Talven pimein aika on jo ohi ja sen lyhyimmät päivät ovat takana päin.
Valon lisääntyessä myös ihmisen mieli yleensä piristyy. Tarvitsemme valoa monella tapaa. Pimeinä aikoina keinovalon tarve lisääntyy kun auringon valo vähenee. Ihmisen mieli on sellainen, että se kaipaa valoa ja iloa. Eri keinovalot, vaikka ne nykyisin ovatkin niin hyviä, eivät voi korvata auringon antamaa valoa ja lämpöä.
Raamatun luomiskertomus kertoo valon luomisesta. Siinä kerrotaan auringon, kuun ja tähtien luomisesta, mutta myöskin toisen valkeuden luomisesta eli Vapahtajamme tulosta tähän maailmaan meidän syntiemme sovittajana, jos uskomme häneen. Johanneksen evankeliumin alussa luvussa 1 kerrotaan tämän valon tulosta tämän maailman pimeyteen. Tällä viitataan ihmiskunnan Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen syntymään Beetlehemin kaupungissa ajanlaskumme alussa. ”Totinen valkeus, joka valistaa jokaisen ihmisen, oli tulossa maailmaan”.
Jeesus ja hänen sisäinen tuntemisensa tuo elämäämme valon ja toivon tulevasta, vaikka elämän eri vaikeudet meitä koettelevatkin monin tavoin. Se on taivaallista valoa. Voimme lähestyä Vapahtajaa rukouksin, Jumalan sanaa lukien ja eri hengellisissä tilaisuuksissa käyden. Raamattu sanoo, että usko tulee kuulemisesta ja kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Hän rakastaa jokaista luotuaan ja haluaa olla valonamme jokaisena päivänä. Ja myös johtaa ikuiseen elämään Taivaan kodissa tämän elämän jälkeen.
Meille on myös keinovaloa tarjolla ja se on usein hyvinkin tarpeellista. Keinovalo ei kuitenkaan anna sitä, mitä oikea auringon valo antaa. Tämän maailman eri valonlähteet voivat antaa hetkellisiä kokemuksia ja elämyksiä, joita seuraa pettymykset näiden valojen sammuessa. Tämän on niin moni saanut karvaastikin kokea.
Tutun hengellisen laulun ja virren tekijä kuvaa taivaallisen valon vaikutusta ihmisen elämässä seuraavasti:
”Oi minkä onnen autuuden vain usko myötään tuo, kun itse Herran Jeesuksen se omaksemme suo. Se surut murheet lieventää ja tuskat tuimat keventää, ja toivon vahvan iäisen se luopi sydämeen.”
Eino Santala