”Niin kauan kun on ihmisiä jotka välittävät, Punainen Risti elää” ★

SPR:n Padasjoen osasto juhli 75 vuottaan Kotiseututalolla sunnuntaina 19.10.

Kuvassa etualalla osaston nykyinen puheenjohtaja Seppo Toropainen, entinen pitkäaikainen puheenjohtaja Silja Savola ja Hämeen piirin toiminnanjohtaja Mimmu Ylipoussu.

Ohjelmassa oli puheita ja Heikki Ruokosen musiikkiesityksiä.

Osaston entinen, pitkäaikainen puheenjohtaja Silja Savola toivotti vieraat tervetulleiksi:

– Tämä juhlapäivä on meille kaikille erityinen; se on hetki pysähtyä, katsoa taaksepäin tehtyyn työhön ja kiittää niitä, jotka ovat kantaneet toimintaa vuosikymmenten ajan eteenpäin.

Osasto perustettiin aikanaan yhdessä Mannerheimin lastensuojeluliiton kanssa ja jo silloin perustana oli vahva halu auttaa välittää ja toimia yhdessä yhteisen hyvän puolesta.

– Nämä arvot ovat säilyneet muuttamattomina läpi vuosikymmenten, vaikka maailma ympärillä onkin muuttunut. Täällä Padasjoella Punaisen Ristin työ on ollut ennen kaikkea ihmisiä varten; lähellä ja läheltä. On järjestetty ensiapukoulutuksia, autettu lähimmäisiä kriisin keskellä, tuettu nuoria ja vanhuksia ja ennen kaikkea pidetty yllä yhteisöllisyyttä, joka on tämän paikkakunnan sydämessä.

– Olen itse saanut olla mukana monessa vaiheessa niin osaston puheenjohtajana kuin ensiapuryhmän johtajanakin ja olen nähnyt sen, miten sitoutuneita ja lämpimiä ihmisiä tämän osaston toiminnassa on mukana. Vapaaehtoisuus ei ole vain tekoja, se on asenne ja sydämen asia.

Vuosikymmeniä rahastonhoitajana toiminut Helena Kenttämaa sai tasavallan presidentin myöntämän SPR:n kultaisen ansiomitalin. Kuvassa vas. Seppo Toropainen ja varapj. Kirsi Pykälistö, oikealla Ylipoussu.
Kirsi Pykälistöllä oli yllään Padasjoen kansallispuku.

Vapaaehtoisuus on sydämen kuntosalitreeni

Hämeen piirin toiminnanjohtaja Mimmu Yli-poussu piti tilaisuudessa juhlapuheen.

– Emme ole täällä pelkästään juhlimassa vuosilukua. Olemme täällä juhlimassa tekoja, kohtaamisia, sydämen liikahduksia. Olemme täällä juhlimassa sitä, että aikanaan joku sanoi: ”Meidän kylässä tarvitaan Punainen Risti.” Ja siitä alkoi matka, joka ei ole vieläkään pysähtynyt.

Ylipoussun sanoin 75 vuotta on monta sukupolvea, monta talkoota, monta kahvipöytää, monta kertaa, kun joku on sanonut: ”Mä voin tulla auttamaan.”

– Punaisen Ristin seitsemän periaatetta – inhimillisyys, tasapuolisuus, puolueettomuus, riippumattomuus, vapaaehtoisuus, ykseys ja yleismaailmallisuus – ne eivät ole pelkkiä sanoja paperilla. Ne on eletty todeksi täällä Padasjoella. Ne näkyvät siinä, kun joku vie apua naapurille. Kun joku istuu yksinäisen vanhuksen vieressä ja kuuntelee. Kun joku lähtee ohjaamaan ensiapua, vaikka oma arki on jo täynnä.

Piirin toiminnanjohtajan mukaan tutkimukset sanovat, että vapaaehtoistoiminta ei auta pelkästään sitä, joka saa apua.

– Se auttaa myös sitä, joka antaa. Se lisää merkityksellisyyden tunnetta, vähentää yksinäisyyttä, tuo iloa, jopa parantaa terveyttä. Vapaaehtoisuus on kuin sydämen kuntosalitreeni – se vahvistaa meitä sisältäpäin.

Aina se ei ole helppoa. On ollut hetkiä, kun on tuntunut, että voimat loppuu. Että maailma on liian iso ja murheet liian raskaita.

– Nyt, kun me katsomme tulevaan, emme tiedä mitä kaikkea maailma tuo tullessaan. Mutta me tiedämme, että niin kauan kun täällä on ihmisiä, jotka välittävät, jotka pysähtyvät, jotka sanovat ”Mä voin auttaa”, niin kauan Punainen Risti elää.

Osasto hoiti sairasauto­toimintaa n. 20 vuotta

Vapaa sana -osiossa pitkäaikainen jäsen muisteli sairaankuljetuksen alkuaikoja Padasjoella. Paikallisosastolla oli sairas­autotoimintaa noin 20 vuoden ajan.

– Sairasauto oli sijoitettu paloasemalle vieden yhden tallipaikan asemalta. Päivystysvuorossa oli aina kaksi henkilöä 24/7. Päivystysvuorot oli yleensä jaettu viikon mittaisiksi jaksoiksi. Kuljettajilta vaadittiin ainoastaan EA1 tai EA2 -kurssin suorittaminen, kertoi Heikki Koskinen.

– Alkuaikoina tehtäviä oli satunnaisesti, mutta toiminta-ajan loppupuolella lähtöjen määrät lisääntyivät selvästi. Vapaaehtoisten kuljettajien osuus väheni lähtöjen lisääntyessä ja heidän tilalleen tuli palkattu henkilöstö. Heillä oli sairaankuljetukseen vaadittava pätevyys. Epäpäteviä vapaaehtoisia käytettiin lähinnä vakituisten kuljettajien lomien ja vapaiden aikana.

SPR:n sairasautotoiminta päättyi kannattamattomana ja toiminta siirtyi vuonna 1989 Padasjoen­ Sairaankuljetus Oy:lle.

Yksi yhdistyksen varainhankinnan muoto on Padasjoen Sanomien osakkuuden myötä saatavat vuotuiset osinkotulot.

Scroll to Top