Tarja Kallio-Pylvänäinen on psykoterapeutti, tutkija ja kouluttaja, joka eläkkeelle jäätyään ryhtyi vahingossa kirjailijaksi.
Padasjoella kasvaneen helsinkiläisen esikoisteos ”Turvaan lähteneet” ilmestyi kesällä ja on nyt kirjastossa lainattavissa ja kirjakaupoissa ostettavissa. Kirjailijatapaamista järjestellään ensi vuoden puolelle.
Padasjoelle ei enää ole muuta asiaa kuin hautausmaalla käyminen. Siellä lepäävät Tarja Kallio-Pylvänäisen äiti, isä, sisko, mummo ja pappa. Vielä muutama vuosi sitten hän saattoi miehensä kanssa käydä kylässä myös entisten naapurien luona Kellosalmella, mutta nyt hekin ovat poissa.
Isovanhemmat olivat Karjalasta: he tulivat Kivennavalta evakoiksi Padasjoelle, kun äiti oli 10-vuotias. Lähisuvun kokemukset ovat varmasti osaltaan vaikuttaneet siihen, että ensimmäinen kaunokirjallinen teos kuvaa nuoren syyrialaispakolaisen ja iäkkään karjalaisevakon kohtaamista ja yllättävä ystävyyden syntymistä yli sukupolvien ja kulttuurien.
– Kirjassa tarkastelen sotaa uhrien kannalta; niiden, jotka joutuvat pakenemaan taistelujen kaaoksesta ja asettumaan aivan vieraisiin olosuhteisiin, sanoo Tarja.
– He ovat mielestäni unohdettuja sotasankareita.
Tarja työskenteli viimeiset 25 vuotta psykoterapeuttina ja kouluttajana. Eläkkeelle hän jäi vuosi sitten lokakuussa 71–vuotiaana.
– Vähensin töitä pikkuhiljaa. Jäi päivisin aikaa, kun otin enää harvakseltaan potilaita vastaan. Jotain tehdäkseni aloin kirjoitella ja siitä syntyi tarina, jonka sain valmiiksi loppuvuonna. Päätin kokeilla, haluaisiko joku kustantamo sen julkaista.
Työn puolesta tekstiä oli syntynyt aiemmin paljonkin, mutta ne olivat etupäässä tieteellisiä ja ammatillisia artikkeleita ja raportteja. Kaunokirjoittaminen olikin kokeilu:
– Ei ollut alun perin tarkoitus kirjaa tehdä ensinkään. Pakolaisuus puhutteli maailmantilanteen kautta ja omissa potilaissanikin on sotaa paenneita. Itse tarina on fiktiota.
Tuore eläkeläinen oli tyytyväinen siitä, että pystyi opettelemaan uutta ja vielä omin päin, ilman kirjoituskursseja. Lukeminen on aina kuulunut elämään: ensin tuli luettua Kellosalmen sivukirjasto läpi ja myöhemmin kirkonkylän pääkirjaston kirjoja.
Seuraava kirjoitustyö on jo meneillään. Siinä Tarja pysyy kaunokirjallisuuden parissa, mutta kokeilee tyystin erilaista genreä: syntymässä on nimittäin dekkari.
– Se on minulle vähän vaikeata, koska en haluaisi ketään vahingoittaa edes kirjoittamalla.
Koulutukseltaan Tarja on alun perin sairaanhoitaja, opiskellut sitten terveydenhuollon maisteriksi ja tehnyt monenlaisia tutkimus-, kehittämistä- ja suunnittelutöitä, kunnes siirtyi sosiaalipsykologian pariin ja luki itsensä tohtoriksi vuonna 2005. Tutkijan työt jäivät, kun ihmisten kanssa työskentely alkoi kiinnostaa yhä enemmän. Kuusivuotiset psykoterapeutin opinnot hän suoritti työn ohessa.
– Terapiatyö on ollut kaikkein antoisinta.
Viisi vuotta keskikoulussa kirkonkylässä
Kirjailija oli tyttönimeltään Nieminen ja kasvoi Kellosalmella, Päijänteen rannalla. Lapsuusperheeseen kuului pikkuveli ja pikkusisko.
– Aika lailla metsän keskellä elettiin. Tykkäsin lämmittää savusaunaa, marjastaa, uida, onkia ja rakennella majoja. Ei ollut paljon leikkikavereita lähistöllä, mutta luonto oli vahvasti läsnä.
Tarja kävi Kellosalmen kansakoulua luokalla, jossa oli hänen lisäkseen kolme poikaa. Padasjoen yhteiskoulussa hän ehti käydä viisi luokkaa keskikoulua ennen kuin perhe muutti Suomusjärvelle.
Kirkonkyläkin oli tuttu, koska mummo asui kirkon lähellä pienessä punaisessa evakkomökissä. Evakkomökkien rykelmää ei ole ollut olemassa enää pitkiin aikoihin.
– Siellä varmaan pikkuisilla korvillani kuuntelin evakkotarinoita. Muistan, kun käytiin mummon kanssa papan haudalla kukkakimppu kädessä ja keskustassa kaupassa. Minulla oli pieni hinkki, johon ostettiin kermaa, ja mummolla isompi hinkki, johon litramitalla mitattiin maitoa.
Tarja toivoo näkevänsä vanhoja koulukavereita ja muita mahdollisia tuttuja entisajoilta, kun hän tulee esittelemään kirjaansa Kotiseututalolle. Tilaisuudesta tiedotetaan tarkemmin lähempänä.