilispohjalta pulahtamassa. Ennen kisaa kävin pari viikkoa aiemmin.
Ensimmäiset kerrat ovat aloittelijalle usein järkytys: henki salpautuu kylmyydestä.
– Kun on pidempään käynyt avannossa, tietää jo että se perustuu mielen rauhoittamiseen ja hengitystekniikkaan. Pidempi taukokaan ei enää vaikuta, avannossa pystyy olemaan vaikka kuinka kauan.
Pukarinen on ollut pisimmän aikaa hyisessä vedessä viime vuonna, kun valokuvaaja kävi avantouintikirjaa varten kuvaamassa uimareita. Kuvauksissa padasjokelainen ensimmäistä kertaa sukelsi avannossa ja sai muistoksi upeita valokuvia myös veden alta.
Maastopyöräilykausi alkaa toukokuussa
Kotona Pukarinen treenaa päälajiaan pyöräilyä: polkupyörässä on kiinni traineri, jonka avulla pystyy pyöräilemään virtuaalisesti maailmanlaajuisen sovelluksen kautta ja ruudulta seuraamaan maiseman vaihtumista. Viikoittain voi osallistua seuran kimppalenkkiin ja joka toinen viikko kisalenkille. Myös globaalit kilpailut ympäri maailmaa onnistuvat.
Sekä alamäki– että endurokilpailut alkavat maastossa toukokuussa.
Seuraavaksi Pukarinen lähtee kaverinsa kanssa kisaamaan MM-kilpailuihin, ne uidaan maaliskuun ensimmäisellä viikolla Oulussa. Juoksutreenit alkavat keväämmällä ja kesäisin padasjokelainen pelaa korttelifutista. Talvikauden ohjelmaan kuuluu salibandy kortteliliigassa, jääkiekkoa Pukarinen pelasi vielä viime kaudella Iitissä.
– Vapaauintia olisi tarkoitus myös harjoitella. Olen käynyt pari kolme vuotta Kasiniemen sprinttitriathlonissa ja muuallakin olisi matalan kynnyksen aloittelijaystävällisiä kisoja.
Yllytyshulluna Pukarinen ehti osallistua hyppyrimäen ylösjuoksuun Lahdessa viisi kertaa, ennen kuin kisatapahtuma lopetettiin. Joka kerta hän lähti viivalle kylmiltään ja pääsi neljä kertaa B-finaaliin.
– Vuonna -22 olin loukannut pyöräkisoissa olkapään, niin kiipeäminen yhdellä kädellä ei tuonut finaalipaikkaa.
– Jotain haastetta pitää aina olla. Urheilusta tulee niin hyvä mieli.